Porin Puuvillan omaperäiset kuosit hurmasivat Euroopan muotitalot – Kokemäenjoen varrella valmistettiin kankaita maailmalle

Puuvillakankaiden valmistus käynnistyi Suomessa 1820-luvulta, kun britti James Finlayson perusti puuvillatehtaan Tampereelle. Kun puuvillakankaat kävivät kaupaksi, perustettiin Finlaysonin vanavedessä muita tekstiilitehtaita. Yksi tulokkaista oli Porissa vuonna 1898 aloittanut Björneborgs Bomullsmanufaktur Aktiebolag – Porin Puuvillateollisuus Osakeyhtiö.

Porilaisliikemiesten tehtaalle rakennettiin vuosisadan vaihteessa näyttävät punatiilirakennukset Kokemäenjoen rannalle. Niistä tuli yksi Porin maamerkeistä ja puuvillatehtaasta paikkakunnan tärkeimpiä työnantajia.

Tuotanto kasvoi, ja 1930-luvulla tehdas valmisti jo 25 prosenttia kotimaisista kankaista. Suurimmillaan Porin Puuvilla Oy:n palkkalistoilla oli yli 3 000 työntekijää.

Alkuvuosina tehdas valmisti vain värjäämättömiä ja yksivärisiä kankaita, mutta vuonna 1926 tehtaalle rakennettiin kangaspaino, jossa valmistettiin kuviollisia painokankaita, toisena tehtaana Suomessa. Mallit suunnittelivat tehtaalle palkatut ulkomaiset painajat sekä värjärit kopioimalla ulkomaisia malleja.

Omia painokuoseja suomalaiset tekstiilitehtaat alkoivat käyttää vasta 1930-luvun loppupuolella. Maailmansotien välisellä ajalla muodikkaille kuviollisille kankaille oli kysyntää ja tehtaat alkoivat palkata omia suunnittelijoita.

Nostetta trendikkäillä kuoseilla

Porin Puuvilla perusti mallisuunnitteluateljeen 1950-luvun alkupuolella. Siihen yritystä painosti suomalaisen muotoilun tärkeä taustavaikuttaja Maire Gullichsen, joka oli puuvillatehtaan omistajiin kuuluneen Ahlströmin suvun jäsen.

Mallisuunnittelua koordinoimaan palkattiin taiteelliseksi neuvonantajaksi 1950-luvun puolivälissä muotoilija Timo Sarpaneva. Lisäksi suunnitteluateljeeseen palkattiin muotoilijankoulutuksen saaneita painokangassuunnittelijoita, joista monet olivat juuri valmistuneet Taideteollisesta korkeakoulusta tai Boråsin ja Krefeldin tekstiilikouluista.

Nuoret suunnittelijat piirsivät kuoseja koulussa oppimaansa yksinkertaiseen, moderniin tyyliin, mutta ne eivät alkuun miellyttäneet mallistosta vastanneita insinöörejä. Näiden designkankaiden myyntiluvutkin jäivät kotimaassa aluksi laihoiksi. Vientiasiakkaita omaperäiset kuosit kuitenkin kiinnostivat.

1960- ja 1970-luvulla tehtaan suunnittelijoiden trendikkäät kuosit saivat lisää nostetta.

Kankaat, joihin oli otettu vaikutteita muun muassa uusista kuvataiteen suuntauksista tai ajankohtaisista ilmiöistä, kuten The Beatles -elokuvien psykedeelisestä kuva- ja värimaailmasta, nousivat myyntimenestyksiksi maailmalla. Tekokuidusta valmistetulle Sheer-kankaalle painettuja vaatetuskankaita meni jopa tunnetuimmille brittiläisille ja ranskalaisille muotitaloille.

Anonyymit suunnittelijat

Vaikka Porin Puuvilla oli aikansa merkittävimpiä vaatetus- ja sisustustekstiilien valmistajia Suomessa, sen suunnittelijat jäivät anonyymeiksi, sillä heitä ei mainittu markkinoinnissa tai kankaissa.

1950–1970-luvulla ateljeessa työskenteli iso joukko suunnittelijoita, kuten Anna Borg, Anna Fröberg, Irma Hagner, Raili Konttinen (os. Hannila), Juhani Konttinen, Anita Hultin, Kaarina Jakova, Marjatta Kiiski, Pirkko Pikkarainen, Bengt Erikson, Eine Ekroos, Jukka Vesterinen, Sirkka Sive, Bella Nordquist, Marja-Leena Kilpiö ja Tuula Jalkanen.

Itsenäisen Porin Puuvillan historia päättyi vuoteen 1973, jolloin yritys fuusioitui Finlayson Forssan kanssa. Samassa yhteydessä ajettiin alas Porin Puuvillan suunnitteluateljee.

Vuonna 1981 puuvillatehtaan kutomo tuhoutui suuressa tulipalossa. Sisustus- ja vaatetuskankaiden kutominen loppui vuonna 1985, ja viimeisetkin värjäämön ja viimeistämön työntekijät irtisanottiin vuonna 1994.

Kirjallisuutta: Noora Jaakkola, 2008. Puuvillan ateljeessa, Raili ja Juhani Konttinen Porin Puuvilla Oy:n painokangassuunnittelijoina 1955-1976. Satakuntaliitto Sarja A: 286.

Anna Sivula: Työn paikasta teollisen kulttuurin perinnöksi: Porin puuvillatehdas 1898-2010.