Meidän Mökki

Oma nakkikiska ja rakkauden hiekkaranta! Petra ja Dick ovat kunnostaneet saarimökkiään kekseliäästi kierrätystavaraa hyödyntäen

Oma nakkikiska ja rakkauden hiekkaranta! Petra ja Dick ovat kunnostaneet saarimökkiään kekseliäästi kierrätystavaraa hyödyntäen
Petra Kasken ja Dick Westerlundin saarimökillä on nakkikioski ja vihkipaikka rannassa. Kallion päälle rakennetusta rantasaunasta avautuvat näkymät Porvoon Emäsaloon. Pariskunta on tehnyt rakennus- ja remonttityöt edullisesti ja nopeasti mutta silti laadusta tinkimättä.
Kuvat Sari Rantanen

Korkeasaaren kalliot nousevat jyrkästi merestä. Kivien väleissä on hädin tuskin mökin mentäviä rakennuspaikkoja. Petra Kasken ja Dick Westerlundin tontille luonto on kuitenkin onnistunut luomaan jopa pienen hiekkarannan, jolla pariskunta vihittiin neljä vuotta sitten.

– Lupasin itselleni, että jos menen toisen kerran vielä naimisiin, teen sen paljain jaloin hiekkarannalla. En olisi kuitenkaan arvannut, että omallani, Petra sanoo.

Hieman ennen häitä pariskunta oli muuttanut yhteiseen asuntoon. Petra jatkoi kuitenkin myyntikohteiden seuraamista, ja eräänä päivänä hän äkkäsi saarimökin lähellä kotia.

– Jestas, Dick parahti nähdessään rannassa rehottavat kaislat ja puut.

Turhaan, sillä Petra oli jo ihastunut rannan aurinkoiseen ilmansuuntaan, näkymiin ja hiekkarantaan. Dickillä on rakennusalan koulutus, ja hän konttasi vintillä ja ryömi alapohjassa. Lopulta mies totesi, että 1950-luvun rakennus oli alkuperäiskunnossa mutta hänen mielestään terve.

Päärakennuksen kuisti on alkuperäinen ja kaipasi vain uutta maalia pintaan. Ilmeisesti edellisen omistajan isä rakensi mökin 1950-luvulla.
Keittiön ilme muuttui remontissa täysin. Vanha, ruosteinen hella kannettiin ulos, ja sen perustukset hakattiin pois. Keittiön pöytä ja tuolit ovat kierrätettyjä, ja jokainen istuin maalattiin eri värillä. Yläkaappi hankittiin käytettynä ja alakaappi Ikeasta.
Petra ja Dick halusivat vahvistaa mökin 50-luvun henkeä kirpparilöydöillä.

He saivat mökin suhteellisen edullisesti, sillä se oli vailla sähköä ja saunaa. Vasta kauppakirjoja tehtäessä paljastui, että tilan oli perustanut Petran isoisän serkku, joten tavallaan kiinteistö säilyi suvussa.

Pariskunta asettui taloksi helteisen heinäkuun alussa. Heillä oli mukanaan lapset ja koira sekä juomavettä, ruokaa, maalipurkkeja ja viikate. Rannan kaislikko harveni, ja keltainen mökki muuttui punaiseksi parissa päivässä.

Seuraavana talvena he ostivat venemessuilta saunapaketin. Pukuhuoneen penkki sopi sängyksi sellaisenaan. Pariskunta kiinnitti penkin sen verran korkealle, että alle sopi heteka. Sen saattoi vetäistä esille tarvittaessa.

Proomu toi tarvikkeet rantaan, ja nelimiehinen talkooporukka nikkaroi yläterassin saunoineen kahdessa päivässä kallion päälle. Petran isä hääri työnjohtajana ja Petran veli, siskon mies ja Dickin poika talkooapuna.

Perheen hankkima sähköliittymä helpotti rakentamista. Kaapeli oli jo vuosia aiemmin vedetty saareen, ja liittymiskulut olivat noin 3500 euroa. Se oli saunan lisäksi suurin yksittäinen kuluerä mökin hankinnan jälkeen.

