”Pihatalo on minun toteutunut unelmani. Ensin haaveilin kasvihuoneen rakentamisesta puutarhaamme. Vuosien varrella haave kasvoi vähitellen, ja toivoinkin pikkuruista pihataloa. Pelkkä ajatus siitä, että istuisin täällä kynttilänvalossa huovan alla kaakaokuppini kanssa, oli koukuttava.

Joku voisi pitää tätä rakennusta turhana, mutta minulle se on paras rentoutumispaikka. Olen innokas sisustaja ja rakastan asetelmien tekemistä ja paikkojen somistamista. Nyt minulla on kodin lisäksi pikkuruinen talo niitä varten. Tunnelma muuttuu täällä jokaisena vuodenaikana. Tänään täällä tuoksuu omenille ja kanelille. Hetken päästä kuura tekee ikkunaruutuihin kukkasensa.

Talon malli muovautui löytyneiden rakennustavaroiden mukaan. Vesa sai puutavaraa rakennustyömaalta ja ystäviltä. Mökki haluttiin tehdä vanhasta ja tarpeettomasta. Vesalta vaadittiin varmasti luonteenlujuutta hänen poistaessaan kerran käytetyistä laudoista nauloja. Rakennustavaroista vain kattohuopa ja maalit on hankittu kaupasta.

Olen ideoinut pihatalon tyyliä jo vuosia ennen toteutusta. Olen kolunnut varmasti lähes jokaisen Pinterestistä löytyneen mökkimallin. Ihailen englantilaistyyppisiä puutarhoja ja niiden kauniita vajarakennuksia. Nyt minulla on sellainen. Kun kasvatan vielä ympärille rehevämmän puutarhan, ilmassa leijailee tulevina kesinä ruusuntuoksu.

Vesa teki talon minulle lahjaksi, ja olen siitä kovin onnellinen. Talo voisi olla muutaman neliön suurempi, mutta toisaalta läheisyys lämmittää. Pieni pihatalomme on myös stressitön vyöhyke. Lastenlapset saavat temmeltää täällä vapaasti, vaikka välillä kaatuisi mehukuppi tai karkkikippo. Aikuisten lasten kanssa täällä hengitetään hetki ja käydään läpi kuulumisia kahvikupin äärellä.

En halua edes ajatella elämää ilman pihataloani. Silloin puuttuisivat ne hetket, jolloin hiippailemme tänne tunnelmoimaan kynttilänvalossa. Kun koirat Hercules, Hulda ja Maximus nauttivat taljojen lämmöstä, me Vesan kanssa juttelemme elämästä yömyöhään saakka.”