Korkeasaaren kalliot nousevat jyrkästi merestä. Kivien väleissä on hädin tuskin mökin mentäviä rakennuspaikkoja. Petra Kasken ja Dick Westerlundin tontille luonto on kuitenkin onnistunut luomaan jopa pienen hiekkarannan, jolla pariskunta vihittiin neljä vuotta sitten.
– Lupasin itselleni, että jos menen toisen kerran vielä naimisiin, teen sen paljain jaloin hiekkarannalla. En olisi kuitenkaan arvannut, että omallani, Petra sanoo.
Hieman ennen häitä pariskunta oli muuttanut yhteiseen asuntoon. Petra jatkoi kuitenkin myyntikohteiden seuraamista, ja eräänä päivänä hän äkkäsi saarimökin lähellä kotia.
– Jestas, Dick parahti nähdessään rannassa rehottavat kaislat ja puut.
Turhaan, sillä Petra oli jo ihastunut rannan aurinkoiseen ilmansuuntaan, näkymiin ja hiekkarantaan. Dickillä on rakennusalan koulutus, ja hän konttasi vintillä ja ryömi alapohjassa. Lopulta mies totesi, että 1950-luvun rakennus oli alkuperäiskunnossa mutta hänen mielestään terve.
He saivat mökin suhteellisen edullisesti, sillä se oli vailla sähköä ja saunaa. Vasta kauppakirjoja tehtäessä paljastui, että tilan oli perustanut Petran isoisän serkku, joten tavallaan kiinteistö säilyi suvussa.
Pariskunta asettui taloksi helteisen heinäkuun alussa. Heillä oli mukanaan lapset ja koira sekä juomavettä, ruokaa, maalipurkkeja ja viikate. Rannan kaislikko harveni, ja keltainen mökki muuttui punaiseksi parissa päivässä.
Seuraavana talvena he ostivat venemessuilta saunapaketin. Pukuhuoneen penkki sopi sängyksi sellaisenaan. Pariskunta kiinnitti penkin sen verran korkealle, että alle sopi heteka. Sen saattoi vetäistä esille tarvittaessa.
Proomu toi tarvikkeet rantaan, ja nelimiehinen talkooporukka nikkaroi yläterassin saunoineen kahdessa päivässä kallion päälle. Petran isä hääri työnjohtajana ja Petran veli, siskon mies ja Dickin poika talkooapuna.
Perheen hankkima sähköliittymä helpotti rakentamista. Kaapeli oli jo vuosia aiemmin vedetty saareen, ja liittymiskulut olivat noin 3500 euroa. Se oli saunan lisäksi suurin yksittäinen kuluerä mökin hankinnan jälkeen.
Vesi saunaan ja mökkiin nousee pumpulla. Dick sai luvan haaroittaa naapurimökin kaivosta vesiputken, ja naapuria muistetaan siitä hyvästä joka vuosi pullolla hyvää viiniä.
Varastokopista syntyi kesämaja kerrossänkyineen. Lienee tarpeetonta mainita, että maja oli pystyssä pikavauhtia. Se ristittiin hauskasti satamakonttoriksi erään venemessuilla nähdyn kojun mukaan. Talvisin rakennus toimii varastona, kesäisin lasten majoitustilana.
Satamakonttorista saatiin yösijat, kun päärakennukseen tehtiin suuri pintaremontti ja mukavuuksia lisättiin. Puukiekko terassin pöydällä on rasiaporalla sahattu pala lattiaa ja hauska muisto sähkön vedosta mökin sisälle. Kiekko on kuivaa kuin taapelista otettu lauta ja kertoo, kuinka rakennus voi säästyä laholta myös ankarissa oloissa.
Muurattu tulisija sai huonokuntoisena lähteä, mutta muuten 50-luvun henkeä vahvistettiin kirpparilöydöillä. Lähes kaikki tavara on käytettynä hankittua ja itse nikkaroitua, kuten keittiön hyllyt, jotka on tehty Arabian tehtaan lattialankuista. Viehättävän kaapin, pöydän ja tuolit he ostivat sadalla eurolla.
Viime kesänä Dick huomasi, että eräältä työmaalta oli lähdössä parakkien alla olleita lankkuja kaatopaikalle. Hän pyysi kuskia kippaamaan kuorman heidän kotipihalleen. Ruokatunnilla Dick hahmotteli kesäkeittiön puutavaran mittojen ja määrän mukaan.
– Ostimme Porvoon rautakaupan vintiltä kierrätysikkunoita viiden euron kappalehintaan, pariskunta muistelee.
Rakennuksen nimi ”Nakkikioski” herättää kysymyksiä.
– Rakennusvaiheessa tokaisin, että tuosta tulee nakkikioskin näköinen. Nimi jäi elämään, vaikkei rakennus valmiina ”snagarilta” näytäkään, Petra naureskelee.
Emäntä on tehnyt kyltit rakennuksiin meren tuomista laudoista. Hän hankki kirjaimet askarteluliikkeestä ja suti päälle venelakkaa.
Hiekkaranta on etelätuulella pieni, pohjoistuulella suuri. Erityisen suuri se oli eräänä kesäpäivänä, kun Petra kutsui sukua saareen kilistämään laseja hänen 40-vuotispäivänsä kunniaksi. Vieraat odottivat saaressa, kun pariskunta saapui verukkeen turvin viimeisenä. Mukanaan heillä oli veneessä pappi. Niin he saivat toisensa rantahiekalla, jalat paljaina.
