Kotivinkki

Rakkaita muistoja Afrikasta ja pohjoismaisia designhuonekaluja – Annan kaupunkikaksiossa eri maanosien tyylit sulautuvat yhteen

Rakkaita muistoja Afrikasta ja pohjoismaisia designhuonekaluja – Annan kaupunkikaksiossa eri maanosien tyylit sulautuvat yhteen

Annan perheen kaksio Helsingin Meilahdessa yhdistää pohjoismaista tyyliä ja muistoja entisistä kotimaista, Tansaniasta ja Etiopiasta. Tilaa on vähemmän kuin ennen, mutta neliöiden sijasta perhe nauttii yhdessäolosta ja läheisyydestä.
Teksti Jonna Kivilahti
Kuvat Krista Keltanen
Mainos

Mihin ihastuit tässä asunnossa?

Valoisuuteen ja kauniisiin oviin. Olohuoneen ja eteisen välissä on upeat pariovet, ja keittiönkin vanhat kaapinovet hurmaavat. Pidän kovasti myös sijainnista. Matka keskustaan on lyhyt, mutta Meilahti on vehreä eikä niin tiiviisti rakennettu alue.

Olohuoneen sisustus alkoi suuresta Sera Helsingin Kide-matosta. Sohvan Anna osti Ikeasta, sohvapöytänä on jo Afrikan-kotiin hankittu Muuton malli. Valaisin on Normann Copenhagenin Bell. Eelis, Anna ja Seela Suoheimo sekä koira Addis viihtyvät Meilahdessa. Kahden huoneen ja keittiön kaksiossa on 65 neliötä.

Mitä ihanaa sait, ja mistä jouduit tinkimään?

Etsin kotia minulle ja lapsille aika tiukalla aikataululla, mutta mielestäni osuin napakymppiin. Ainoa, mistä jouduin tinkimään, oli makuuhuoneiden määrä. Olisin kaivannut lapsille omaa huonetta. Mutta olemme onnellisia täällä. Nautimme yhdessäolosta ja läheisyydestä.

Afrikasta tuodut eebenpuiset päät ovat Annalle rakkaat. Seinän Anna maalasi Abrahimin kanssa. Abrahim toimi aikanaan perheen autonkuljettajana ja vastaa nyt Annan yrityksen tuotannosta Etiopiassa. Kuosina ovat kädenjäljet. Addis-koira on koko porukan silmäterä. Afrikan-vuosina perheessä asui monta suurta koiraa, jotka vahtivat taloa.

Poikkeaako tyyli aiemmista kodeistasi?

Poikkeaa siksi, että aiemmat kotimme olivat Tansaniassa ja Etiopiassa, jossa asuimme ex-puolisoni työn takia. Siellä suositaan suuria, puusepän valmistamia kalusteita, jotka ovat tummia. Käytin silti sielläkin paljon kotimaista muotoilua, jota yhdistin paikalliseen osaamiseen.

Suurin ero on asunnon koko. Afrikassa asuimme valtavissa taloissa, joiden ylläpitoon tarvittiin henkilökuntaa. Meillä oli kolme tai neljä apulaista ja kuusi vartijaa. Taloa kiersi korkea muuri, ja elimme omassa rauhassa.

Kauniit pariovet avautuvat eteisestä ruokatilaan. Eteisen matto on oman Sera Helsinki -brändin Kaarna. Mustavalkoinen väri maailma jatkuu läpi asunnon.

Millainen on kotisi pohjaratkaisu?

Pitkulainen eteinen aukeaa olohuoneeseen ja ruokailutilaan. Keittiö on ruokatilan vieressä ja päätyyn sijoittuu makuuhuone. Kaikki huoneet ovat valoisia, ja pidän läpitalon asunnon avaruudesta. Eniten vietämme aikaa olohuoneessa ja ruokatilassa. Katsomme yhdessä lasten läksyjä, pelaamme tai herkuttelemme.

Ruokailutila on olkkarin päässä. Hayn pukkijalkojen päällä on Ikean pöytä levy. Afrikasta tuodut valaisimet on tehty eebenpuusta. Tuoleina on itse kunnostettuja Kukkapuron Aslak-tuoleja. Kaarna-matto on Sera Helsingin.

Mikä on isoin sisustusoivallus, jonka täällä olet saanut?

