Isoisoisän kiikkutuoli ja komea uuni tuvan keskipisteenä – suvun pohjalaishuvila sai uuden elämän kesäpaikkana
Kun liki satavuotias pohjalaistalo jäi tyhjilleen 1990-luvun lopulla, Gey ja Ann-Marie pelkäsivät sen rapistuvan. Onneksi perhe keksi, että siitä voisi tulla lasten vapaa-ajankoti.
Kun loma-aika lähestyy, idyllisellä pohjalaishuvilalla riittää vilskettä. Gey Ahlroos viimeistelee eteisen listoitusta, ja puoliso Ann-Marie asettelee pihalta poimimiaan kukkia maljakkoon. Sänkyihin on pedattu puhtaat liinavaatteet, ja kahvipannu porisee liedellä. Alkaa olla valmista, sillä pian lapset perheineen ovat tulossa lapsuudenkotiinsa nauttimaan leppoisista kesäpäivistä. Talo on ollut myös Gey Ahlroosin lapsuudenkoti.
Koti: Vuonna 1905 rakennettu hirsitalo Alavetelissä rannalla, tupa + 4 mh + wc/kph + avovintti, noin 100 m².
Täällä asuvat: Gey ja Ann-Marie Ahlroos sekä heidän lapsensa Sandra, Tomas ja Sebastian perheineen.
Seuraa somessa: @villavestersund
Nykyään komea talo toimii jälkipolven vapaa-ajanasuntona ja ajanviettopaikkana. Sisarukset majoittuvat sinne, kun tulevat käymään vanhempiensa luona. Mukana on usein myös ystäviä. Välillä rakennus ehti olla tovin autiona, kun vanhemmat Ann-Marie ja Gey rakensivat itselleen uuden talon pihapiiriin 1980-luvulla ja isovanhemmat kuolivat.
Sisaruksista Sandra ja Tomas asuvat nykyään Kuopiossa ja Sebastian Heinävedellä.
Kun talo jäi tyhjäksi, perhe huomasi pian, että se rapistuu, ellei sitä huolla. Gey ryhtyi kunnostamaan rakennusta pikkuhiljaa, ja nyt kun hän on eläkkeellä, remontoinnista on tullut harrastus. Ann-Marie puolestaan tykkää sisustaa.
Gey aloitti hommat maalaamalla peltikaton ja uusimalla ulkoverhouksen. Samalla vaihdettiin ikkunat ja niiden puukoristeet kunnostettiin. Sisällä Gey uusi alakerran lankkulattian ja maalasi sen vaaleanharmaaksi. Yläkerran lattialle riitti pelkkä maalaus. Huoneet saivat uudet tapetit, ja sähköt ja valaistus uusittiin.
”Vanhassa talossa riittää tekemistä, ja me lapset autamme missä pystymme. Välillä sukulaisetkin tulevat avuksi jopa Ruotsista asti. Onneksi meillä on iso ja kiinteä suku! Lista tulevista remppakohteista on loputon: kunnostusta odottavat keittiö, kylppäri, vessa, terassi, vintti, kuisti ja vanha rantasauna – noin alkajaisiksi”, Sandra luettelee.
Sisarukset käyvät Pohjanmaalla pitkin vuotta ja ajoittavat visiittinsä samaan aikaan, jos vain aikataulut osuvat yksiin. Jouluista he eivät tingi vaan palaavat tuolloin lapsuudenkotiinsa ainakin toviksi.
”Missään muualla en tavoita samanlaista joulutunnelmaa kuin täällä”, Sandra sanoo.
Kuisti ei ole tyypillinen pohjalaistalolle, mutta Frans saikin siihen inspiraatiota Amerikasta.
Tilan osti Sandran isoisänisä Frans Andersson vuonna 1925 palattuaan Amerikasta, jossa hän oli ansainnut elantonsa puuseppänä ja saanut talorahat säästöön. Amerikkaan matkustivat myös veljet Hugo, Emil ja William, mutta vain Frans palasi takaisin kotikonnuilleen.
Fransin valinta osui tähän Alavetelin taloon luultavasti siksi, että se sattui olemaan vapaana juuri silloin. Ajan muodin mukaan Frans vaihtoi pian sukunimensä Anderssonista Ahlroosiksi.
”Frans oli naimisissa kolme kertaa ja sai yhteensä kuusi lasta. Kaksi ensimmäistä avioliittoa päättyivät vaimon kuolemaan. Frans oli tarkka ja käsistään taitava puuseppä. Hänen tekemiään kalusteita on edelleen monissa taloissa. Tätini tiesi, että hän myi niitä pilkkahintaan naapureille”, Sandra kertoo.
Fransin tekemiä huonekaluja on edelleen käytössä myös sisarusten vapaa-ajankodissa. Valokuvista näkee, että talon tunnelma ja henki ovat säilyneet entisellään, mutta sisustus on muuttunut ajanmukaisemmaksi. Ruskea ja sinapinkeltainen ovat vaihtuneet raikkaammiksi sävyiksi.
”Innokkain sisustaja on nykyään meidän äiti. Hän lähettää kirppis- ja kierrätyslöydöistään kuvia perheryhmäämme ja kyselee, mitä tykkäämme. Me lapset luotamme hänen makuunsa ja annamme hänelle vapaat kädet toteuttaa ideoitaan”, Sandra sanoo.
Sandra käy välillä löytöretkellä pihapiirin entisessä vilja-aitassa, joka on yhä pullollaan vanhaa esineistöä isovanhempien ja isoisovanhempien ajoilta.
”Välillä nappaan jotain mukaani ja tuon sisälle taloon. Aina sille löytyy paikka.”
Sandra ja hänen äitinsä ovat tutkineet sukuhistoriaa ja tehneet mielenkiintoisia löytöjä talon vintiltä. He löysivät taannoin Sandran isoisän eli Viking-faffan Taimi-vaimolleen 1940-luvulla lähettämää kenttäpostia rintamalta.
”Kirjeitä on satoja. Kaikesta ei saa selvää, sillä faffa kirjoitti lyijykynällä. Sydän pakahtuu lukiessa. Kirjeistä välittyy voimakkaasti kaipuu kotiin perheen luokse. Tyyli on hyvin kohteliasta. Faffa kiittelee fammoa saamistaan kirjeistä, lähettää lapsille terveisiä ja lopettaa kirjeensä xxx-pusumerkkeihin. Joulun alla hän oli saanut fammolta pikkuleipiä ja kertoi kirjeessään hotkaisseensa ne heti.”
”Arvostamme kaikki sitä, että meillä on paikka, jonne olemme aina tervetulleita!”
Sandran varhaisin muisto lapsuudenkodista on ajalta, jolloin hän oli noin 3-vuotias.
”Olimme fammon kanssa poimimassa marjoja talon takana, ja meidän musta Pelle-koira pyöri innokkaana mukana. Voi mitä onnea! Olen tajunnut vasta nyt aikuisena, miten mahtavaa oli viettää lapsuus ja nuoruus tällaisessa ympäristössä.”
”Meille sai aina tulla kavereita yökylään. Katsoimme yhdessä Harry Potter -elokuvia, ja joskus sain osallistua myös isoveljien peli-iltoihin ja bänditreeneihin”, Sandra muistelee.
”On ihana tunne, että meidät sisarukset otetaan avosylin vastaan, kun tulemme lapsuudenkotiimme. Arvostamme kaikki sitä, että meillä on paikka, jonne olemme aina tervetulleita!”
