Minttu Wikberg ostaa risoja vaatteita, jotta saa korjata ne – 13 syytä, miksi parsimiseen kannattaa rakastua!
Korjattu vaate on kestävä, yksilöllinen ja yhä useamman mielestä myös kaunis ja trendikäs. On monta syytä, miksi parsiminen, paikkaaminen ja korjaaminen tekee hyvää meille ja maailmalle.
1. Se on helppoa! Perusompeleet riittävät.
Rennoksi pehmenneet, elämää nähneet, värikkäästi korjatut – kestävät. Tällaiset ovat Minna Cheungin lempifarkut, joilla on ikää liki kymmenen vuotta.
Kun housut nelisen vuotta sitten ratkesivat haarasta, Minna paikkasi reiän silitettävällä farkkupaikalla. Hieman myöhemmin hän innostui japanilaisesta sashiko-perinteestä, jossa vaatteita parsitaan näkyvin graafisin kuvioin.
Kirjavia etu- ja ristipistoja on sittemmin kertynyt haaraan monta kerrosta. Ratkenneiden takataskujen reunoihin Minna on kirjonut värikkäitä kukkasia.
”Ajattelin, että voin ihan rauhassa kokeilla, miten neula ja lanka tottelevat kättä ja silmää. Farkuissa ei ollut mitään menetettävää, koska jos en olisi korjannut niitä, ne olisivat menneet tekstiilikeräykseen.”
2. Korjatussa olet trendikäs.
Yhä useammin aikuisen ihmisen vaatteessa näkyy korjattu reikä – eikä paikkaus automaattisesti kanna merkitystä vähävaraisuudesta, vaan pikemmin vaatteen arvostuksesta ja viitseliäisyydestä.
Näkyvä korjaaminen on vain pieni trendi suuremman ilmiön sisällä. Korjaustekniikoita opetetaan Instagramissa ja Youtubessa, niistä kirjoitetaan kirjoja ja pidetään kursseja, työpajoja ja näyttelyitä. Vaatekauppoihin on ilmestynyt omat hyllypaikkansa korjaustarvikkeille, kuten silitettäville paikoille, vaatelaastareille tai kirjaville kirjontalangoille.
Korjaaminen ja kunnostus onkin Taitoliiton vuoden 2025 käsityötekniikka. Parsiminen ja paikkaaminen kantoivat samaa titteliä 2021.
75% suomalaisista paikkaa, parsii tai korjaa muutoin tekstiilejä edes joskus. 19 prosenttia vastaajista tekee sitä monta kertaa kuukaudessa.
Lähde: Taitoliiton kysely
3. Vähennät tekstiilijätettä.
Korjaamisen ja parsimisen trendi on tarpeellinen tässä ajassa. Maailmassa on jo niin paljon vaatteita, että niillä pukisi seuraavat kuusi sukupolvea, arvioi British Fashion Council. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana tekstiilikuitujen kulutus henkilöä kohti maailmassa on kaksinkertaistunut.
Tekstiiliteollisuus on merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja. Vaatteiden valmistus ja kuljetus kuluttaa luonnonvaroja, ja kun tekstiili kuluu pikapikaa lumpuksi, sitä rahdataan länsimaista merikonteittain Ghanaan, Keniaan ja muihin Afrikan maihin. Niissä tekstiilijäte tuottaa valtavia ympäristö- ja terveysongelmia.
4. Vaatteidesi elinkaari pitenee ja hiilijalanjälki pienenee.
Korjaaminen on osa kiertotaloutta, joka on vastavoima ylikulutukselle, Minna Cheung sanoo. Hän työskentelee puettavan muotoilun lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa.
”Kiertotaloudessa pyritään vaatteiden ja muidenkin tuotteiden käyttöiän ja elinkaaren pidentämiseen. Tämän alla on erilaisia strategioita ja menetelmiä, joista korjaaminen on yksi.”