Muutimme suuresta talosta pieneen kaupunkikotiin. Tärkein oivallukseni oli se, etten oikeastaan tarvitse paljon tavaraa. Muuttokuormaan pakkasin vain rakkaimmat esineet, muistot Afrikasta ja pari kalustetta. Olen ilahtunut siitä, miten kivoja kalusteita olen löytänyt käytettyinä.

Miten suomalaisuus näkyi Afrikan-vuosinasi?

Kotimaa korostuu ulkosuomalaisena eläessä, ja huomasin ostavani pääosin suomalaista designia niin kotiin kuin pukeutumiseenkin. Marimekko ja Vimma ovat olleet kova juttu viime vuosien aikana. Myös perinteet korostuivat: juhlimme Afrikassa vappua, pääsiäistä, juhannusta ja joulua suomalaiseen tapaan.

Keittiö on pieni mutta toimiva. Valaisin on Tom Dixonin signeeraama: se oli osa hänen kymmenen vuotta sitten suunnittelemaansa valoinstallaatiota Helsingissä. Anna jonotti lamppua ja onnistui ostamaan yhden. Perhe kokkaa usein yhdessä. Tänään tehdään blinejä. Keittiöpyyhe on omaa mallistoa. Marimekko yksi Annan kotimaisista suosikkibrändeistä.

Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?

Se on aika skandinaavinen ja pelkistetty. Mustaa ja valkoista, hieman harmaata. Runsaus tulee viherkasveista, joilla haaveilen luovani viidakon kaupunkiin. Suomalaisen muotoilun lisäksi myös tanskalainen suunnittelu on lähellä sydäntäni. Hankin vähän mutta laadukasta. Saatan olla ilman jotain tiettyä tavaraa, kunnes löydän sen oikean.

Tyylini juju ovat oman firmamme Sera Helsingin matot, joilla sain lämpöä tunnelmaan. Pehmeän ja muhkean maton ympärille sisustus on rakentunut kuin itsestään.

Miten vuodenaikojen vaihtelu näkyy teillä?

En ole joulu- tai pääsiäiskappaihmisiä enkä vaihtele kovin paljon sisustusta vuodenaikojen mukaan. Saatan laittaa sohvalle muutaman heleämmän koristetyynyn kevään tullen, mutta eniten ilme ehkä muuttuu leikkokukkien ja viherkasvien avulla.

Mitä väriä et koskaan huolisi kotiisi?

Vierastan kirkkaita värejä. En usko hankkivani kotiini vaikkapa kirkkaanpunaista, sinistä tai keltaista. Makuuhuoneen vihreä seinä taas on aivan ihana ja tuo kotiin viitteitä luonnosta.

Anna ja lapset jakavat suuren makuuhuoneen. Toisella seinällä on Annan vuode ja toisella lasten kerrossänky, joka löytyi Veken Kalusteesta. Seinä on maalattu vihreällä kalkkimaalilla. Anna halusi jättää sen pinnan eläväksi. Makuuhuoneen seinällä on Annan siskon Mari Suoheimon tekemä taideteos, jonka kuvat on tehty viitottuja runoja sisältävän runokirjan kuvitukseksi. Tyynyt ovat Saanan ja Ollin mallistoa, samoin Finartelle suunniteltu huopa. Vanhan talon ikkunalaudoilla on tilaa kasveille ja asetelmille. Lasten pöydät ovat Ikeasta, tuolit Pantonin.

Sisustuksesi perusta ovat matot. Miksi?

Rakkauteni mattoihin alkoi jo Afrikkaan muuton yhteydessä. Aina Suomeen tullessani toin niitä Etiopiasta tuliaisina. Perinteisesti matot olivat ruskeansävyisiä, ja ortodoksisen uskonnon vuoksi kuvioina oli usein ristejä.

Perustimme Sera Helsingin työparini Hanna Puharisen kanssa muutama vuosi sitten. Mattomme suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Etiopiassa. Halusimme työllistää yhteiskunnan heikoimpia eli sokeita, vammautuneita ja yksinhuoltajia. Halusimme myös siirtää perinteistä osaamista eteenpäin. Kutominen on ollut Etiopiassa mummojen hommaa ja katoavaa kansanperinnettä: halvat kiinalaismatot olivat syrjäyttäneet paikallisten kysynnän. Etsimme mummoja opettamaan osaamistaan ja aloitimme projektin kahdeksan vanhan naisen kanssa. Oli aikamoinen haaste saada tekijät ymmärtämään skandinaavista kuviomaailmaa.

Julkaistu: 29.3.2018