Unelmien Talo&Koti

Kuin Jane Austenin romaanista! Maijun Pikku-Pemberleyssa katto on tapetoitu kukkasin ja puutarha pursuaa daalioita ja kosmoskukkia

Kuin Jane Austenin romaanista! Maijun Pikku-Pemberleyssa katto on tapetoitu kukkasin ja puutarha pursuaa daalioita ja kosmoskukkia
Maiju Koskelan tilalla Pikku-Pemberleyssa on lupa unohtua kiireettömyyteen, näppäillä ukulelea ja seikkailla pähkinälehdossa. Kodin rauhalliset ja seesteiset sävyt sekä puutarha leikkokukkineen ja kiehtovine tarinoineen on näkemisen arvoinen.
Julkaistu: 27.7.2022

Sade ja ukkonen kiertävät Pikku-Pemberleyn tilan Lohjan maaseudulla. Sitten valo lankeaa pilvien raosta kukkia tulvivaan puutarhaan. Maiju Koskela uskoo, että täällä, hänen rakastamassaan vanhassa punaisessa talossa ja sen pihapiirissä, asiat ovat usein paremmin kuin muualla. Ja syystäkin, sillä puutarha muutti Maijun elämän suunnan.

”Haaveilin aina maalaiselämästä. Vuosia sitten olin tilanteessa, jossa mietin, mitä oikein haluan elämältäni. Olin ollut Englannissa maatilalla töissä, ja se oli ainoa asia, johon osasin tarttua. Mietin, mistä haluan herätä, ja ymmärsin, että haluan päästä suoraan sängystä puutarhaan.

Talon ympärillä on lempeä metsä. Vanhassa puustossa on paljon oksia, joten puutarhassa on vähän kuin lehväskatoksen alla. Omenapuuta kutsutaan arvokkaalla nimellä Grand Madame, mutta lajikkeesta minulla ei ole mitään tietoa. Omenapuun alta löytyi maakimalaisten pesä, ja olin siitä erityisen ylpeä saadessani tietää, että Englannissa ne ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Olen metsittynyt täällä sopivasti. Käyn kaupungissa vain joka toinen viikko pesemässä pyykkiä. Kismittäisi olla siellä koko ajan.

Tässä talossa on hyvät ja lempeät fibat. Tämä on taikapaikkani. Ajattelin, että laitan täällä kaikenlaista, mutta täällä ei ole remontoitu yhtään mitään! Paitsi ikkunaruutuja olen vähän kunnostellut. Päivät vain katoavat, kun unohdun nojatuoliin tuijottelemaan ikkunasta ulos. Olen aina ollut hidas, enkä jaksa töhöttämistä. Olen ollut myös perfektionisti, mutta opettelen, etten jämähtäisi yksityiskohtiin. Enää en ota itseäni niin vakavasti, ja tulen vuosi vuodelta rennommaksi. Haluan leikkiä ja tehdä kaikkea ihan huvikseen. Toisaalta olen levoton tyyppi ja haluan kokeilla kaikenlaista.”

”Mietin, mistä haluan herätä, ja ymmärsin, että haluan päästä suoraan sängystä puutarhaan”, Maiju kertoo.
Leivinuuni on käytössä ja tuo tasaisesti lämpöä talvella. Kesällä puuhellan päällä pidetään astioita ja kynttilöitä. Uunin lämmössä on kätevää kuivattaa kukkia alassuin riippumassa. Keittiöstä uunin vierestä laskeudutaan portaat alas kuistille.

”Kiinteistö sai nimekseen Pikku-Pemberley, kun tontti lohkottiin. Sain miettiä nimeä yön yli, mutta se tuli täysin luonnostaan. Maanmittaajankin mielestä se oli hauskaa vaihtelua Männiköihin ja Koivurinteisiin. Nimi tulee elinikäisestä rakkaudestani Jane Austenin tuotantoon. Se maailma kaikkineen kiehtoo. Austenin romaaneissa on eleetöntä draamaa ja sama rytmi kuin minulla, eli kaikessa edetään äärimmäisen hitaasti. Huussista löytyy Mr. Darcyn muotokuva, ja tein paikalle oman vaakunan.

