Puuhellan huolto – näin pidät keittiön rakkaan keskipisteen kunnossa!

Kun sähköverkko 1980-lukuun mennessä oli vedetty melkein joka niemeen ja notkoon, sen myötä muuttui myös kesämökeillä moni asia. Yksi yleinen muutos oli puuhellan vaihto sähkölieteen. Nykyisin uusiin mökkeihin valitaan enää varsin harvoin puuliettä, ellei sitä haluta nimenomaan tunnelman tai sähkönpuutteen takia, mutta vanhoissa mökeissä ne ovat edelleen hyvin yleisiä. Puuhellan omistajat haluavat myös huolehtia niistä, kertoo uunimuurari Mikko Nylander.

– Kyllähän se tuo sellaista kotoisaa lämpöä ja ääntä. Ja mahdollisuuden laittaa ruokaa tarvittaessa ilman sähköä.

Jos vanhan puulieden on saanut ostamassaan tai perimässään mökissä mukana, mistä tietää, onko se kunnossa? Nylander sanoo, että korjauksen tarpeesta on monia merkkejä. Suurin osa vioista liittyy tulipesään, joka on voinut kärsiä kuumuudesta ja kovista lämpötilan vaihteluista. Ongelman voi huomata siitä, että lieden lämmönvarauskyky on heikentynyt.

Jos mökin uutena omistajana on epävarma lieden tilasta, Nylander kannustaa aivan ensimmäisenä pyytämään paikalle nuohoojan, joka voi puhdistaa hellan ja hormin sekä tarkistaa tiivisteet.

– Samalla hän näkee lieden kunnon ja pystyy sanomaan, tarvitseeko se enemmän korjausta, jolloin pitäisi kutsua paikalle tulisijamuurari. Tulipesä on voinut palaa tosi huonoon kuntoon. Aika yleinen ongelma on myös, että hormi on tukossa.

Laki edellyttää vapaa-ajanasunnon hormien nuohousta kolmen vuoden välein, mutta Nylanderin mielestä hellan savukanavat pitäisi puhdistaa vuosittain.

– Jos niitä ei ole nuohottu sisältä päin, ne voivat olla tukossa eikä hella vedä. Nuohoojaa pitää erikseen pyytää puhdistamaan hella sisältä.

Myös ruoste on voinut aiheuttaa ongelmia etenkin talvella kylmillään olevalla mökillä. Puuliesiä on paikalla muurattujen lisäksi tehdasvalmisteisia, joissa on sekä peltikuorisia että valurautaisia malleja.

– Ruoste on saattanut jopa syövyttää rikki tehdastekoisen hellan kuoren. Silloin se voi olla ihan paloturvallisuusriski, Nylander varoittaa.

Pahasti ruostunutta hellaa voi olla vaikea korjata, kun taas pintaruosteen pystyy poistamaan hiomalla. Sen jälkeen pinnan voi käsitellä ruosteenestoaineella ja maalata lämmönkestävällä maalilla.

Hellan pintaan ja renkaisiin on perinteisesti käytetty ruokaöljyä tai sianihraa, jota myydään valuraudan käsittelyyn tarkoitetuissa tuubeissa. Jo valuraudan pinnasta on suoja-aine kulunut, se alkaa harmaantua tai jopa ruostua. Kun pinnassa alkaa näkyä ruostetta, valurautaosat on viimeistään silloin hyvä öljytä.

– Mutta öljyä pitää laittaa hyvin ohut kerros, muuten se syttyy palamaan, Mikko Nylander muistuttaa.

Milloin vanhaa hellaa sitten vielä kannattaa korjata? Jos muuratun tai tehdastekoisen, peltikuorisen puuhellan kyky varata lämpöä on selvästi entiseen verrattuna heikentynyt, sisällä olevat tiilet ovat jo pahasti haurastuneet ja hella alkaa olla käyttöikänsä päässä.

– Se olisi ehkä hyvä muurata uudestaan, Nylander sanoo.

Joskus uuden ostaminen voi tulla halvemmaksi kuin vanhan korjaaminen. Tulisijamuurarilta voi pyytää kustannusarvion ottamalla kuvia liedestä ja lähettämällä ne sähköisesti nähtäväksi.

Jos puuhellan käytöstä ei ole ennestään kokemusta, miten sitä osaisi huoltaa oikein? Mikko Nylanderin mukaan vanhan ja uuden huollossa ei oikeastaan ole juurikaan eroa, koska perus­raken­ne on pysynyt ennallaan. Lika, noki ja rasva pitäisi puhdistaa pinnoista säännöllisesti.

Pintojen käsittelyn lisäksi hän ehdottaa ainakin lämmityskauden alussa hellan päältä irtoavien osien nostamista pois ja puhdistamista noesta teräsharjalla. Jos omistaa tuhkaimurin, voi lisäksi imuroida sisäosan ja parantaa siten hellan tehokkuutta.

Jotta nokea kertyisi lieden sisälle vähemmän, Nylander muistuttaa vielä hyvästä tavasta: tulisijoissa pitäisi polttaa vain täysin kuivaa puuta. Kostea puu kehittää kuivaa enemmän nokea savukanaviin ja tukkii niitä, jolloin liesi lämmittää huonommin.