Pirjo rakensi kesäparatiisinsa kierrätysmateriaaleista: "Kun vaalii vanhaa, ei tule tekemällä tehdyn näköistä!"
Sisustus
Pirjo rakensi kesäparatiisinsa kierrätysmateriaaleista: "Kun vaalii vanhaa, ei tule tekemällä tehdyn näköistä!"
Pirjo Savolainen teki itselleen kesäparatiisin kierrätysmateriaaleista. Siitä tuli niin ihana, ettei hän malta pysyä mökiltä poissa.
19.5.2017
 |
Meidän Mökki

Kun katselee ympärilleen Pirjo Savolaisen kesäpaikassa, ei millään uskoisi, että 10 vuotta sitten täällä näytti aivan erilaiselta. Tuolloin tontilla oli vain tuulessa keinahtelevia mäntyjä ja koivuja, kivikkoa ja Pirjon äidin vanha, elinkaarensa ehtoopuolella oleva mökki.

Aika monta nakutettua naulaa, sirkkelin pärähdystä ja hikipisaraa myöhemmin paikka on Pirjon oma paratiisi. Kaikesta näkee, että työtunteja ei ole säästelty. Nurmikko kasvaa tasaisena omalla, sille rajatulla alueellaan, eikä reunustan kivenkoloista törrötä ruohonkorttakaan. Vastavalmistuneet ja huolella viimeistellyt rakennukset näyttävät siltä, kuin ne olisivat olleet paikallaan iäti.

– Minulla on periaate, että uutta rakennusmateriaalia ei osteta. Kun vaalii vanhaa, ei tule tekemällä tehdyn näköistä, Pirjo sanoo.

Rantamökin pieni tupa pursuaa vanhoja huonekaluja. Rämä tuoli päätyi kattokoristeeksi.
Porin Maija -puuhella on tarkoitus ottaa käyttöön, kunhan siihen löydetään sopiva piippu.
Pirjo keräilee 1950- ja 60-luvun Arabian kahvikuppeja.
Pirjon äidin kutoma villatakki somistaa tuvan seinää.

Lähes kaikki rakennukset ja puutarha ovat itse suunniteltuja ja rakennettuja. Apuna ovat häärineet Pirjon kihlattu Antti Ahonen ja rakennusmestariksi opiskeleva poika Mika Savolainen.

– Minulla pysyy sirkkeli ja porakone kädessä. Olin timpurin kanssa naimisissa, ja rakensimme yhdessä kaksi taloa. Siinä oppi tekemällä.

Rakkain rakennus on rantamökki, joka on pyhitetty oleskelulle ja rauhoittumiselle. Kesäiltaisin Pirjo ja Antti viihtyvät siellä korttia pelaten. Pirjolla on myös tapana kiikaroida terassilta telkkäperheen edesottamuksia.

Kun mökki valmistui, siellä piti järjestää kolmet tupaantuliaiset, sillä tupaan mahtuu kerralla vain kymmenen henkeä. Pieni tila on kuitenkin avaran oloinen, sillä pinnat ovat valkoiset kattotuoleja myöten.

Tontti kuului aikoinaan Pirjon äidin sukutilaan. Kun Pirjo oli pieni, hän juoksi naapurista polkua pitkin katsomaan tilalla löntysteleviä lehmiä. Paikalla sijainnut leikkimökki laitettiin myöhemmin vuokralle, ja siinä asustava metallimies alkoi laajentaa sitä.

– Kun rakensin päärakennusta tontille, asuimme tuossa vanhassa, 36-neliöisessä mökissä. Talon valmistuttua purimme mökin ja teimme purkutavarasta kasvihuoneen.

Pirjo ja Antti nikkaroivat rantamökkiin ulkoverhouksen päärakennuksen ylijäämäpuusta. Ikkunat puolestaan ovat peräisin äidin vanhasta kotitalosta. Ihan kaikkea ei sentään saatu kierrätettyä. Kaikki laho ja puutavara, johon naulat olivat ruostuneet kiinni, ritisivät iloisesti savuna ilmaan juhannuskokossa läheisellä Lokkiluodolla.

