Olohuone on korkea ja tilava. Suurin osa tavaroista on vanhaa ja tuunattua, iso K-kirjain se on kuulunut Kansan uutisten vanhaan valotauluun. ”Periaatteenamme on, että asuntoon ostetaan mahdollisimman vähän uutena. Joskus tästä on lipsuttu, ja usein siihen on syynä äitini, joka on varsinainen Ikea-fani. Hänen vaikutustaan ovat muun muassa olohuoneen mustavalkoiset ikkunaverhot. Olohuoneen pöytä on puutarhalaatikko, jonka äiti on tuunannut ja lisännyt siihen kahvat.  Kun uutta on ostettava, yritän löytää tuotteen, joka on eettisesti valmistettu ja mieluiten suomalainen. Sohva esimerkiksi on tehty Lahdessa.”

Asunnon vanha, koristeellinen kakluuni oli Katariinalle rakkautta ensi silmäyksellä. Se on edelleen käytössä talvisin. ”Kaunis jugend-talo on rakennettu 1900-luvun alussa. Ihastuin asunnossa sen mittasuhteisiin. Olemme molemmat pitkiä, mutta täällä huoneet ovat niin korkeita, että tunnen itseni välillä suorastaan lyhyeksi, kun en aina ulotu kaappien ylimmille hyllyille.”

Valokuvat kakluunin reunalla ovat peräisin Jukka Male -museosta Kaapelitehtaalta. Katariina keräilee viherkasveja ja pelastaa niitä joskus jopa roskalavoilta. ”Osa kasveista on ollut aika säälittävässä kunnossa.”

Myös kukat ovat emännän mieleen. Hän ostaa niitä itselleen palkkioksi esimerkiksi siivouksen jälkeen. Seinällä oleva kuva nostureista on Katariinan tekemä. ”Kun olin lapsi, saavuin usein isän kyydissä Länsi­väylää pitkin Helsinkiin kotikaupungistani Espoosta. Ensimmäisiä näkymiä pääkaupungista oli telakka, jossa oli rakenteilla valtamerilaivoja. Isä osasi aina kertoa niistä. Siksi ihastuin heti tähän kaksioon, josta avautuvat näkymät samaiselle satama-alueelle.”

Virkkaaminen on Katariinan uusimpia harrastuksia. Lampunvarjostimen runko sai uuden ilmeen virkkaamalla, ja viimeksi on valmistunut muun muassa kori asunnon johdoille.

Pikkuesineitä kerääntyy muun muassa kirpputoreilta. Seinään on tarkoituksella jätetty tiiliseinää näkyviin.

Katariina tykkää maapähkinävoista, ja hän on säästänyt niiden kauniit lasipurkit muuhun käyttöön. Teen ystävällä on kolme teekannua.

Keittokomeron matto on kotimaisen Madebymemmin tuotantoa ja valmistettu Saarenmaalla. Seinällä oleva hinnasto on kirpputorilöytö. Koska kirjaimia on rajoitetusti, tekstin kokoaminen vaatii luovuutta. ”Arvostan sisustuksessa luovia ratkaisuja ja leikkisyyttä: sitä, että esineet löytävät uusia käyttötarkoituksia. Värit antavat minulle voimaa.”

Työpöytä on Katariinan entisen vuokraemännän peruja ja harmaa lamppu Ikeasta. ”Asuin aikaisemmin Munkkivuoressa vanhan naisen omistamassa asunnossa, jonka vuokrasin kalustettuna. Kun muutin pois, sain ottaa mukaan haluamiani kalusteita. Perin tavallaan mummon, joka ei ollut minulle edes sukua.”

Makuuhuone on entinen piianhuone. Pieni yöpöytä on entisen vuokraemännän perintöä, kuten myös vanha leninki, joka on luultavasti 1960-luvulta. Pitsipeitto on Katariinan oman mummon virkkaama. Lisa Sokolovan maalaus esittää Liisankatua.

Eteisen tuoli on löytynyt roskiksesta, eikä sille tarvinnut tehdä mitään. Arkku on peräisin mökiltä. Se on kuulunut hammaslääkärille, joka säilytti siinä työvälineitään. ”Koti on ensisijaisesti elämistä varten. Vältän huonekaluja ja tekstiilejä, joiden likaantumista tai hajoamista joutuisi pelkäämään. Sohvallamme istuu kerran kuussa ystäväni hiusväri päässään, ja käsinmaalatut Arabian astiatkin ovat jokapäiväisessä käytössä.”