Olen vähän anglofiili. Englannin maaseutu on haaveideni paikka ja se edustaa minulle täydellistä ympäristöä. Englannissa maaseutu on elävä. Toki se on jossain määrin romantisointia – tiesin tänne muuttaessani, että ajatukset maalla asumisesta ovat haavekuvia. Ehkä minulla on kyky pysyä irrallaan reaalimaailmasta, hyvässä ja pahassa.”

Keittiössä on juokseva vesi, mutta ei tiski- tai pyykkikonetta. Kuusiruutuisista ikkunoista tulvii keittiöön valoa. Lattialankut ovat vanhat ja leveät. Katossa on vanhanaikaiset puu­paneelit.
Punainen ruokapöytä on tuotu Maijun lapsuudenkodin aitasta Oulusta. Pöydälle katetut teekupit ovat Maijun isoäidin jäämistöä. Taulu on Teemu Järven taiteilijasarjan vedos, jonka Maiju sai ollessaan harjoittelussa Teemulla.
Olohuoneen takka on uudempaa tuotantoa, mutta sopii tyyliltään hyvin taloon.
”Austenin romaaneissa on sama rytmi kuin minulla, eli kaikessa edetään äärimmäisen hitaasti.”
Ympäri taloa on sijoiteltu muistoja perheestä ja suvusta. Piano on äidin opiskeluajoilta ja lampunjalka sen päällä on isoäidin maalaama. Arkku löytyi lapsuudenkodin aitan vintiltä. Olohuoneessa kasvaa kultaimarretta, ja posliinikukka kiipeää ikkunalle. Taulu on Maijun isän ostama Matti Hintikan kivilitografia.

”Vietän täällä paljon aikaa ystävien kanssa. Vintille mahtuu seitsemän yöpyjää. Olen järjestänyt Pikku-Pemberleyssä kesäfestareita useammalle kymmenelle hengelle. Onneksi on ystäviä, jotka haluavat viettää yhdessä kokonaisia viikonloppuja eivätkä vain käydä kahvilla. Kotini on hoivaava; kaikki tänne tulevat kokevat paikan jollain tavalla parantavana.

En suunnitellut tänne mitään sisustusta, mutta kun seisoin ja katselin tilaa, tiesin, mitkä tavarat tänne sopivat. Kaikki tavarat täällä ovat suvun esineitä, olen hakenut ne lapsuudenkodistani.”

Vinon kukkakaton alla yläkerrassa mahtuu yöpymään ainakin seitsemän henkeä. Tila on tarpeen, sillä Maiju kutsuu usein ystäviä kylään.
Edellisten asukkaiden laittamaa yläkerran tapettia Maiju pitää rajuna, mutta rohkeana. Hän vierasti sitä aluksi, mutta on oppinut tykkäämään siitä. Se sopii hyvin kukkateemaan.
”Kotini on hoivaava; kaikki tänne tulevat kokevat paikan jollain tavalla parantavana.”
Maiju tykkää soitella ukulelea ikkunalaudalla yöpuku päällä aamukahvin lomassa. Kerran hän kirjoitti tekstin siitä, miltä aamuyön unettomuus tuntuu, ja esitti sen ukulelen säestyksellä omilla festareillaan.
Katon tapetointi tekee tilasta yhtenäisen ja pesämäisen.

”Edesmennyt isäni sanoi aikanaan, että minun pitäisi ryhtyä ­taiteilijaksi. Pitkään ajattelin, ettei minulla ole mitään annettavaa, ­pidin itseäni pinnallisena. Ensimmäiseltä koulutukseltani olen kauppatieteilijä. Ehkä sovinnainen osa elämää tuli hoidettua ­silloin. Sitten minusta tuli muotoilija ja taiteen maisteri, ja ajauduin opinnoissani työskentelemään kukkien kanssa. Vanhempien poismeno teki sen, että sedimenteistä on alkanut löytyä kerroksia.