Äidinisän keinutuolissa istuskeltaessa voi tähyillä läheiselle Lokkiluodolle, jonne pääsee kahlaten.
Kasvikset ovat parhaimmillaan suoraan kasvimaalta haettuina. Pirjo viljelee tilliä, salaattia ja mansikkaa.
Vastapyydetyt ahvenfileet ja oman pihan kesäkurpitsat on paistettu muurikalla.
Pirjo istutti töyhtöangervoa luonnonkivivalliin, jolla hiekkaranta on erotettu metsästä ja puutarhasta.

Sisustaminen on Pirjon rakas harrastus, ja äidin vanha kotitalo on osoittautunut oikeaksi aarreaitaksi. Sieltä ovat peräisin muun muassa keinutuoli, pöytiä ja tuoleja.

– Kunnioitan vanhoja esineitä niin, että olen säilyttänyt rämän puutuolinkin. Sillä ei voi istua, mutta siitä tuli mökin kattokoriste.

Kesäisin Pirjo viihtyy parhaiten ulkona, minkä päivettynyt ihokin paljastaa. Aamu starttaa yleensä verkkojen kokemisella. Nyt ulkona ehtii välillä oleillakin, kun suurimmat urakat on tehty.

– Kaislikon taltuttaminen oli melkoinen revohka. Leikkasin järviruokoa viikatteella ja poltin tontilla loputtomia määriä ruokokasoja. Lopulta kaislikko kuoli hapenpuutteeseen.

Pirjosta ja Antista on tärkeää elää luonnon ehdoilla. Lapsenlapsetkin otetaan mukaan kasvihuoneeseen tai vaikkapa ravustusreissulle. Pirjo on myös näyttänyt lapsille, miten leikitään vanhan ajan leikkejä kuten nurkka-ukkoa. Ei ihme, etteivät juniorit kaipaa televisiota tai nettiä viihdykkeiksi.

Ison järven laineet liplattavat lempeästi rantahiekkaan. Tiira päivystää järvenselällä puukepin nokassa, kunnes se syöksyy veteen pyydystäen pikkukalan.

– Rakastan rantamökkiä niin paljon, että käyn täällä talvellakin usein fiilistelemässä, Pirjo huokaa. 

Kasvihuone syntyi vanhoista ikkunoista ja lankuista. Ikkunat määräsivät, minkä kokoinen rakennuksesta tuli. Pirjo on istuttanut vihanneksia myös ulos, lavakauluksilla rajattuihin kasvupenkkeihin.
Pirjo sovitteli huussin pohjarakenteet kuusen suojaan, ison kiven lomaan. Ikkunat ja oviaukko on viimeistelty elävän muotoisilla puulistoilla. Materiaalina on tervaleppä, joka on kaadettu rannasta 1970-luvulla rakennustarkoituksiin.
Huussi on sisältä viihtyisä ja valoisa. Siniset yksityiskohdat ovat raikas pari valkoisille pinnoile. Istunnolla on mukava katsella kaunista järvimaisemaa. Ilmankos Pirjo onkin kirjoittanut ikkunalasiin valkoisella tussilla Hyviä hetkiä!
Idyllinen kesäkeittiö sijaitsee rantamökin seinustalla. Myös sen rakentamiseen Pirjo käytti kierrätysmateriaaleja. Esimerkiksi seinällä oleva puuhylly oli ennen laatikko ja vanhasta ikkunasta taas tuli vitriinikaapin ovi. Keittiössä on reilusti tilaa astioiden säilyttämiseen.
Pöytälevy syntyi vanhoista lankuista. Ne ovat peräisin jyhkeistä laatikoista, joissa on aikoinaan kuljetettu metallitavaraa. Lankut ovat olleet uusiokäytössä jo aiemminkin samoilla tiluksilla sijainneessa mökissä. Siellä asunut metallimies oli tehnyt niistä lattian.
Vanha astiakaappi on saanut uuden elämän rantamökissä. Pirjo rapsutti ja maalasi kaapin valkoiseksi ja vaihtoi kuluneiden vetimien tilalle sinikuvioiset nupit. Ennen vanhaan ei käytetty keittiökaappeja, vaan astiat säilytettiin astiakaapissa. Tällä kaapilla on sama käyttötarkoitus edelleen.
Omintakeinen, kolmionmuotoinen liiteri on hauska ja näppärä ratkaisu. Se vie vain vähän tilaan pihasta, joten autonkin mahtuu peruuttamaan helposti. Ovi on kaksiosainen, jotta halot voi napata yläluukusta, kun liiteri on täynnä. Materiaalina on metsästä kaadettu haapariuku.
6 kommenttia