Meidän Mökki

Pieni punainen mökki keskellä kaupunkia! Susa elää siirtolapuutarhassa uudelleen lapsuutensa kesiä – ”Mökki tarkoittaa minulle henkireikää, kauneutta ja turvaa”

Pieni punainen mökki keskellä kaupunkia! Susa elää siirtolapuutarhassa uudelleen lapsuutensa kesiä – ”Mökki tarkoittaa minulle henkireikää, kauneutta ja turvaa”
Helsinkiläinen Susa Nokelainen on viettänyt siirtolapuutarhamökillään kymmenen kesää. Kaupunkimökin hyötyihin kuuluu, että tarpeen vaatiessa koti on lähellä. Kesäpaikasta on tullut Susalle ja hänen perheelleen henkireikä arjen keskellä.
Julkaistu: 11.6.2021
Tänään ei ole varsinainen juhlapäivä, mutta Susa Nokelaisen puuhailu vaikuttaa siltä, kuin tapahtumassa olisi jotain aivan erityistä. Nokelainen vatkaa kermaa. Mustikat, vadelmat, siniset orvokinkukat ja mansikat odottavat pääsyään koristeiksi. Pian syödään täytekakkua.
– Kesäkakku on perinne. Teen kakun monta kertaa kesässä heti mökille tultuani, Susa Nokelainen kertoo.
Tänään hänen kanssaan kahville tuleva Riitta Somero on paitsi hänen ex-anoppinsa myös eräänlainen siirtolapuutarhakummi.
– Minä pääsin sisään siirtolapuutarhaelämään, kun visiteerasin Riitan mökillä, Susa sanoo.
Pihan kruunu on vanha omenapuu. Se on koristeltu paperilyhdyin.
Tämä kesä on kymmenes hänen omalla, Pakilan siirtolapuutarhassa Helsingissä sijaitsevalla mökillään. Nokelainen on kiitollinen siitä, että hänen pitkäaikaisesta unelmastaan tuli totta.
– Mökistäni tehtiin yksi korkeampikin tarjous, mutta entiset omistajat päättivät, että he haluavat silti myydä paikan minulle. Siirtolapuutarhamökit eivät ole järki- vaan tunneasioita.
Susa Nokelainen vakuutti mökkinsä aiemmat omistajat tahtotilallaan.
– Kiinteistönvälittäjä kertoi heille, että minä menin pankkiin heti, kun olin allekirjoittanut vakituisen työsopimuksen. Mökin etsinnän aloitin välittömästi pankin lainalupauksen saatuani.
Kymmenvuotisjuhlat! Kirpputorilta löytyneet lasit ovat 1920-luvulta. Susa kaataa niihin itse tekemäänsä lehtikuohujuomaa.
Värikäs astiakokoelma on löytänyt paikkansa pyyhehyllystä.
Rentoutuessaan Susan puheeseen ilmestyy itäsuomalainen nuotti.
– Täällä mökillä mie keitän aina vaan pannukahvia, hän sanoo.
Lapsuudessaan hän vietti kesiään Kotkan tienoilla. Suvussa arvostettiin tavallisuutta jo edesmenneen mummon malliin.
– Tuntuu, että taidan elää lapsuuteni kesiä uudelleen täällä omalla mökilläni, Susa sanoo ja hymyilee.
Susa on sisustanut pientä punaista mökkiään retrokuvioisilla kankailla, värillisillä lyhdyillä ja kynttilöillä. Monet mökin tavarat, vatkaimesta lähtien, ovat hänen mummonsa peruja. Vuonna 1948 rakennettu mökki on pohjaratkaisultaan ennallaan. Myös ovet ja ikkunat ovat alkuperäiset.
– Tavaroiden suhteen mökkini toimii vähän kuin vanhojen tavaroiden pelastuspaikka. En osta mitään uutena.
Siirtolapuutarhamökit eivät ole järki- vaan tunneasioita.
Kuistin seinää koristaa Ejffingerin Rice-tapetti, jossa lentelevät vaaleanpunaiset pääskyset.
Susa haluaa ympärilleen värejä, ja tavaroilla pitää olla tarina.
Punaisen kulmakaapin Susa pelasti jätelavalle joutumiselta.
Kuopuksen nukkekodin paikka on kuistilla. Ajan saatossa kertyneet kukkopillit sopivat ikkunanpieleen.
