Rauhallisen omakotitaloalueen reunamalla Järvenpäässä seisoo linjakas musta puutalo. Sen muotokieli hämää ohikulkijaa; taloa luullaan usein uudisrakennukseksi, vaikka ikää sillä on jo lähes 70 vuotta. Hurjan muodonmuutoksen takana ovat Wilma ja Jouni, jotka ostivat myrkynvihreän talon vuonna 2015. Edelliset omistajat myivät sitä purkukuntoisena.
– Etsimme omakotitaloa. Toiveissamme oli löytää vanha ja huonokuntoinen rakennus, josta voisimme remontoida perheellemme omannäköisen kodin, Jouni kertoo.
Purkukuntoiseksi luokitellun rintamamiestalon kunnostaminen tuntui realistiselta idealta, sillä Wilman vanhemmilla on osaamista ja kokemusta rakennusalalta.
– Äitini on työskennellyt pitkään arkkitehtitoimistossa rakennuspiirtäjänä, ja isäni on johtanut rakennustyömaita. Ilman vanhempieni tukea emme olisi uskaltaneet edes haaveilla vanhan talon kunnostamisesta, Wilma pohtii.
Jouni kävi ensin katsomassa taloa ja tonttia Wilman Juha-isän kanssa, joka osasi arvioida projektin mahdollisuuksia ja tarvittavan remontin laajuutta.
Talo oli ollut tyhjillään jonkin aikaa. Aiemmin siinä oli asunut kaksi sukupolvea: iäkkäät vanhemmat alakerrassa ja aikuinen poika yläkertaan remontoidussa huoneessa, jonka yhteydessä oli myös pieni keittiö. Suurin osa yläkerrasta oli yhä kylmää tilaa.
– Olimme aluksi modernisoinnin kannalla ja pohdimme uusivamme kaiken tarpeellisen, Wilma kertoo.
Prosessin aikana parin ajatukset kuitenkin muuttuivat, kun talon purkutöissä paljastui mieleisiä asioita. Lopputulos on nyt yhdistelmä uutta ja vanhaa.
– Halusimme säilyttää ja kunnostaa muun muassa vanhan portaikon ja pönttöuunin. Se kunnostettiin sisäpuolelta ja maalattiin mustaksi, Wilma kuvailee.
Talon ostopäätöksen jälkeen pariskunta suunnitteli Wilman äidin kanssa muutoksia huonejärjestykseen, jotta pohjasta saatiin toimivampi kolmi- ja sittemmin nelihenkiseksi kasvaneen perheen tarpeisiin.
Alakerrassa on nyt suuri eteinen, joka tehtiin pienen viileän kuistin tilalle. Uusi keittiö sijoitettiin entisen makuuhuoneen paikalle. Sen ja olohuoneen välinen seinä purettiin, jolloin alakertaan saatiin suuri yhtenäinen tila keittiö-olohuoneelle. Kodinhoitohuone, kylpyhuone ja sauna löysivät paikkansa vanhasta keittiöstä.
Yläkerran huonekorkeutta muutettiin korottamalla kattoa, jotta sinne saatiin sijoitettua vanhempien makuuhuone ja lastenhuone. Keskelle kerrosta jäi sympaattinen, hallimainen oleskelutila, jossa on nyt lueskelupaikka. Kellarissa on tekninen tila ja varastotilaa.
– Remontissa säästettiin portaiden ja pönttöuunin lisäksi perustukset ja keskimuuri. Kellari jäi ennalleen, mutta jotakuinkin kaikki muu on uutta. Vaihdoimme ikkunat, sisäovet, ulko-ovet, sisäkatot, lattiat ja kaikki eristeet, Jouni kertaa.
Vanha tekniikka uusittiin täysin. Sähköt ja putket korvattiin uusilla. Taloon tuli remontoinnin yhteydessä nykypäivän asumisen mukavuuksia, kuten koneellinen ilmanvaihto, vesikiertoinen lattialämmitys ja monihuonejärjestelmä musiikin kuunteluun.
Talon upea ulkomuoto ei syntynyt yksistään maalilla. Pieniä ikkunoita suurennettiin reilusti ja uusia puhkaistiin lisää. Ulkoverhous uusittiin kokonaan Siparilan paneelilla. Takapihalle rakennettiin suuri, katettu terassi, joka jatkuu kapeampana myös talon toisella seinustalla.
Jouni laskee remontin kestäneen purkuvaiheen jälkeen 11 kuukautta. Taloa kunnostettiin iltaisin ja viikonloppuisin, päivisin Jouni opiskeli palomies-ensihoitajaksi. Koko remontti tehtiin omin voimin, vain sähkö- ja putkitöissä käytettiin alan ammattilaisia. Uuteen kotiin päästiin muuttamaan kesällä 2017, kun kaikki oli valmista.
– Vieläkin ovikello soi toisinaan ja naapurustosta joku haluaa tulla katsomaan uudistusta. Monet taisivat pitää meitä hulluina, kun lähdimme remontoimaan purkutaloa. Pysyimme kuitenkin hienosti budjetissa, Jouni nauraa.
Juttua muokattu 26.11.2021 klo 11:23: Jutusta on poistettu perheeseen liittyviä tietoja perheen elämäntilanteen muuttumisen takia. Jutun alkuun lisätty tieto jutun alkuperäisestä julkaisuajankohdasta ja haastattelun tekoajankohdasta (Meidän Talo -lehti 12/2020, haastattelu tehty vuonna 2019).
