Meidän Mökki

Pinnatuolin matka Windsorista suomalaisiin mökkikeittiöihin – tällainen on suosikkikalusteen tarina



Pinnatuolin matka Windsorista suomalaisiin mökkikeittiöihin – tällainen on suosikkikalusteen tarina

Pinnatuolit olivat suosittuja ruokapöytien ääressä erityisesti 1950–60-luvulla. Tunnetuin malli on Ilmari Tapiovaaran Fanett, jota valmistettiin miljoonittain Suomessa ja Ruotsissa.
Teksti Anna-Kaisa Huusko
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Pinnatuoleja ryhdyttiin valmistamaan ensi kerran 1700-luvun Etelä-Englannissa. Siellä kehitettiin tuolimalli, jonka selkänoja koottiin ohuista, koristeellisesti sorvatuista puupinnoista. Tuolien valmistus- ja myyntipaikan mukaan mallia alettiin kutsua windsor-tuoliksi. Sarjatuotantoon sopiva ja kevyt windsor-tuoli kulki myös siirtolaisten mukana Amerikan mantereelle, missä siitä tuli suosittu joka kodin istuin.

Pohjoismaissa pinnatuolit alkoivat yleistyä 1800-luvun loppupuolella, kun huonekaluvalmistus siirtyi ammattimaisille puusepäntehtaille. Niiden valikoimiin kuului usein oma, koristeellinen pinnatuoli. Talonpoikaistyylisissä pinnatuoleissa oli komeasti sorvatut jalat sekä kokopuinen istuin.

Toinen samaan aikaan yleistynyt pinnaselkäinen huonekalu – ja aikansa luksustuote – on keinutuoli. Keinutuoli on yksi windsor-tuolin muunnoksista, joka sai Yhdysvalloissa jalakset alleen, ja sieltä malli kulkeutui Eurooppaan.

Myöhemmin teollistumisen johdosta pinnatuolien valmistus siirtyi huonekalutehtaille. Pinnatuoli sopi hyvin teolliseen sarjatuotantoon, sillä se koottiin samanlaisista helposti monistettavista osista.

Uutta ilmettä pinnatuolit saivat 1800- ja 1900-luvun taitteessa, kun Suomessa opittiin taivuttamaan vaneria. Pinnatuolien istuinmukavuutta lisättiin muodokkailla vaneri-istuimilla. Niiden esikuvana olivat Thonet-tehtaan valmistamat wieniläistuolit.

Suomessa vaneri-istuimisia pinnatuoleja valmisti sotien välisellä ajalla muun muassa Schaumanin Muuramen-tehdas.

Pinnatuoleja on valmistettu lukuisina versioina. Yksi niistä on Ilmari Tapiovaaran oma Mademoiselle-tuolimalli vuodelta 1957.

Riisutumman ilmeen pinnatuolit saivat toisen maailmansodan jälkeen. Tuolien selkänojista ja jaloista karsiutuivat turhat koukerot, ja tilalle tulivat selkeät, kepeät ja kotoisat muodot. Ajan tunnetuin pinnatuoli on muotoilija Ilmari Tapiovaaran Fanett. Sitä alettiin valmistaa ensin ruotsalaisella Edsbyn tehtaalla vuonna 1949, kun yritys halusi hyödyntää puusuksien valmistuksen ylijäämämateriaalia. Vuodesta 1955 alkaen tuolia sai myös Suomesta, kun lahtelainen Asko otti sen tuotantoon.

Fanett oli suosittu 1950–60-luvulla. Pelkästään Ruotsissa sitä valmistettiin yli viisi miljoonaa kappaletta. Suomessakin Fanett oli myyntimenestys. Ei siis ihme, että Fanett innoitti muita huonekalutehtaita kehittelemään omia tai vain hieman muunneltuja pinnatuolimalleja.

Keittiön ruokatuolien lisäksi pinnaselkäiset tuolit yleistyivät muissakin huoneissa. Ilmari Tapiovaara suunnitteli esimerkiksi Askolle Mademoiselle- (1957) ja Crinolette-lepotuolit (1961) ja Mamselli-keinutuolin (1960). Monella muullakin tehtaalla oli moderneja pinnaselkäisiä keinu- ja lepotuoleja.

Fanettin tuotanto loppui Suomessa vuonna 1966 ja Ruotsissa muutama vuosi myöhemmin, mutta eri pinnatuolit jatkoivat tehtaiden mallistoissa, tosin aina hieman muokatussa muodossa. Askossa Fanettia seurasivat 60-luvulla Pirjo-, Pelimanni- ja Sara-tuolit sekä 70-luvulla Terhi-tuoli. Pinnatuolit saivat myös pintaansa ajan trendivärit, kuten kirkkaankeltaisen ja paloautonpunaisen.

Monet ovat siirtäneet vanhat pinnatuolit myöhemmin mökkikäyttöön. Retromuodin ansiosta niistä on tullut jälleen suosittuja. Koska pinnatuoleja valmistettiin suuria määriä, niitä löytyy helposti kirpputoreilta.

Keltaiseksi maalattu tuoli ei ole Fanett vaan yksi niistä lukuisista malleista, joita sen pohjalta on tehty. Aidossa Fanett-tuolissa on pyöreä painanne istuimessa.
Julkaistu: 7.2.2019