Kun Susa hankki kesäparatiisinsa, siirtolapuutarhamökkien hintataso oli jonkin verran alhaisempi kuin tällä hetkellä.
– Täällä vaihtuvuus on vähäistä. Vaikka alueellamme on yli 300 mökkiä, myyntiin tulee vuosittain alle kymmenen paikkaa ja nekin yleensä asukkaiden ikääntymisen vuoksi.
Susa maksaa siirtolapuutarhayhdistykselle vuosittain noin 800 euroa maavuokraa ja yhdistysmaksua.
– Toki paikan ylläpito vie rahaa, mutta tämä on tietoinen valinta. En esimerkiksi reissaa niin paljon kuin muuten reissaisin, Susa sanoo.
Tuntuu, että taidan elää lapsuuteni kesiä uudelleen täällä omalla mökilläni.
Siirtolapuutarhaelämässä Susaa viehättää helppous. Naapurista löytyy aina tarvittaessa kukkienkastelija, eikä kotiin ole pitkä matka.
Pakilan siirtolapuutarha-alueella on kaikille tarkoitettu pesutupa ja kerhotalo. Kesäisin yhteistä saunaa lämmitetään päivittäin talkoovoimin. Yhteisöllisyyttä vaalitaan myös muun muassa Facebook-ryhmässä sekä juhannus- ja elojuhlissa.
– Me siirtolapuutarhaihmiset olemme ikään kuin oma heimo tai oma laji, sanoo Susan kahviseuralainen ja läheisellä siirtolapuutarha-alueella mökkeilevä Riitta Somero.
Susalle tärkeää on myös mahdollisuus olla omissa oloissaan.
– Täällä tuntuu aina kuin olisi lomalla, vaikka seuraavana aamuna olisi töihin lähtö. Ja tänne voi aina vetäytyä, jos tuntuu, että ei jaksa. Saa olla yhteydessä luontoon, mutta paha maailma pysyy kaukana.
Susa viljelee puutarhassaan kaikenlaista. – Minusta on kivaa saada puhdasta ruokaa omasta maasta.
Susan ja pienen punaisen mökin suhde on vain parantunut vanhetessaan.
– Alussa Riitta oli paljon apunani, mutta tekemisessä ja olemisessa oli hakemista silti. Normaalisti olen nopeatempoinen, mutta täällä meni monta vuotta vähän katsellessa.
Pikkuhiljaa Susa oppi tunnistamaan puutarhan kasveja ja hyödyntämään mökin mukana tullutta irtaimistoa. Myös hänen kaksi tytärtään ja puolisonsa ovat pienen punaisen mökin faneja.
– Me emme olisi ihan metsä- tai korpimökkeilijöitä. Tänne lähtiessä ei tarvitse hirveästi pakata, tämä on matalan kynnyksen paikka, Susa vertaa.
Hän ja perhe ottavat hyödyn irti myös siitä, että koti sijaitsee pyöräilymatkan päässä.
– Jos jotain on unohtunut tai tulee vaikka rankkasade, voimme aina mennä kotiin ja tulla taas takaisin.
Lähtiessään Susa sanoo mökilleen aina heipat. Rakkaalle maaperälle palatessaan hän tekee kierroksen ja tarkastaa, että kaikki on kohdillaan.
– Silloin voin myös silitellä vähän kasveja, kertoo pienen punaisen mökin omistaja.
Kurkkaa myös näihin siirtolapuutarhamökkeihin
Muotoilijan boheemi pikkuparatiisi on kokoelma kirppari-ihanuuksia ja itse tehtyjä kalusteita.
Haave omakotitalosta vaihtui pikkumökkiin. Sini sisusti kesäpaikkansa opiskelijabudjetilla.
Soma siirtolapuutarhamökki on Marjan pakopaikka kiireisestä arjesta.
Lenin pikkuinen mökki hurmaa pirteillä väreillään ja retrotunnelmallaan.
Helsinkiläisperheen kesäpaikka sijaitsee metromatkan päässä kotoa.
Marin ja Santun kesäkeidas on siirtolapuutarhassa, jonka taustalla kuuluvat kaupungin urbaanit äänet.
Persikansävyinen siirtolapuutarhamökki on käytössä jokaisena kesäviikonloppuna.
Mirjan pikkumökki sai nimekseen Onnela, sillä se oli todellinen unelmien täyttymys.
1 kommentti