Mihin ihastuit tässä asunnossa?
Valoisuuteen ja kauniisiin oviin. Olohuoneen ja eteisen välissä on upeat pariovet, ja keittiönkin vanhat kaapinovet hurmaavat. Pidän kovasti myös sijainnista. Matka keskustaan on lyhyt, mutta Meilahti on vehreä eikä niin tiiviisti rakennettu alue.
Mitä ihanaa sait, ja mistä jouduit tinkimään?
Etsin kotia minulle ja lapsille aika tiukalla aikataululla, mutta mielestäni osuin napakymppiin. Ainoa, mistä jouduin tinkimään, oli makuuhuoneiden määrä. Olisin kaivannut lapsille omaa huonetta. Mutta olemme onnellisia täällä. Nautimme yhdessäolosta ja läheisyydestä.
Poikkeaako tyyli aiemmista kodeistasi?
Poikkeaa siksi, että aiemmat kotimme olivat Tansaniassa ja Etiopiassa, jossa asuimme ex-puolisoni työn takia. Siellä suositaan suuria, puusepän valmistamia kalusteita, jotka ovat tummia. Käytin silti sielläkin paljon kotimaista muotoilua, jota yhdistin paikalliseen osaamiseen.
Suurin ero on asunnon koko. Afrikassa asuimme valtavissa taloissa, joiden ylläpitoon tarvittiin henkilökuntaa. Meillä oli kolme tai neljä apulaista ja kuusi vartijaa. Taloa kiersi korkea muuri, ja elimme omassa rauhassa.
Millainen on kotisi pohjaratkaisu?
Pitkulainen eteinen aukeaa olohuoneeseen ja ruokailutilaan. Keittiö on ruokatilan vieressä ja päätyyn sijoittuu makuuhuone. Kaikki huoneet ovat valoisia, ja pidän läpitalon asunnon avaruudesta. Eniten vietämme aikaa olohuoneessa ja ruokatilassa. Katsomme yhdessä lasten läksyjä, pelaamme tai herkuttelemme.
Mikä on isoin sisustusoivallus, jonka täällä olet saanut?
Muutimme suuresta talosta pieneen kaupunkikotiin. Tärkein oivallukseni oli se, etten oikeastaan tarvitse paljon tavaraa. Muuttokuormaan pakkasin vain rakkaimmat esineet, muistot Afrikasta ja pari kalustetta. Olen ilahtunut siitä, miten kivoja kalusteita olen löytänyt käytettyinä.
Miten suomalaisuus näkyi Afrikan-vuosinasi?
Kotimaa korostuu ulkosuomalaisena eläessä, ja huomasin ostavani pääosin suomalaista designia niin kotiin kuin pukeutumiseenkin. Marimekko ja Vimma ovat olleet kova juttu viime vuosien aikana. Myös perinteet korostuivat: juhlimme Afrikassa vappua, pääsiäistä, juhannusta ja joulua suomalaiseen tapaan.
Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?
Se on aika skandinaavinen ja pelkistetty. Mustaa ja valkoista, hieman harmaata. Runsaus tulee viherkasveista, joilla haaveilen luovani viidakon kaupunkiin. Suomalaisen muotoilun lisäksi myös tanskalainen suunnittelu on lähellä sydäntäni. Hankin vähän mutta laadukasta. Saatan olla ilman jotain tiettyä tavaraa, kunnes löydän sen oikean.
Tyylini juju ovat oman firmamme Sera Helsingin matot, joilla sain lämpöä tunnelmaan. Pehmeän ja muhkean maton ympärille sisustus on rakentunut kuin itsestään.
Miten vuodenaikojen vaihtelu näkyy teillä?
En ole joulu- tai pääsiäiskappaihmisiä enkä vaihtele kovin paljon sisustusta vuodenaikojen mukaan. Saatan laittaa sohvalle muutaman heleämmän koristetyynyn kevään tullen, mutta eniten ilme ehkä muuttuu leikkokukkien ja viherkasvien avulla.
Mitä väriä et koskaan huolisi kotiisi?
Vierastan kirkkaita värejä. En usko hankkivani kotiini vaikkapa kirkkaanpunaista, sinistä tai keltaista. Makuuhuoneen vihreä seinä taas on aivan ihana ja tuo kotiin viitteitä luonnosta.
Sisustuksesi perusta ovat matot. Miksi?
Rakkauteni mattoihin alkoi jo Afrikkaan muuton yhteydessä. Aina Suomeen tullessani toin niitä Etiopiasta tuliaisina. Perinteisesti matot olivat ruskeansävyisiä, ja ortodoksisen uskonnon vuoksi kuvioina oli usein ristejä.
Perustimme Sera Helsingin työparini Hanna Puharisen kanssa muutama vuosi sitten. Mattomme suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Etiopiassa. Halusimme työllistää yhteiskunnan heikoimpia eli sokeita, vammautuneita ja yksinhuoltajia. Halusimme myös siirtää perinteistä osaamista eteenpäin. Kutominen on ollut Etiopiassa mummojen hommaa ja katoavaa kansanperinnettä: halvat kiinalaismatot olivat syrjäyttäneet paikallisten kysynnän. Etsimme mummoja opettamaan osaamistaan ja aloitimme projektin kahdeksan vanhan naisen kanssa. Oli aikamoinen haaste saada tekijät ymmärtämään skandinaavista kuviomaailmaa.
