”Paku muuttui tyhjästä kopista kodiksi” – näin Tiina ja Jarkko rakensivat unelmiensa retkeilyauton

Onpa upea retkipaku! Tiina, mikä inspiroi sinua ja puolisoasi Jarkkoa oman retkeilyauton rakentamiseen?

Idea omasta retkeilyautosta oli kytenyt ajatuksissamme jo pitkään, sillä pidämme vaellusretkistä. Haaveilimme vapaudesta lähteä tien päälle milloin vain ja yöpyä vuonojen ja vuorten juurella, josta voisi aamuvarhain lähteä päivävaellukselle. Kun lapsemme olivat pieniä, meillä oli parikin eri matkailuautoa, mutta ajan myötä tien päällä retkeily vaihtui veneilyyn Saimaalla. Kun lapset kasvoivat, kiinnostus kääntyi takaisin autolla retkeilyyn. Pari kertaa vuokrasimme pakun, mutta silloin olimme aina sidottuja tiettyyn ajankohtaan, joka täytyi päättää hyvissä ajoin. Teimme sitten päätöksen omasta retkeilyautosta. Tällä kertaa halusimme rakentaa sen itse, jotta se olisi mahdollisimman kodikas.

Projektin alkuvaiheilla saimme paljon kommentteja siitä, miten suureen urakkaan olimme ryhtyneet. Se ei kuitenkaan säikäyttänyt meitä, ja nyt olemme saaneet paljon kehuja lopputuloksesta niin somessa kuin reissuillammekin. Moni ihmettelee sitä, miten olemme saaneet luotua pieneen tilaan niin paljon säilytystilaa.

Miten suunnittelu onnistui?

Suunnittelu oli yllättävän hauskaa, mutta myös haastavaa – erityisesti tilankäytön optimointi aiheutti päänvaivaa. Halusimme, että pakussa olisi kaikki tarpeellinen, mutta ilman, että se tuntuisi ahtaalta. Halusimme myös riittävästi säilytystilaa. Piirsimme monta versiota pohjapiirroksesta ennen kuin löytyi se oikea.

Antoisia olivat meidän yhteiset aamukahvihetkemme syksyllä, kun rustasimme paperille yön aikana mielessä kehittyneitä ideoita.

Tekninen toteutus ja sen onnistuminen oli meille tärkeää. Yllättävän haastavaa oli kuitenkin löytää oikeaa tietoa esimerkiksi auton oikeaoppisesta eristämisestä, kosteuteen liittyvistä asioista ja ilmanvaihdosta. Netistä löytyi monenlaisia eri mielipiteitä.

Minkälaisia työvaiheita toteutuksessa oli?

Aluksi piti valita sopivan mallinen ja kokoinen auto. Meille oli tärkeää, että kun kerran panostamme retkipakun rakentamiseen, auton tulisi kestää pitkään kulutusta. Yksi kriteeri oli siis se, ettei autolla olisi ennestään liikaa kilometrejä mittarissa.

Valitsimme puolipitkän mallin, jotta se sopisi helposti parkkiruutuihin. Lauttamaksutkin ovat siten pienempiä, ja auton käsittely ahtaammissakin paikoissa sujuu ongelmitta.

Auton valinnan jälkeen aloitimme purkutyöt, jonka jälkeen teimme sisäpintojen ruostekäsittelyn, ääni- ja lämpöeristykset sekä sisustusrunkojen rakentamisen. Sen jälkeen vuorossa olivat sähkövedot, tekniikka, lattiat, kaapisto ja sänky. Keittiökalusteet tilasimme mittatilaustyönä.

Halusimme tehdä tulevasta matkailustamme mahdollisimman omavaraista, joten asennutimme autoon aurinkopaneelin, litiumakun, tarvittavat laturit, sekä invertterin. Näin emme ole riippuvaisia leirintäpaikkojen sähköstä. Lämmitys autossa onnistuu diesel-ilmalämmittimen avulla. Ruoanlaitossa käytämme kaasua.

Jokainen vaihe toi omanlaisensa onnistumisen tunteen – ja välillä tietysti pulmatilanteita. Haastavaa rakennusprojektissa oli se, että auton jokainen kulma on erilainen. Tämä tarkoitti lukuisien erilaisten sapluunoiden tekemistä.

Rakentaminen kesti kolme kuukautta, sillä huhkimme vain iltaisin ja viikonloppuisin. Rakentaminen oli niin mielenkiintoista, että välillä huomasimme olevamme autotallissa vielä puoliltaöin. Kivointa oli nähdä, miten paku alkoi muuttua tyhjästä kopista kodiksi.

Kuinka paljon pakulle lopulta tuli hintaa?

Koko projekti maksoi 50 000 euroa, sisältäen auton hankinnan. Teimme paljon itse, mikä säästi kustannuksissa. Halusimme panostaa laadukkaisiin materiaaleihin ja turvallisiin laite- ja sähköratkaisuihin. Teetimme myös ulkopuolisen ruostesuojauksen varmistaaksemme mahdollisimman pitkän käyttöiän.

Miltä tuntui saada haaveilemanne retkeilyauto valmiiksi?

Ensimmäisten reissujen jälkeen on ollut ilo huomata, miten huipputoimiva kokonaisuus on. Pakumme valmistui syksyllä 2024, ja huhtikuussa 2025 lähdimme koeajokierrokselle Kööpenhaminaan ja siitä Jyllannin saarikierrokselle. Sen jälkeen olemme käyneet Norjassa ja Ruotsissa.

Parasta on se, että reissuja ei tarvitse suunnitella tarkasti etukäteen. Voimme yöpyä siellä missä haluamme ja vaikka sää olisi kurjakin, pakussa on aina lämmin ja mukava tunnelma. Pitkien patikointireissujen jälkeen vaihdamme vaellusvaatteet kotiasuihin ja keitämme kahvit. Samalla pohdimme jo seuraavaa siirtymää tai jos paikka on maisemiltaan mieluisa, jäämme yöpymään. Erityisesti Norjan vuonomaisemissa paikat ovat niin upeita, että niissä viihtyisi pidempäänkin – ja tietysti meren rannoilla.

Pohdimme jatkuvasti, voisimmeko tehdä vielä jotain parannuksia ja onko kaikki toimivaa. Välillä nauramme, että missähän vaiheessa on edessä taas uusi projekti.

Olemme ennenkin tykänneet matkustaa, mutta paku on tuonut aivan uudenlaisen vapauden. Ennen piti miettiä majoituksia ja aikatauluja. Nyt voimme vain lähteä ja katsoa, mihin tie vie.

Minkälaisia reissuja teillä on seuraavaksi tiedossa?

Suomessa haluaisimme retkeillä erityisesti Lapissa, sillä siellä on paljon hienoja vaelluskohteita. On hienoa, että pakureissuilla voi aina helposti yhdistää ulkoilun ja liikkumisen. Kesällä saatamme suunnata reissuun myös festivaalitapahtumiin.

Haaveissa olisi myös pidempi reissu Norjan vuonoille ja ehkä jopa Euroopan halki Etelä-Espanjaan asti. Haluamme nähdä vuoria, merta ja pieniä kyliä – ja pysähtyä juuri silloin kun siltä tuntuu.