Meidän Talo

Pohjalaistalo ansaitsee kunnioituksella tehdyn remontin – näin tunnistat talon riskikohdat ja ratkaiset ongelmat

Vanhat pohjalaistalot ovat yhä arvossaan ja niitä kunnostetaan perinteisin menetelmin. Tutkituta talo kunnolla, ennen kuin ryhdyt korjaamaan.
Kuvat Juha Juntto

Pohjalaistalojen kultakausi ajoittuu 1700-luvun lopun ja 1800-luvun lopun välille, jolloin muun muassa tervanpoltolla vaurastuneet eteläpohjalaiset talonpojat tekivät perheilleen komeita koteja.

Pohjalaistalot ovat talonväen, eli perheen, suvun ja palkollisten, talkoilla rakentamia yksi-, puolitoista- tai kaksikerroksisia hirsitaloja. Niiden ulkopinta käsiteltiin jossain vaiheessa tiiltä jäljittelevällä punamullalla – joskus, etenkin osittain, myös keltamullalla. Kuusiruutuisten ikkunoiden pokat olivat valkoiset.

Talon arvokkuus näkyi sen pituudessa: mitä useampiklasinen koti, sitä varakkaampi perhe, kertoo arkkitehti, sisustusarkkitehti ja Pohjalaistaloverkoston puheenjohtaja Hanna Ranto.

Tosin talot olivat isoja muunkin kuin komian tähären: talossa ja pihapiirissä asui paljon väkeä. Perhe käsitti mahdollisesti muutaman sukupolven, ja lähisukulaisten lisäksi talonväkeen kuului jokunen palkollinen. Pihassa oli monta rakennusta, miespihan ympärillä asuinrakennuksia, eläinpihan laidoilla karjasuojia.

Pohjalaistalon vauraassa pihapiirissä oli monia rakennuksia, joista osa oli asumiseen ja osa karjalle, viljalle ja muille tavaroille. Miespiha oli päärakennuksen edessä. Näyttävimmät pohjalaistalot rakennettiin Etelä-Pohjanmaalla sekä Ruotsin Hälsinglandissa.

Vanhin pohjalaistalotyyppi oli paritupainen talo, jonka toista tupaa pidettiin kylmänä. Ison tuvan tai tupien takana saattoi olla pari kamaria. Korkeiden talojen yläkerrassa oli lämmittämättömiä vinttitiloja ja kesähuoneita.

Aikojen saatossa talo mukautui. Toinen tupa saatettiin siirtää perinnönjaon myötä muualle. Taloa jatkettiin, lyhennettiin, korotettiin ja madallettiin – tarvittaessa se siirrettiin kokonaan.

Vanhat pohjalaistalot ovat yhä arvossaan. Niitä vaalitaan ja kunnostetaan perinteisin menetelmin. Myös uusia, vanhojen mallien mukaan tehtyjä pohjalaistaloja pystytetään jatkuvasti.

Pohjalaistalojen pinnat olivat pitkälti puuta, ainakin lattia ja katto. Paljasta hirsiseinää pidettiin köyhyyden merkkinä ja seinät roiskemaalattiin, pinnoitettiin savirappauksella, laudoilla tai pinkopahvilla, joka joko maalattiin tai tapetoitiin. Tapetteja vaihdettiin melko usein.

Kylpyhuone tuli pohjalaistaloon tavallisesti vasta 1960- tai 1970-luvulla. Valitettavan usein ne aiheuttivat myöhemmin kosteus- ja homeongelmia. Alun perin peseytyminen hoidettiin erillisessä saunarakennuksessa.

Keittiö on myös pohjalaistaloa paljon uudempi keksintö. Ruoka tehtiin alun perin tuvan ison tulisijan leivinuunissa ja myöhemmin myös liedellä tai peräkamarissa hellalla. Keittiökalusteina toimivat patakaappi ja astiarati. Viilikupit säilytettiin kurkihirren päällä.

Tarkasta pohjalaistalon riskikohdat

Vesikatto ja yläpohja

Ongelma: Savupiipun juuri ja mahdolliset muut katon liittymät todennäköisesti vuotavat. Vaikka alkuperäinen vesikate olisi uusittu, sen alla on usein päreitä tai lautoja, jotka ovat kastuneet vuosikymmenien ajan sade- ja kondenssivesistä.

Ratkaisu: Vesikate puretaan ja huonokuntoiset päreet sekä ja vanha laudoitus poistetaan. Yläpohjan mahdollisesti pilaantuneet lämmöneristeet puretaan pois. Yläpohjaan tehdään vähintään 50 millin tuuletusrako, ja rakenne varustetaan tuulensuojalevyillä sekä höyrynsululla.

