Todellinen aikamatka! Raija ja Raimo rakensivat vaikuttavan perinnemiljöön – tonttia ympäröi riukuaita ja kivijalkaan otettiin mallia linnasta

Raija ja Raimo Ulmanen yllätettiin hääpäivänään vuonna 1971 mieluisella lahjalla: Raijan vanhemmat lahjoittivat heille rantatontin. Vuosikymmenien aikana sinne on noussut monta hirsirakennusta. Nyt tontilla on kaikki tarpeellinen eikä pulaa mistään – kaikkein vähiten sähköstä, jota siellä ei ole eikä tule.

Mökin hirsipintainen julkisivu uusittiin pystyvuorauksella. Ulmaset eivät ole pilanneet minkään rakennuksen pintaa maalilla tai kyllästeellä.

Ulmaset viettävät vapaa-ajastaan paljon mökkimiljöössä.

Kuinka kaikki alkoi?

Raimo: Halusimme rakentaa perinteitä vaalivan mökkikokonaisuuden. Ensin löysimme lapsuuskotini naapurista Pertunmaalta vuonna 1923 rakennetun hirsitalon, joka oli jäänyt tyhjilleen. Ostettuamme sen rakennus purettiin ja hirret kuljetettiin tänne Imjärvelle. Talo pystytettiin omin voimin ja toimii meillä päärakennuksena.

Raimon kokoama riukuaita on kestänyt lahoamatta toistakymmentä vuotta, koska tolpat seisovat kiviaidalla.

Millaisia haasteita sähköttömyys tuo?

Raija: Ruoanlaitto tapahtuu puuliedellä, leivinuunissa tai ulkona grillissä. Valoa saamme öljylampuista, kynttilöistä ja joskus voimavalolyhdyistä. Tuvan lattiassa on avattava luukku, jonka alla on minun korkuiseni pienkellari. Tuomme ruokatarvikkeet kylmälaukuissa, ja kellarissa ne pysyvät kylminä monta päivää.

Tuvan lattian alla on luukku, joka vie ihmisen korkuiseen pienkellariin.

Päärakennuksen järeät lattialankut sahattiin erikoissahauksena tutun sahurin luona.

Pirttiin muurattiin alkuperäistä jäljittelevä uuni. ”Löysimme idearikkaan muurarin, jonka kanssa mietimme uunin ja lieden yhdistelmän”, Raimo kertoo.

Miten hankitte lisää rakennuksia?

Raimo: Lisäsimme rakennuksia vanhan vaalimisen periaatteella. Keksin erään maatilan pihamaalta rapistuneen kuuden aitan kokonaisuuden. Kaksikerroksisessa rakennuksessa oli kuitenkin mielenkiintoisia piirteitä, ja tarjosin siitä isännälle 3000 markkaa. Isäntä oli niin rehellinen, että hän piti tarjousta liian korkeana. Seuraavalla kerralla parin vuoden päästä tarjoukseni oli 2000 markkaa, ja sillä kaupat tehtiin. Rakennus purettiin, kuljetettiin Heinolaan ja pystytettiin uudelleen.

Ulkohuussiin on koottu pienimuotoinen museo. Ensi kertaa vierailulle tulevat eivät malttaisi lähteä sieltä pois.

Vanhoja käyttöesineitä pidetään esillä ja arvossa.

Mitä erityispiirteitä aitoissanne on?

Raimo: Aittojen rakenteista voi todeta, että ne ovat olleet erillisiä pikku aittoja, jotka on lopulta koottu yhteen. Välipohjan lattiaa katsellessa ymmärtää antaa arvoa entisajan kirvesmiehille. Lattian lankut ovat jopa 60 senttimetriä leveitä, kymmenen senttiä paksuja ja kirveellä veistettyjä. Aittojen ovet olivat repsahtaneita, mutta halusimme kunnostaa ne osin niissä olevien puulukkojen vuoksi. Oviin teetettiin kyläsepällä käsin taotut saranat ja muut heloitukset.