Vesi saunaan ja mökkiin nousee pumpulla. Dick sai luvan haaroittaa naapurimökin kaivosta vesiputken, ja naapuria muistetaan siitä hyvästä joka vuosi pullolla hyvää viiniä.

Kesäkeittiö syntyi lähes kokonaan kierrätysmateriaalista. Kyltti on nikkaroitu meren tuomasta laudasta.
Ensimmäisenä yhteisenä jouluna jokainen sai oman, emalisen muumimukin.
Kierrätysikkunat tuovat tuulensuojaa kesäkeittiöön ja maksoivat vain 5 €/kpl.
Dick osti varaston rautakaupasta ja kuljetti materiaalin veneellä saareen. Onneksi sää sattui sillä kertaa olemaan tyyni, sillä painon vuoksi veneen laita oli lähellä merenpintaa. Varasto palvelee kesähuoneena ja talvella varastona.

Varastokopista syntyi kesämaja kerrossänkyineen. Lienee tarpeetonta mainita, että maja oli pystyssä pikavauhtia. Se ristittiin hauskasti satamakonttoriksi erään venemessuilla nähdyn kojun mukaan. Talvisin rakennus toimii varastona, kesäisin lasten majoitustilana.

Satamakonttorista saatiin yösijat, kun päärakennukseen tehtiin suuri pintaremontti ja mukavuuksia lisättiin. Puukiekko terassin pöydällä on rasiaporalla sahattu pala lattiaa ja hauska muisto sähkön vedosta mökin sisälle. Kiekko on kuivaa kuin taapelista otettu lauta ja kertoo, kuinka rakennus voi säästyä laholta myös ankarissa oloissa.

Muurattu tulisija sai huonokuntoisena lähteä, mutta muuten 50-luvun henkeä vahvistettiin kirpparilöydöillä. Lähes kaikki tavara on käytettynä hankittua ja itse nikkaroitua, kuten keittiön hyllyt, jotka on tehty Arabian tehtaan lattialankuista. Viehättävän kaapin, pöydän ja tuolit he ostivat sadalla eurolla.

Vänkyrä puu on lasten suosikki sukupolvelta toiselle.
Petra Kalskeen ja Dick Westerlundin yhteinen taival alkoi mökin kunnostuksella ja rakennustöillä. Heti kättelyssä mökin ulkoverhous vaihtui punaiseksi.

Viime kesänä Dick huomasi, että eräältä työmaalta oli lähdössä parakkien alla olleita lankkuja kaatopaikalle. Hän pyysi kuskia kippaamaan kuorman heidän kotipihalleen. Ruokatunnilla Dick hahmotteli kesäkeittiön puutavaran mittojen ja määrän mukaan.

– Ostimme Porvoon rautakaupan vintiltä kierrätysikkunoita viiden euron kappalehintaan, pariskunta muistelee.

Rakennuksen nimi ”Nakkikioski” herättää kysymyksiä.

– Rakennusvaiheessa tokaisin, että tuosta tulee nakkikioskin näköinen. Nimi jäi elämään, vaikkei rakennus valmiina ”snagarilta” näytäkään, Petra naureskelee.

Emäntä on tehnyt kyltit rakennuksiin meren tuomista laudoista. Hän hankki kirjaimet askarteluliikkeestä ja suti päälle venelakkaa.

Hiekkaranta on etelätuulella pieni, pohjoistuulella suuri. Erityisen suuri se oli eräänä kesäpäivänä, kun Petra kutsui sukua saareen kilistämään laseja hänen 40-vuotispäivänsä kunniaksi. Vieraat odottivat saaressa, kun pariskunta saapui verukkeen turvin viimeisenä. Mukanaan heillä oli veneessä pappi. Niin he saivat toisensa rantahiekalla, jalat paljaina.

Saarimökille ei tule yllätysvieraita – paitsi yhtenä päivänä, jolloin juhlaväki odotti saareen syntymäpäiväsankaria miesystävineen, mutta heidän mukanaan olikin yllätysvieras pappi.
Julkaistu: 14.4.2020
Kommentoi »