Marian ja Jocken punamultatalo nousi sukutilan maille – ”Meillä on valkoista vain keittiössä ja kylpyhuoneessa”

Runsaat kaksitoista vuotta sitten Maria Westermarck-Wasströmin suvun maille nousi punamullalla maalattu perinnetalo, joka oli suunniteltu rakkaudella ja rakennettu hartaasti oman perheen ja ystävien yhteistyönä. Se näyttää seisoneen pellon laidalla jo vuosikymmeniä, niin luontevasti se sulautuu maisemaan. Rakentamista varjosti kuitenkin suru.

Sisustaessaan Maria saattaa inspiroitua yksittäisestä ihanasta väristä, joka virittää mielikuvituksen lentoon.

Maria osti kauniisti kulahtaneen vihreän kaapin aikoinaan Fasaani Antiikista isoäidin perintörahalla, joten se sai nimekseen Mommos skåp. Perheen kissat, Misse ja Molly, tykkäävät kiivetä pötköttelemään silkkitäkkipinon päälle.

Ruokapöydän ympärille on koottu joukko eriparisia tuoleja. Maria on hankkinut ne kirppareilta ja tuunannut mieleisikseen. Ruokapöytää etsittiin vuosia, ja lopulta se löytyi sisustusliike Jean Vernetistä. Kukat ovat Marian työ ja intohimo.

Parittomat astiat ja aterimet ovat saaneet uuden elämän keittiön seinälle päätyneessä taulussa. Maria on tehnyt sen itse nätisti patinoituneeseen peltitarjottimeen.

Miten päätitte rakentaa talon juuri Inkooseen?

Talomme sijaitsee kotitilallani, joka on ollut sukuni omistuksessa vuodesta 1737. Kun vanhempani lähestyivät eläkeikää, päätimme puolisoni Jocken kanssa jatkaa tilan hoitoa. Asuimme rivitaloasunnossa Inkoon kirkonkylällä noin 15 kilometrin päässä tilalta. Halusimme lähemmäksi, joten aloimme etsiä sopivaa tonttia tilalta. Sitä ei tuntunut löytyvän. Talvella 2001 Janika-myrsky ratkaisi tilanteen. Myrsky riehui rajuna tilan kupeessa sijaitsevalla metsäisellä kukkulalla. Vaurioita tarkastellessa huomasimme, että kaatuneiden puiden paikalla oli täydellinen rakennuspaikka.

Puurunkoiset kaapit luovat keittiöön lämpöisen tunnelman. Mieleinen malli löytyi ruotsalaisen Lidhults kökin valikoimista. Kaapit ostettiin puuvalmiina ja maalattiin itse.

Käsistään kätevä Jocke on nikkaroinut keittiön astiakaapin. Yläovina on vanhat ikkunat. Lasin taakse kelpuutetaan vain kauneimmat kipot ja kupit. Järjestys säilyy melkein itsestään, sillä Maria haluaa pitää näkymät kauniina.

Olohuoneen kaakeliuuni on aikoinaan lämmittänyt lahtelaista taloa. Maria ja Jocke löysivät sen Billnäsin Rakennusapteekin varaosapankista. Sieltä on myös uunin edustan enkelikoriste. Maria maalasi tuttavalta saadun vanhan mahonkihyllykön mustalla kalkkimaalilla.

Rakentaminen oli pitkä projekti. Mikä oli rankinta?

Tarkoituksemme oli rakentaa rauhassa ja muuttaa valmiiseen taloon. Teimme suunnitelmat yhdessä Teri-Talon kanssa. Jocke aloitti urakan keväällä 2003 työkavereidensa ja isäni avustuksella. He työskentelivät iltaisin ja viikonloppuisin, ja minä autoin minkä pystyin. Suunnitelmat saivat yllättävän käänteen, kun isä sairastui vakavasti ja menehtyi syksyllä 2005. Jatkoimme rakentamista surun keskellä, sillä talo piti saada valmiiksi. Kun muutimme vappuna 2006, valmiina olivat vasta keittiö, makuuhuone ja kylppäri. Loput tilat valmistuivat pikkuhiljaa.