Kun podin muotoilijan maailmantuskaa puutarhassani, päädyin opiskelemaan puutarhuriksi. Tein kukkasidontaa pari kuukautta, ennen kuin tajusin, miten järkyttävää tuontikukkien käyttö on ­kemikaalilasteineen. Ei ole mikään ilmastoteko ostaa neilikoita keskellä talvea. Aloin kasvattaa leikkokukkia itse talon puutarhassa. Haluan kertoa ihmisille vaihtoehdoista. Käytän kukkia luonnon ehdoilla kauden mukaisesti. Kutsun sitä luonnolliseksi floristii­kaksi. Nyt järjestän kukkakursseja ja myyn kukkatarhureille sopivia siemeniä, kukkasipuleita ja juurakoita. On niin paljon, mitä elämässä pitää ehtiä kokemaan!”

Kuvausten jälkeen Maiju löysi uuden maaseutu-unelman ja Pikku-Pemberley sai uudet asukkaat.

Puutarha on loputtoman runsas ja yllätyksiä täynnä. Kun etupuutarha kylpee loppukesän iltoina kultaisessa valossa, Maijusta tuntuu kuin hän olisi Provencessa.
”Päivät vain katoavat, kun unohdun nojatuoliin tuijottelemaan ikkunasta ulos.”
Maiju osaa ottaa rennosti talossa ja pihalla. Aluksi hän joutui totuttelemaan olemaan paikassa yksin, mutta enää ei pelota. ”Yhtenä yönä heräsin metsästä kuuluvaan pörinään ja ajattelin, että nyt paikalliset mopopojat ovat tulossa tänne sekoilemaan. Ääni voimistui, ja lopulta iso kuoriainen lensi hyttysverkosta!” Maiju kertoo.
Maijun lohjalaistalo on todennäköisesti rakennettu vuonna 1945. Siinä on yksi huone, keittiö, ullakko, veranta, sauna ja pihalato, yhteensä 88 neliötä. Tontti on lohkottu 1980-luvulla Vironperästä eli Johannes ja Kyllikki Virolaisen tilasta. Talon ympärillä on metsää, josta löytyy esimerkiksi herkkutattilaakso, pähkinälehto ja hienot kalliot.
”Olen metsittynyt täällä sopivasti. Käyn kaupungissa vain joka toinen viikko. Kismittäisi olla siellä aina.”
Puutarhasta riittää omenasatoa syötäväksi. Maiju osti paikan puoliksi siskonsa kanssa, eli ”myi siskolle lomaosakkeen”. ”Siskoni Kaisun kanssa meillä on työnjako, että minä hoidan pihan ja puutarhan, Kaisu on korvaamaton teknisten asioiden, kuten veden ja sähkön kanssa”, Maiju kertoo.
Talon rakennusvuodeksi on merkitty rekisterissä vuosi 1900, mutta luultavasti tieto on vain lätkäisty papereihin. Kun talo myytiin Maijulle, sen kerrottiin olevan vuodelta 1945. Tosin tyyli ja rakennustekniikka eivät ehkä sovi siihenkään.
Maiju on järjestänyt ladossa kukkatyöpajoja, johon kukat poimitaan puutarhasta. Maijun kukkatarhassa kasvaa esimerkiksi daalioita, leijonankitoja, koristeporkkanaa, tsinnioita ja punakosmoksia. Pöydän lankut löytyivät ylisiltä. Maiju hioi ne käsikäyttöisellä hiomakoneella ja öljysi.
Pihalle on istutettu Mauno Koiviston tuoma jasmiinipuu. Nurmikon seassa kasvaa bellusta, pientä päivänkakkaran näköistä kukkaa, jota on tuotu Lontoosta Kensington Gardenista.
Seuraa Maijua Instagramissa @botanist.and.poet.
Kommentoi »