Ullakko

Ongelma: Jos kylmälle ullakolle on tehty asuinhuoneita, on yläpohjan tuuletusrako saatettu tukkia lisäeristeellä. Uusien rakenteiden takana piilossa olevat päreet voivat olla pahoin homeessa.

Ratkaisu: Ulkoseinien vanhat eristeet sekä yläpohjan materiaalit poistetaan. Jos niissä on hometta, purkutyöt teetetään homekorjauksiin erikoistuneella yrityksellä. Ullakon seinät eristetään mieluummin ulkopuolelta.

Hormi ja tulisijat

Ongelma : Vanha savuhormi on todennäköisesti halkeillut, jos piipun päältä on puuttunut hattu. Takkaa tai pönttöuunia ei siis pidä käyttää suin päin.

Ratkaisu: Hormin ja tulisijan kunnon selvittämisen voi tilata vaikka paloturvamestarilta (paloturvamestarit.fi). Muurari korjaa halkeamat.

Ulkoseinät

Ongelma: Seinien alin hirsikerta on lahonnut. Jos seinät on lämmöneristetty sisäpuolelta, se saattaa pitää hirren talvella hyvin kylmänä. Vesihöyry pääsee tiivistymään hirren pintaan ja sen saumoihin. Eristeen ulkopinta ja hirsien välissä olevat tilkkeet ovat voineet homehtua etenkin nurkissa.

Ratkaisu: Vaurioituneet eristeet ja tilkkeet poistetaan. Seinäpinnat puhdistetaan ja desinfioidaan. Työt annetaan taas homekorjauksiin erikoistuneelle firmalle. Talo kengitetään, jotta lahonneet hirret voidaan purkaa pois. Tilalle laitetaan uudet hirret tai kevytsoraharkot.

Alapohja

Ongelma: Kivijalan sisällä on niin sanottu multapenkkialapohja, jonka täytteenä voi olla multaa, sammalta, hiekkaa ja savea. Kosteuseristeenä multapenkeissä käytettiin tuohta.

Ratkaisu : Luonnonmateriaalit poistetaan alapohjasta. Pätevä rakennesuunnittelija laatii suunnitelman riittävästi tuulettuvan ryömintätilan sekä lämmöneristetyn lattian rakentamiseksi.

Pesutilat

Ongelma : Vanhoja hirsitaloja ei ole järkevää mukauttaa nykyvaatimusten mukaisiksi. Pesutilat kasvattavat rakenteiden kosteuskuormaa.

Ratkaisu : Jos vanha pihasauna on liian huonossa kunnossa remontoitavaksi, kannattaa se purkaa ja rakentaa tilalle uusi.

Rännit ja salaojat

Ongelma: Sadevedet valuvat syöksytorvista maahan seinien vierustoille. Salaojat puuttuvat, ellei niitä ole myöhempinä vuosikymmeninä asennettu.

Ratkaisu: Talo varustetaan ränneillä, syöksytorvilla ja sadevesikaivoilla. Salaojaremontin yhteydessä mahdollinen seinien vierustoilla oleva kasvillisuus siirretään kauemmaksi pihalle.

”Mummonmökin haju”

Ongelma: Haiseva sisäilma voi olla oire talossa piilevästä ongelmasta. Vaatteisiin tarttuvan hajun aiheuttaja on usein home. Vanhassa rakennuksessa voi kasvaa myös lattiasieni, joka pystyy kuljettamaan rihmastoissaan vettä.

Ratkaisu : Hajun aiheuttaja selvitetään ja poistetaan. Lattiasienen olemassaolon tunnistaa siitä, että vaaleaan pölyriepuun tarttuu punaista pölyä. Silloin on kiire saada purkutyöt käyntiin, sillä ajan myötä lattiasieni leviää ympäri taloa.

Mitä kannattaa välttää pohjalaistalon remontoinnissa?

”Ei kannata lisätä mitään sellaista, mikä seuraavan asukkaan on vaikea poistaa eikä poistaa mitään sellaista, jota on vaikea saada takaisin. Hirren maalaaminen ei välttämättä ole kahdenkymmenen vuoden päästä hyvä idea, joten valkoisen seinän voi toteuttaa esimerkiksi tapetoimalla tai maalaamalla pinkopahvin päälle. Aikakausien kerroksellisuutta kannattaa vaalia ja kääntää se voitoksi.”

Asiantuntija: sisustusarkkitehti ja arkkitehti Hanna Ranto

Julkaistu: 20.1.2020
Kommentoi »