Olohuoneen seinäkaapisto on Marian suunnittelema ja puusepän toteuttama. Idea on englantilaisesta sisustuslehdestä ja malli pienestä vitriinistä, joka on nostettu sinertävän astiakaapin päälle. Maria halusi hyödyntää tilan lattiasta kattoon ja luoda sinne kirjastomaisen tunnelman.

Maria on ostanut kauniit vanhat matkalaukut kirpputoreilta. Jocke on perinyt radion isoisältään. Hän muistaa vielä, miten pikkupoikana oli jännittävää kuunnella radiota yhdessä serkun kanssa.

Olohuoneesta on kulku sisäverannalle, joka toimii ruokailuhuoneena. Siellä aterioidaan juhlapäivinä, pyhinä ja silloin, kun talossa on vieraita. Olohuoneen ja verannan väliseen seinään asennettiin ikkunat lisäämään valoisuutta.

Maria rakastaa pehmeitä pastelleja ja murrettuja sävyjä. Valkoista on vain parissa katossa.

Miten kuvailet sisustustyyliäsi?

Olemme löytäneet tilan varastoista paljon käyttökelpoista tavaraa ja hakeneet täydennystä kirpputoreilta. Sekoittelen perinteitä, vintagea ja boheemia tyyliä. Pintamateriaalit tuovat mieleen vuosisadanvaihteen, mutta huonekaluissa on talonpoikaistyyliä, 1950-lukua ja modernia teollisuustyyliä.

Miten tyylisi on muuttunut vuosien myötä?

Se on mennyt hivenen modernimpaan suuntaan. Ylenpalttinen romantiikka ja talonpoikaisvaikutteet ovat karsiutuneet. Olohuoneessa on yhä ruusutapetit, mutta pian ne saavat kyytiä!

Makuuhuoneessa on Duron Gammalsvenska-malliston Gysinge-tapetti, jonka valmistus on jo lopetettu. Metalliset sängynpäädyt Maria löysi pihavarastosta. Ristipistotyön on kirjonut hänen famunsa.

Yksi yläkerran huoneista toimii työhuoneena, jonne voi vetäytyä työskentelemään tai lueskelemaan omassa rauhassa. Tänne on jemmattu myös lukuisat lastenkirjat, sisustuslehdet ja Aku Ankat, joista ei raaskita luopua. Seinissä on ruotsalaisen Lim & Handtryckin perinnetapetti.

Tassuammeessa on ihana nauttia lämpimästä kylvystä ja kiireettömyydestä. Patinoitunut senkki lähti Marian mukaan impulssiostoksena kukkatarviketukusta edulliseen viimeisen kappaleen hintaan.

Kylpyhuoneen allaskaapistot on hankittu aikoinaan Ikeasta. Alkujaan tummaruskeat ja ovelliset kaapit saivat uuden ilmeen, kun Maria maalasi rungot, poisti ovet ja ompeli verhot ovien tilalle.

Kodissanne on ihania väriyhdistelmiä. Mitä värit merkitsevät sinulle?

Rakastan pehmeitä pastelleja ja murrettuja sävyjä. Saatan ihastella valko-harmaita koteja tuttujen luona tai sisustuslehdissä, mutta en näe itseäni sellaisessa kodissa. Kerran jopa yritin sisustaa yläkerran aulan beige-valkoiseksi, mutta se ei toiminut. Meillä on valkoista vain keittiön ja kylpyhuoneen katoissa sekä keittiön tasoissa. Värillä on helppo uudistaa vanhoja huonekaluja. Arvokkaita tyylikalusteita en kuitenkaan menisi pilaamaan maalilla.

Mistä inspiroidut?

Matkoilta poimin vaikutteita eri kulttuureista. Seuraan myös Instagramia ja luen sisustuslehtiä. Joskus ihana värikin saattaa virittää mielikuvituksen lentoon.

Marian ja Jocken talo suunniteltiin yhteistyössä Teri-Talojen kanssa. Valmistumisvuosi on 2007. Talossa on 188 neliötä ja lisäksi 125-neliöinen kellari.

Talo sijaitsee pellon laidalla maatilan kupeessa ja edustaa perinteistä rakennustyyliä.