Piia harrastaa puutöitä: ”Voin ottaa takkapuista koivuhalon ja tehdä siitä maljakon”

Piia Sipinen harrastaa monenlaisia käsitöitä, mutta puutöissä hänelle erityistä on yllätyksellisyys ja luonnonmateriaalin oma tahto. Puun tuoksu, tuntuma ja ainutlaatuinen luonne tekevät jokaisesta palasta omanlaisensa. Työn edetessä lopputulos saattaa yllättää tekijänsäkin, sillä puu muovautuu käsittelyn myötä tavoilla, joita ei aina voi ennakoida.

Piian käsissä puusta syntyy kauniita ja käytännöllisiä esineitä. Hänen taitonsa näkyvät kotona muun muassa jakkaroissa, tarjoilualustoissa ja kynttilänjaloissa.

Piia, oletko aina ollut käsillä tekijä?

Koulun käsityötunnit eivät erityisesti sytyttäneet minua. Yläasteella neuloin villapaidan, joka valmistuttuaan osoittautui niin pieneksi, että se olisi sopinut vauvalle! Vietin kuitenkin lapsuudessani paljon aikaa maalla isäni lapsuudenkodissa, jossa käsitöitä tehtiin ahkerasti. Isäni työskenteli kirvesmiehenä, joten puutyöt ovat olleet elämässäni aina tavallaan läsnä.

Varsinainen innostus käsitöihin heräsi 17 vuotta sitten esikoiseni syntymän myötä, kun aloin neuloa ja ommella hänelle vaatteita. Siitä lähtien erilaiset käsityöt ovat olleet osa arkeani. Neulon paljon, mutta myös ompelen ja virkkaan. Savitöiden tekeminen on erityisen rentouttavaa, mutta olen kokeillut kaikenlaista muutakin: huovutusta, grafiikkaa, himmelin tekoa ja ryijyjä.

Miten innostuit puutöistä?

Yhtenä vuonna kansalaisopiston savityökurssi oli täynnä, joten päätin kokeilla puutöitä ja innostuin. Kun perheemme alkoi suunnitella kesämökkiprojektia, ajatus itse tehtyjen huonekalujen tekemisestä tulevalle mökille alkoi kutkuttaa mielessäni. Kolmen vuoden ajan olen käynyt kansalaisopiston puutyökurssilla ja oppinut valtavasti.

Olen luonteeltani nopea ja suurpiirteinen tekijä, mutta puutyöt vaativat kärsivällisyyttä. Onneksi ympärilläni on ollut taitava opettaja sekä avuliaita ja kokeneita harrastajia, joilta olen saanut neuvoja ja kannustusta.

Pääasiassa teen puutöitä kansalaisopiston kursseilla, koska opiston puutyötiloissa on laaja valikoima työkaluja ja hyvin tilaa työskentelyyn. Teen puutöitä myös mökillä, jossa olen rakentanut muun muassa terassille penkin ja apupöydän.

Mistä saat ideat puutöihin?

Haen inspiraatiota esineisiin lehdistä ja esimerkiksi Pinterestista. Joskus saatan ottaa puutyötunnille mukaani takkapuupinosta koivuhalon ja tehdä siitä jotain sitten fiiliksen mukaan. Esimerkiksi puiset maljakot ovat syntyneet näin. Ensin työstin kappaleen muotoa vannesahalla ja tämän jälkeen jatkoin muotoilua nauhahiomakoneella. Lopuksi tein pystyporakoneella reiän maljakkoon.

Mitä itse tekemiäsi puutöitä kotoasi löytyy?

Olen valmistanut pikkupöytiä, jakkaroita, penkkejä, maljakoita, kynttilänjalkoja, tarjottimia, leikkuulautoja ja kulhoja. Vaikka puuesineitä tehdään yleensä käytännöllisiin tarpeisiin, oma ajatukseni puun käytöstä on ehkä perinteistä laveampi. Puusta voi muotoilla vaikka taide-esineitä kuten omalaatuisia kukkia. Ajattelen myös, että tekemilläni asioilla ei tarvitse aina olla varsinaista käyttöarvoa, vaan tarkoitus ja arvo voivat tulla itse tekemisestä.

Mikä puutöiden tekemisessä on kiehtovaa?

Puutöitä tehdessä unohtuu kaikki muu. Kun sahaa, sirkkelöi ja mittaa, ajatukset keskittyvät vain siihen hetkeen. Olen koulutukseltani diplomi-insinööri ja työssäni asumisen asiantuntijana istun tietokoneen ääressä suurimman osan ajasta. Konkreettisten esineiden luominen on erilaisuudessaan todella merkityksellistä.

Rakastan myös sitä, että käsillä tekeminen on vapaata. En seuraa ohjeita liian tiukasti, vaan sovellan niitä ja annan inspiraation ohjata prosessia.

Jokaisella käsityöharrastuksella on arjessani oma paikkansa mutta kaikissa on sama ydin: ne tuovat rentoutta ja iloa. Esimerkiksi neuloa voin rennosti television ääressä tai vaikka palaveria kuunnellen.

Mihin puutyöhön olet ollut erityisen tyytyväinen?

Ensimmäisen puutyösyksyn aikana tekemäni pikkupöydät olivat suuria onnistumisia. Kun huomaa osaavansa luoda jotain oikeasti käyttökelpoista, se tunne on vertaansa vailla. Myös puukulho, jonka talttasin viime keväänä, on minulle erityinen. Sen tekeminen oli hidasta ja erinomainen kärsivällisyysharjoitus. Juuri siihen käytetyn ajan vuoksi prosessi oli yhtä tärkeä kuin lopputulos.