Puuhuvila presidentin virka-asunnon naapurissa on kuin aarrearkku – vanhoja taloja rakastava perhe pelasti sen viime hetkellä: ”Koko rakennus huusi apua”
”Villa Furunäs oli kuilun partaalla, mutta tässä oli uskomatonta charmia, perheemme kaipaamaa lisätilaa ja loistava sijainti.” Vanhoja taloja pelastava perhe loi kotoisan ja värikkään kodin kovia kokeneeseen puuhuvilaan meren äärellä. Siellä ovat asuneet niin säveltäjä Yrjö Kilpinen kuin Kirsti Paakkanen.
asukkaat Johanna, Pekka ja kaksi kouluikäistä lasta.
koti Villa Furunäs Meilahden huvila-alueella Helsingissä. Vanha osa valmistui vuonna 1893 ja uusi osa vuonna 1903. Huvilassa on nykyisin kolme asuinhuoneistoa, joista tässä nähtävässä on 155 neliötä.
Olohuoneen ikkunasta näkyy alas merenrantaan ja tielle, jolla kulkee koiranulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä. Oikealla erottuu Seurasaari ulkomuseoineen, ja niemennokan takana, vain muutaman sadan metrin päässä, on tasavallan presidentin virka-asunto Mäntyniemi. Urho Kekkosen museo Tamminiemi sijaitsee melkein kivenheiton päässä. Meilahden alueella on useita muitakin vanhoja huviloita kuin Villa Furunäs, mutta tämän sijainti kallioisella rinteellä kuuluu komeimpiin.
Alun perin huvila-alueen maat kuuluivat Meilahden kartanolle, jonka tiluksia Helsingin kaupunki alkoi 1870-luvulta lähtien palstoittaa varakkaiden kesäelämää ja myös ympärivuotista asumista ajatellen.
Pitkänomainen Villa Furunäs on rakennettu kahdessa vaiheessa. Vanhimman osan rakennutti vuonna 1893 muurari August Lundell. Muutaman vuoden kuluttua huvila myytiin apteekkari Oskar Durchmannille, jonka aikana huvilaan saatiin runsaasti lisää tilaa ja kukoistava puutarha.
Kokonaisuuteen kuului rakennuksia ulkohuoneesta talliin ja kanalasta kesäasunnoksi muutettuun taloon. Ne ovat kadonneet pihapiiristä jo aikoja sitten.
Pitkäaikaisimmat asukkaansa Villa Furunäs sai vuonna 1916, kun Kilpisen suku osti sen kesäasunnokseen. Perheen poika, säveltäjä Yrjö Kilpinen muutti taloon 1918 pianistipuolisonsa Margaretin kanssa, ja sikarintuoksuisessa työhuoneessa syntyi satoja suomalaisten rakastamia lauluja.
Huvila selvisi vahingoittumatta vuoden 1944 helmikuun alun pommituksessa, mutta miinapommi räjäytti saunan ja säikäytti rakennuksessa asuneen talonmiehen. Välillä talossa asui muitakin Kilpisiä, ja 50-luvulla vuokralaisiin kuului nuori ja yritteliäs Kirsti Paakkanen.
Villa Furunäsin alamäki alkoi 1967, jolloin kaupunki osti sen Kilpisten perikunnalta ja muutti helsinkiläisten kuvataiteilijoiden vuokra-asunnoiksi. Puutarha villiintyi lopullisesti, ja rakennusta korjailtiin siihen sopimattomin menetelmin ja materiaalein, kuten ruiskuttamalla eristeeksi uretaania. Paljon alkuperäistä ja sisustuksen eriaikaisia kerrostumia hävisi lopullisesti.
Kun kaupunki halusi vuonna 2014 myydä Villa Furunäsin, siihen muutti perhe, joka oli jo aiemmin kunnostanut toisella puolella huvila-aluetta sijaitsevan 1800-luvun alun paakarintuvan.
