Hirsimökki kuntoon! Näin kunnostat ja käsittelet pyöröhirsimökin ulkoseinät – myös ekologisia vaihtoehtoja löytyy

Pyöröhirsi korvasi aikoinaan helpompana vaihtoehtona piilutetun hirren mökkien ja rantasaunojen materiaalina. Pintaan vedettävän käsittelyn kannalta hirren muodolla ei ole suurta merkitystä, mutta pyöröhirsi halkeilee muita enemmän, ja halkeamista pääsee kosteutta sisään.

Samoihin aikoihin, kun pyöröhirrestä tehdyt rakennukset alkoivat nousta suosioon, alettiin käyttää synteettisiä ainesosia sisältäviä pintakäsittelyaineita. Niillä saatiin kiiltävää pintaa, mutta hirren hengittävyyden kannalta ne ovat osoittautuneet usein liiankin tiiviiksi.

60-luvun hirsimökin ryhti oli lyyhistynyt ja yleisvaikutelma synkistynyt. Remontti pintakäsittelyineen antoi rakennukselle modernin ilmeen ja jatkoi sen käyttöikää.

Kun hirttä haluaa huoltaa, pääsääntönä voi pitää, että käsittely tulisi tehdä samankaltaisella aineella kuin se on tehty ennenkin: maalin päälle maalia ja kuultavan päälle kuultavaa. Tyypillinen 1970–80-luvun valinta oli ”valttaaminen”, joka tarkoitti käsittelyä puunsuoja-aineella, nykykäsitteitä käyttäen kuullotteella tai kuultomaalilla. Jos taas hirressä on ennestään synteettistä maalia, sen päälle ei voi vetää luonnonmaalia eikä kuullotetta. Toisinaan on tosin jo ehditty valita väärin tai homeen peittämiseksi on saatettu käsitellä kuultava pinta peittävällä maalilla.

Mistä sitten tietää varmasti, mitä pinnassa on ennestään? Vanhan rakennuksen osalta sen selvittäminen on monesti haastavaa, koska tieto ei ole välttämättä välittynyt sukupolvelta toiselle. Vastaus löytyy usein pintaa katsomalla: kuultokäsittelystä puusyyt näkyvät läpi, tosin senkin pinta voi näyttää maalatulta, jos se on käsitelty monta kertaa tummalla sävyllä.

Öljy- ja keittomaalikin kauhtuvat kuultaviksi, mutta niistä voi silti erottaa, että pinnassa on peittävää väriainetta. Jos pinnasta irtovia hippusia kokeeksi polttaa ja ne haisevat muovilta, maalissa on muovia ja huollettaessakin tulee käyttää synteettistä maalia.

Toimittaja Ella Kanninen sai ystäviä avuksi vanhan hirsimökin ulkoseinien kuultokäsittelyyn. Ennen maalausta lasimurskapuhalluksella puhdistettuun pintaan levitettiin homesuoja-aine.

Käsittelyaineen valintaan vaikuttavat estetiikan lisäksi hinta, helppous ja ympäristöarvot. Kuultavalla käsittelyaineella huoltoväli on lyhyempi, ulkonäkötoiveista riippuen 5–10 vuotta, kun peittävällä voi pärjätä 20–30 vuottakin. Kuultomaali on kuitenkin hengittävämpää ja sen levittäminen on helpompaa kuin perinteisen, paksumman maalin.

Moderni ja ekologinen tapa on käsitellä hirsi rautasulfaatilla, joka nopeuttaa harmaantumista. Valinta on myös kestävä, sillä se tarvitsee tehdä vain kerran elämässä. Kaikkein ekologisinta on olla käyttämättä mitään käsittelyainetta. Valittavissa olevista ovat ympäristön kannalta parhaita rautasulfaatin ohella keittomaali ja luonnonmukaisista kuullotteista pellavaöljy ja terva.

Mikä mielenkiintoista, puu ei välttämättä edes tarvitse suojaa lainkaan, kunhan se pääsee kuivumaan – Suomessa on satojakin vuosia vanhoja, harmaita hirsirakennuksia. Suurempi vaara kuin käsittelemättä jättäminen onkin vääränlainen käsittely aineella, joka estää puun hengittämisen ja kosteuden haihtumisen.

Jos haluat valita varmasti ekologisen aineen, tutki tuotteen kyljestä, mistä se on tehty. Raaka-aineet kertovat paljon. Jopa ekomerkityissä maaleissa voi olla ainesosia, joiden vuoksi ne on hävitettävä ongelmajätteenä.

Asiantuntijana on toiminut luonnonmaalikauppias Lauri Koski Suomen luonnonmaaleista.

Homekasvusto voi näkyä myös vihreinä tai harmahtavina laikkuina.

Huolenpitoon hirrestä kuuluu myös se, että sade- ja sulamisvedet kulkeutuvat oikein. Muista puhdistaa rännit säännöllisesti.