Kiertotalouden kehällä korjaaminen venyttää vaatteen elinkaaren loppupäätä. Tekstiiliteollisuudessa kehän alkupäässä kehitetään esimerkiksi sitä, miten vaatteita kaavoitetaan ja millaisista materiaaleista ne valmistetaan, jotta ne kestävät kulutusta, korjausta ja lopulta uudelleenkäyttöä tai materiaalien kierrätystä, Minna kertoo.
”Esimerkiksi modulaarisessa suunnittelussa vaatteet kaavoitetaan niin, että niitä voi helposti purkaa, ja eniten kuluvia osia voi helposti vaihtaa. Toisaalta suunnittelussa voidaan huomioida sekin, miten käyttäjä voi muokata vaatteen kokoa, jos hänen oma kokonsa muuttuu.”
5. Voit työllistää – korjauttaminenkin on korjaamista!
Vaatteen korjaaminen on kestävä teko myös siksi, että yksittäisen vaatekappaleen ilmastovaikutus laskee jokaisella käyttökerralla hieman – kunhan vaatteen korjaa tai korjauttaa kestävästi, eikä esimerkiksi lähetä sitä korjattavaksi pitkän matkan päähän, Minna kertoo. Hän itse nauttii vaatteidensa parsimisesta, mutta toteaa, ettei jokaisen tarvitse tähän ryhtyä, jos aika, taidot tai resurssit eivät riitä.
Tässäkin laajempi kiertotalouden strategia tulee kehiin. Suuremmassa mittakaavassa myös erilaiset korjauspalvelut todennäköisesti lisääntyvät tulevaisuudessa. Tätä voitaisiin edistää esimerkiksi sillä, että korjauspalveluiden arvonlisäkantaa laskettaisiin. Ruotsissa näin on jo tehty.
6. Parsiminen vähentää tarvetta ostaa uutta.
”Ilmastovaikutuksen kannalta olennaista ei ole se, kuinka kauan jonkun vaatteen on omistanut, vaan se, miten monta kertaa vaatetta on käyttänyt”, Minna sanoo.
Korjaamalla käyttökertoja voi helposti lisätä, ja samalla uuden ostamista voi vähentää.
Mutta on vaatteiden korjaamisessa muutakin taikaa.
7. Voit tehdä todella edullisia second hand -ostoksia.
Minttu Wikbergillä on erityinen ongelma. Hän korjaa kaikkea puuvillasukista villaneuleisiin, eikä korjattavaa aina ole kotona tarpeeksi. Siksi hän toisinaan ostaa rikkinäisiä vaatteita kirpputoreilta.
”Olisi ihana saada tosi hajalla oleva vaate paikattavaksi, mutta niitä ei ole niin helppo löytää. Suomessa kirppareilla myydään hirveän vähän rikkinäisiä vaatteita.”
Kun sellainen löytyy, rikkinäisen vaatteen saa omakseen eurolla tai parilla.
Vaate- ja tekstiilisuunnittelijana työskentelevälle Mintulle korjaamisesta on parissa vuodessa kehkeytynyt työ, ja taidemuoto. Kun Taitoliitto nimesi parsimisen ja paikkaamisen vuoden 2021 käsityötekniikaksi, se järjesti teeman tiimoilta näyttelyn. Näyttelyyn sai hakea mukaan omilla töillään, ja Minttu päätti osallistua.
”Minulla oli jo pidemmän aikaa ollut mielessä jonkinlainen sammalkirjonta. Se on metafora siitä, miten luonto paikkaa itseään aluskasvillisuudella esimerkiksi avohakkuiden tai muun vastaavan haavan jälkeen. Siinä yhteydessä minulle tuli väläys, että voisin tehdä sammalkirjailua parsintateemaiseen näyttelyyn.”
Näin Minttu lähti kehittämään kolmiulotteista, eläväisen rönsyilevää parsintatekniikkaa. Sillä hän paikkasi puolisonsa villapaidasta kuluneet kyynärpäät ja koristeli rikkinäisiin villasukkiin uudet pohjat.