– Olen tykännyt pelastaa ja ennallistaa vanhoja taloja – tai olen ajautunut siihen. Olen katsonut, että se on velvollisuus. Tämä huvila, jos mikä, kaipasi pelastusta. Villa Furunäs oli kuilun partaalla, mutta tässä oli uskomatonta charmia, perheemme kaipaamaa lisätilaa ja loistava sijainti, kertoo perheen äiti Johanna.
Totuus paljastui asteittain. Peltinen vesikatto osoittautui vuotavaksi, vaikka myyjän teettämässä kuntokartoituksessa alleviivattiin, että katto on uusittu ja kunnossa. Mainitsematta jäi, että saumoista puuttui saumausaine ja pelleissä oli siellä täällä isoja reikiä. Ruostettakin oli havaittavissa.
– Koko rakennus huusi apua, emmekä ensimmäisenä menneet tutkimaan sitä osaa, jonka sanottiin olevan kunnossa. Katon yllättävästä uusimistarpeesta aiheutui lopulta merkittävä lovi budjettiimme, Johanna muistelee.
Pelastustöiden edetessä heikkokuntoisia rakenteita ja muita vaurioita löytyi niin paljon, että Villa Furunäs näytti kiihkeimmässä peruskorjausvaiheessa huteralta luurangolta. Julkisivulaudoitus uusittiin vanhan mallin mukaisesti kokonaan, ja sen takana olevan hirsirungon korjauksiinkin kului yli tuhat työtuntia. Työtä tekivät niin uudet omistajat kuin taitavat hirsirakentajat.
Kuin ihmeen kaupalla säästyneet ja käyttökiellossa olleet kaakeliuunit kunnostettiin ja otettiin käyttöön. Homeiset kylpytilat purettiin ja modernisoitiin. Nykyisiä ihaillessaan on vaikea kuvitella, että vielä 1980-luvun lopussa vesi kannettiin kaivosta ja tarpeilla käytiin pihan perällä olevassa huussissa.
Jätelavoittain edellisten asukkaiden jättämää roskaa ja käyttökelvotonta rojua kuljetettiin jäteasemalle. Vain puujaloilla seisova, arviolta 1800-luvulta oleva jääkaappi pidettiin, koska se on peräisin huvilan alkuajoilta. Pieteetistä kertoo se, että Johanna on hankkinut ikkunoihin vanhat pitkäsulkijat eli espanjoletit ja kunnostanut ja maalannut ne itse.
Muuttamaan perhe pääsi vuonna 2019.
– Peruslämpö on maalämmön varassa, mutta ensimmäisenä talvena kokeilin kaakeliuunien tehoa ja viritin tulen kaikkiin seitsemään tulisijaamme. Hikoilimme sen jälkeen yhdessä talon kanssa.
Sisustuksen värit kunnioittavat huoneissa olevien uunien väritystä. Eri huoneiden maalaaminen toisistaan poikkeavilla väreillä noudattaa 1800-luvun tapaa sisustaa ja käyttää värejä. Kaikissa seinissä on pinkopahvit, ja maalit ovat pellavaöljypohjaisia, sävyt Johannan maapigmenteistä sekoittamia. Sisäkattoja peittää joko pinkopahvi tai helmiponttipaneeli.
Sisustustyyli on runsas ja kerroksellinen: tauluja, kirjoja, koriste-esineitä ja tekstiilejä on kaikkialla. Katossa on useita näyttäviä kruunuja, kristalleilla tai ilman. Osan huonekaluista Johanna on maalannut uudelleen, osan hän on verhoiluttanut, ja osa saa näyttää juuri niin ikääntyneiltä kuin ne ovatkin.
Villa Furunäsissä on ehditty nykyisten omistajien aikana viettää useita perhejuhlia ja muita tilaisuuksia, koska sen korkeat huoneet ovat kuin luotuja iloisiin kokoontumisiin.
Perhettä kohdanneet uudet työkuviot ovat kuitenkin johtaneet siihen, että elämä suuntautuu ainakin osittain maailmalle ja talo etsii uusia asukkaita.
