Varastotilalle oli tarvetta, sillä vuonna 1937 valmistuneessa puutalossa ei ole kiinteitä kaappeja eikä vaatehuonetta. Valmiille komeroille sopivat korkeat paikat olivat etenkin yläkerrassa kortilla.

Sopiva varastotila löytyi sivuseinien takaa vinokaton alta, jossa oli tyhjän pantiksi jäänyt ullakko.

Perhe päätti tehdä työn itse. He purkivat ensin seinien levytyksen ja sen takana olleen lautaseinän eristeineen. Roskiin päätyi säkkikaupalla sahanpurua.

Sivuseinää avattiin kolmisen metriä. Kantavat tolpat jäivät paikoilleen tukemaan kattoa.

Kun noin metrin syvyinen ja etureunastaan noin 90 senttiä korkea tila tyhjennettiin, tuli tilaisuus tarkistaa kattotuolien ja kattolautojen kunto. 80 vuoden jälkeen ne olivat yhä ehyet ja tukevat, eikä merkkejä kosteudesta tai homeesta ollut nähtävissä.

Varastotila sai polyuretaanilevyeristyksen. Lattiaan asennettiin kipsilevyt. Saumat ja ruuvinkannat kitattiin ja hiottiin, pinnat maalattiin.

Liukuovet perhe teki jämäkästä ja kevyestä koivuvanerista, jonka he käsittelivät valkoisiksi puuvahalla.

Varastotilan liukuovimekanismi on yksinkertainen. Kattoon tuli tuplauritettu kisko, johon muovisilla liukurullilla varustetut ovet pujotettiin. Ovien alareuna jäi liukumaan vapaasti.

Parin päivän työllä yläkertaan syntyi varasto, jonne mahtuvat niin vierastäkit, matkalaukut kuin kausivaatteetkin. Liukumekanismin ansiosta ovia on helppo käyttää.

Yhteensä 505 euroa.