Raimo ja Raija ovat käyttäneet mökkiä lastensa perheiden kanssa läpi kesän. Useimmiten joulukin vietetään mökillä.

Yläaittojen päätyrakenteet ovat asiantuntijan mukaan 1700-luvun veistotekniikkaa.

Mitä vanhat rakennukset teille merkitsevät?

Raija: Perinnerakentaminen on ollut meidän yhteinen harrastuksemme. Nämä rakennukset ja monet historialliset kalusteet täällä ovat miljööseen sopivat. Niistä on kehkeytynyt monia keskusteluja, joista lapsemme ja lapsenlapsemme ovat oppineet menneistä ajoista.

Millaisia saunoja tontilla on?

Raimo: Saunana on aina ollut perinteinen savusauna. Ensimmäinen oli vaatimattoman pieni hirsisauna, joka purettiin Raijan kotitilan rannasta. Sen hirret uitettiin soutuveneen perässä tänne.

Vuonna 2002 päätimme, että sauna uusitaan. Kävimme tutustumassa Muuramen saunakylään, jossa olivat näytteillä kaikki Suomen maakunnalliset saunatyypit. Mieleemme jäi hämäläis-satakuntalainen parvi- eli orsisauna.

Etsimme taas purettavaksi sopivaa rakennusta. Käytöstä jäänyt riihi löytyi Sysmästä, ja siitä tehtiin kaupat. Joulukuussa 2003 puukehikko purettiin rekan nosturilla ja kuljetettiin tontille.

Keväällä alkoi järeiden hirsien ja korjaushirsien muotoilu saunaksi. Teimme työt poikamme Heikin kanssa ja saimme rakennuksen valmiiksi myöhäissyksyyn mennessä.

Parvisaunan lauteet ovat lähes kahden metrin korkeudella lattiasta. Puuosat on käsitelty veistotyönä muistaen, että käsityön pitää näkyä jäljessä.

Koko tonttia ympäröi riuku- eli särentäaita.

Millaisia erityispiirteitä orsisaunassa on?

Raimo: Etenkin pitkille nykyihmisille saunassa on erityisiä yksityiskohtia. Oviaukko on vain 125 senttimetrin korkuinen. Moni meitä pidempi saunavieras on lyönyt päänsä yläkarmiin, samoin lauteille noustessaan järeään kurkihirteen.

Yksi näyttävä ominaisuus on laudetaso, joka on asennettu kurkihirteen ankkuroitujen kuusenjuurakoiden varaan. Kiuas on vanhan riihen luonnonkivinen kokonaisuus. Massiiviset ovetkin on tehty itse, samoin niiden yksilölliset puusalvat.

Kuinka paljon olette tehneet yhdessä rakennustöitä?

Raija: Kaikki rakenteet olemme suunnitelleet yhdessä, ja olen auttanut rakentamisessa kykyjeni mukaan. Varsinainen työnjako meillä lähentelee varmaankin vanhaa perinnettä, mutta kaikki työt ovat kuitenkin yhteisiä. Raimokin tiskaa, ja minä olin toinen höylääjä, kun höyläsimme lattialankut ja laipion laudat käsin härkähöylällä.

Toisessa kamarissa on pönttöuuni, jolla huonetta lämmitetään.

Miten olette remontoineet päärakennusta?

Raimo: Otimme päärakennuksen restauroinnin kohteeksi, kun pääsimme molemmat eläkkeelle vuonna 2012. Ensisijaisena tavoitteena oli saada se lämpötaloudellisesti entistä paremmaksi. Katon uusimisen lisäksi uusimme lattia- ja laipiorakenteet käsin härkähöylällä. Siinä lankkua höylätään kaksikahvaisella höylällä istuen vastakkain lankulla. Työ sujui hyvin, vaikka aikaa siinä menikin. Viimeisenä työnä kunnostimme päärakennuksen kivijalan. Otin siihen mallin linnan kiviseinästä.

Mistä nautit eniten, kun olette mökillä?

Raija: Suurin nautinto meille molemmille on savusauna. Minä nautin myös marjastamisesta, sienestämisestä ja uimisesta.