8. Sääntöjä ei ole – päästä luovuutesi valloilleen.
Mintun eri tekniikoin parsimia vaatteita on ollut sittemmin esillä myös esimerkiksi Designmuseossa. Design- ja Arkkitehtuurimuseoiden yhteinen FIX: Huolla ja korjaa -näyttely oli esillä huhtikuusta 2024 tammikuuhun 2025. Näyttelyssä Minttu piti myös korjausnäytöksiä. Lisäksi hän opettaa parsintaa työväenopiston kursseilla. Esimerkiksi tällaisiin tilaisuuksiin Minttu saattaa etsiä korjattavaa omien kaappiensa ulkopuolelta.
”Arvostan tekstiiliä, ja sen pois heittäminen on aina tuntunut vaikealta. Aikaisemmin yritin korjata huomaamattomasti, mutta näkyvän korjaamisen myötä tekemiseen on tullut itselleni uusi ulottuvuus.”
Minttu on huomannut, että korjaukset voivat kanavoida luovuutta. Sammalkirjailun ja perinteisten parsintatekniikoiden lisäksi hän on esimerkiksi korjannut rikkinäistä neulosta neulahuovuttamalla.
”Etenkin näkyvän korjaamisen ideologia on kiva siitä, että siinä ei ole mitään sääntöjä. Tässä ei ole vuosisatojen takaisia perinteitä, joita pitäisi noudattaa, vaan jokainen voi korjata kuten haluaa. Paras neuvoni on ottaa lanka ja neula käteen ja katsoa, mitä siitä tulee.”
9. ...tai palauta vaatteesi käyttöön juuri sellaisena, johon tykästyit.
Yksi henkilökohtainen periaate Mintulla silti on omien käyttövaatteidensa kanssa. Jos vaate on tietyn tyylinen ja sellaisena mieluinen, hän ei halua korjauksella muuttaa sen ulkonäköä. Tällöin hän usein päätyy huomaamattomaan paikkaukseen – tai purkamiseen. Suosikkivillatakkinsa Minttu paikkasi kolmesti, ennen kuin oli korjausten tyyliin tyytyväinen. Aikaa prosessiin kului pari vuotta. Nyt beigen villatakin kyynärpäissä on ohuella mustalla langalla huolellisesti tehty neulos.
”Parsiminen tai purkaminen eivät ärsytä minua. Se kyllä ärsyttää, miksi jotkut puuvillasukat menevät niin helposti hajalle. Kuitenkin vaatteiden korjaaminen on minulle rauhoittumista. Monen parsintatekniikan kanssa voi päästä flow-tilaan, kun neula kulkee jatkuvasti tietyllä tavalla ja toistaa samaa kaavaa”, Minttu sanoo.
10. Parsimiseen keskittyminen rauhoittaa mieltä.
Neula ja lanka on tunnistettu terapeuttisina välineinä jo vuosisata sitten, kertoo kestävyyskonsultti Marium Durrani. Hän opettaa Metropolia ammattikorkeakoulussa kestävän muodin ja vaatteiden sosiologiaa.
”Ensimmäisen maailmansodan aikaan australialaisille ja uusiseelantilaisille sotilaille annettiin sairaaloissa kirjontatöitä. Näin korjattiin potilaiden fyysisiä ja henkisiä vammoja. Se, että tekee hitaasti jotain käsillään, muodostaa yhteyden omaan kehoon ja materiaaliin, jota käsissään pitää. Tällainen hidas ja keskittynyt toiminta rauhoittaa hermostoa”, Durrani sanoo.
Durrani on tehnyt väitöstutkimuksensa Aalto-yliopistoon yhteisöllisistä korjaustapahtumista Suomessa, Skotlannissa ja Uudessa Seelannissa. Viime vuosina yleistyneet pop-up-henkiset, avoimet korjaustapahtumat ovat Durranin mukaan tuoneet korjaamisen tekniikoita ja käytäntöjä näkyviin, jolloin ne ovat myös saaneet tunnustusta ja arvostusta.
