"Puutarhani rakastaa minua ja minä rakastan sitä" – tämän takia jaksan kitkeä

Puutarha on pakokeino katalasta maailmasta tai äidin ikiomaa aikaa. Kysyimme lukijoiltamme, miksi he jaksavat hoitaa pihaansa.
Teksti Merja Halme
Mainos

Kysyimme lukijoiltamme Meilläkotona.fi:ssä, onko puutarhanhoito pakkopullaa vai ilon aihe. 85 prosenttia kyselyyn vastanneista pitää pihalla työskentelyä antoisana.

Näin intoa pihatöihin perusteltiin:

”Ulkona ollessa mieli on kevyt, ja happi virtaa aivoissa. Aurinkoisella ilmalla puutarhassa työskentely on pelkkää juhlaa. Sateen jälkeen mullan ja maan tuoksu johtaa syvien kysymysten äärelle. Puutarhan hoito on sekä fyysistä työtä, joka antaa terveen väsymyksen ja hyvän unen että henkistä pinnistelyä ja ilottelua, joka uudistaa mieltä”, kuvailee eräs kyselyymme vastannut.

Monelle puutarha on kiireetöntä aikaa omien ajatusten kanssa.

”Puutarhan hoito on harrastukseni ja pakokeinoni stressistä ja katalasta maailmasta”, kertoo toinen vastaaja. Moni muukin on samaa mieltä:

”Kun kuopsuttaa kukkapenkkejä, huolet ja murheet jäävät hetkeksi sivuun.”

”Puutarhanhoito on lapsiperheen kiireisen äidin omaa aikaa.”

Parhaimmillaan puutarha ei ole pelkkä aikasyöppö, vaan tuo elämään paljon iloa – jopa nautintoa!

”Se ihana tunne, kun saa upottaa sormensa multaan! Sitä voisi verrata mielihyvään, jonka seksi saa aikaan. Ja minun käsissäni isotkin kivet ovat sulaa voita ja siirtyvät, mihin haluan. Puutarhani rakastaa minua ja minä rakastan sitä!”

Tuntuu kuin mummi olisi lähellä

Puutarhahommat ovat opettaneet monelle vastaajalle kärsivällisyyttä.

”Iloa tuottaa myös se, että huumorintajun täytyy kasvaa, koska välillä mokaan tosi pahasti.”

Monet kyselyyn vastanneet jaksavat edelleen joka kevät ihmetellä maasta puskevia versoja ja arvostaa oppimiaan taitoja:

”Joka päivä ihmettelyn aiheena on varsinkin se, jos jokin kasvi on juuri ruvennut kukkimaan tai uusi verso on näkyvissä.”

"Se suunnaton riemu ensimmäisistä vauvataimista!”

Keväällä on vaikea muistaa edelliskesän tuskastumista.

”Tunnen hillitöntä intoa jo pian vuodenvaihteen jälkeen, kun saan ensimmäiset siemenet multaan. Aina liian aikaisin ja liikaa taimia! Lienee tuttua muillekin."

Parhaimmillaan puutarha on monelle rauhan paikka. Siellä tuntee olevansa osa luontoa – tai jopa osa sukupolvien jatkumoa, kuten eräs vastaaja kuvaili:

”Koen kulkevani edesmenneen viherpeukalomummini jalanjäljissä. Tuntuu kuin hän olisi lähellä."

Kysely toteutettiin Meilläkotona.fi:ssä kesäkuun alussa. Kuva All Over Press.

Lue lisää:

Unohdettu puutarha puhkesi kukkaan – "Minulle tämä palanen maata oli pala taivasta"

Kukkapenkin perustaminen: 3 tapaa, joilla onnistut

15 x kuin mummolan puutarhassa

Julkaistu: 6.6.2017
Katso myös nämä