Tämä on uutta, sillä perinteisesti korjaaminen on ollut sukupuolittunut ja yksityinen käytäntö: naiset ovat korjanneet vaatteita yksin kodeissaan.
11. Saat seuraa!
Yhteisöllisten korjauskahviloiden ja -kurssien myötä korjaamisesta on tullut saavutettavaa entistä laajemmalle yleisölle. Korjauspajoissa eri-ikäiset ja taustoiltaan erilaiset ihmiset tapaavat ja jakavat tietoa, taitoa ja välineitä. Näin vaatteiden korjaaminen yhdessä muiden kanssa tukee hyvinvointia monellakin tapaa, Durrani kertoo.
”Yhteisöllinen korjaaminen yhdistää ihmisiä ja voimaannuttaa heitä. Etenkin monet nuoret myös kokevat ilmastoahdistusta, ja tätä vaatteiden korjaaminen ja yhteisöllinen tekeminen voi lievittää.”
”Etenkin länsimaissa ihmiset ovat vaatteidensa kanssa hyvin riippuvaisia siitä, että joku muu tekee niihin liittyviä toimenpiteitä. Kun oppii näitä käytäntöjä, joita laajassa mittakaavassa on unohdettu, oma osallisuus vahvistuu.”
12. Vaikutat myönteisesti kehosuhteeseesi.
Vaatteiden käyttöiän pidentäminen on yhteydessä myös parempaan kehosuhteeseen, käy ilmi Vaasan yliopiston tuoreesta tutkimuksesta. Tämä linkittyy tutkimuksen mukaan todennäköisesti siihen, että jos uusia vaatteita ei aktiivisesti etsi tai osta, ei myöskään joudu kohtaamaan ulkonäkökeskeistä markkinointia tai vertailua muihin. Silloin ei mieti sitä, millainen voisi tai pitäisi olla.
Korjattuina vaatteet ovat entistäkin rakkaampia ja henkilökohtaisia. Näin Minna Cheung kokee nykyään.
Lempifarkkujensa jälkeen hän on korjannut muun muassa suosikkineuleensa, jolla on ikää yli 40 vuotta. Kun se joutui turkiskuoriaisten päivälliseksi, ei Minna löytänyt tilalle yhtä hyvää. Iäkäs neule oli juuri sopivan paksu, ja tummanharmaa perusneule oli helppo yhdistää moneen alaosaan.
Neuleensa korjaamista Minna ei pystynyt lopettamaan edes siinä vaiheessa, kun reiät olivat historiaa.
”Sen paidan kohdalla minulla lähti vähän mopo käsistä. Paita oli vähän tylsä, joten lähdin koristelumielessä vahvistamaan hankaukselle joutuvia paikkoja jo vähän ennakkoon.”
13. Voit käyttää lempivaatteitasi enemmän.
Korjaustaidossa on Minnan mukaan hienoa sekin, että sen ansiosta suosikkivaatteita ei tarvitse säästellä.
”Voin pitää niitä koko ajan, ja korjaan niitä tarvittaessa sitä mukaa, kun ne kuluvat puhki. En laita rikkinäisiä korjauslaatikkoon odottamaan, vaan paikkaan niitä esimerkiksi samalla, kun katson televisiota. Näin ne pysyvät myös käytössä koko ajan.”
No, pari poikkeusta tähän kyllä on.
Vaatekaappinsa perukoilla Minnalla on kaksi arvokasta neuletta, jotka ovat odottaneet korjauksia jo hyvän tovin. Toinen niistä on luonnonvalkoinen paita, jonka rintaan tuli tahra jo vuosia sitten. Välillä Minna on käyttänyt paitaa rintaneulan kanssa. Nyt mielessä on korjaus, jolla pintavirheen saisi pois päiväjärjestyksestä kokonaan.
”Olen miettinyt, voisinko peittää tahran lisäämällä paitaan niittejä. En kuitenkaan halua kiirehtiä, vaan odotan, että paita kertoo, miten se pitää korjata. Vaate on sen arvoinen.”
