Meidän Talo

Huulta sen piti vain olla! Sattuma sysäsi Antti-Jussin perinnetalon rakentajaksi – ”Monet sanoivat, etten onnistuisi”

Huulta sen piti vain olla! Sattuma sysäsi Antti-Jussin perinnetalon rakentajaksi – ”Monet sanoivat, etten onnistuisi”
Antti-Jussi Yliharju ei ollut koskaan rakentanut mitään, mutta oikeaan aikaan heitetty huuli johdatti hänet vanhan kivijalan ja hirsirakenteiden ostajaksi. Suomalais-japanilaisen perheen talourakka Lapissa on kestänyt vuosia. Remontti ei silti stressaa, sillä japanilaisen wabi-sabi-filosofian mukaisesti perhe uskoo, että asiat ovat kauniita sellaisina kuin ne ovat – keskeneräisinä ja epätäydellisinä.
Julkaistu: 19.1.2021
Jos idea ei ole tarpeeksi hullu, sitä on turha lähteä toteuttamaan, Antti-Jussi Yliharju pohtii. Sanat kiteyttävät hyvin hänen ja Katsumi-puolison monivuotisen taloprojektin, joka sai alkunsa vuonna 2011 Antti-Jussin harmittomasta huulenheitosta kollegoiden kanssa.
Antti-Jussi istui työpaikkansa kahvipöydässä ja tiedusteli työkaveriltaan, olisiko tällä myydä hänelle hirsitalon kivijalkaa.
Kysymys oli vitsi. Työkaveri omisti ja myi kaikenlaista, ja Antti-Jussi yritti keksiä jotakin, mitä kaverilla ei ainakaan olisi myytävänä. Hän arveli, että kivijalkaa kollegalta tuskin löytyisi.
Uskon, että asiat tapahtuvat silloin, kun niiden on tarkoitus tapahtua.
Antti-Jussi Yliharju
Yllättäen työkaveri vastasi myöntävästi: hän omisti vanhan puretun kyläkoulun graniittikivijalkoineen ja halusi päästä siitä eroon. Hän myisi hirret ja kivijalan Antti-Jussille enemmän kuin mieluusti.
– Se oli sitten siinä ja sinetöi asian. Ostin kasan alkuperäisiä hirsiä, kiviä, kattotuoleja sekä ikkunoita ja ovia, Antti-Jussi kertoo vajaat kymmenen vuotta myöhemmin.
– En jäänyt miettimään asiaa sen jälkeen yhtään. Uskon, että asiat tapahtuvat silloin, kun niiden on tarkoitus tapahtua.
Vaikka talo on nyt asumiskunnossa, tekemistä riittää vielä. – Meillä ei ole paniikkia saada kaikkea tiptop-kuntoon, perheen isä Antti-Jussi Yliharju sanoo.
Antti-Jussi ei ole halunnut muuttaa talon runkoa alkuperäisestä. 23-metrisen talon alakerrassa on pitkä käytävä, joka johtaa tupaan ja talon toisessa päässä olevaan lastenhuoneeseen.
En ollut rakentanut ikinä mitään. Ajattelin, että eihän urakka voi niin iso olla, vaikka kaikki yrittivät valistaa minua, mikä olisi edessä.
Antti-Jussi Yliharju
Katsumi pyörittää pientä kotimatkailuyritystä, Kassun kotia, joka majoittaa japanilaisturisteja Raanujärvellä. Katsumin mukaan lappilaisen maaseudun rauha ja tavalliset kotiaskareet ovat japanilaisille elämys.
Kun Antti-Jussi osti hirret ja kivijalan, hän ei tiennyt talon rakentamisesta mitään. Hän asui perheineen vuokralla kyläkoulun päätyasunnossa Ylitornion Raanujärvellä ja työskenteli projektipäällikkönä ja sivutoimisena opettajana Lapin yliopistossa.
– En ollut rakentanut ikinä mitään. Ajattelin, että eihän urakka voi niin iso olla, vaikka kaikki yrittivät valistaa minua, mikä olisi edessä. Monet sanoivat, etten tulisi onnistumaan. Sain siitä vain lisää virtaa, Antti-Jussi kertoo.
Työkaverilta ostettu kyläkoulu oli seissyt aikanaan Tervolan Kaisajoella. Hirret oli veistetty 1800-luvulla Louella, josta ne oli siirretty Kaisajoelle joko talvi- tai jatkosodan aikana – tai sotien jälkeen.
Vanha hirsirakennus oli palvellut kyläkouluna vuosikymmeniä, mutta joskus 2000-luvun alussa se oli purettu. Enempää Antti-Jussi ei tiedä talon historiasta. Jäljellä olivat puretut hirret ja kivijalka sekä valokuvia purkutöistä.
– Valokuvassa talo näytti paljon pienemmältä kuin se olikaan. Kun läjä hirsiä saapui, olin sokissa. Vasta silloin minulle valkeni talon todellinen koko. Talo on 23 metriä pitkä ja 6,5 metriä leveä.
Keittiön kalusteet ovat kierrätettyjä. Antti-Jussi osti jo vuosia sitten vanhat Ikean keittiökalusteet, joiden kaapit hän maalasi ja kunnosti. Kaappien rungon hän rakensi itse. Keittiötason Antti-Jussi on tehnyt rakennustöiden aikaisesta jämäpuusta.
Katsumi ja Antti-Jussi suosivat sisustusratkaisuissaan kierrätettyä ja käytettyä ja ostavat harvoin mitään uutena. Urkuharmonin takana seinällä rokkuvan ryijyn Katsumi löysi Tori.fistä. Ryijyn keskellä lukee vuosiluku 1938. Yliharjut otaksuvat sen olevan ryijyn tekovuosi.
Turusta lähtöisin oleva Antti-Jussi ja japanilainen Katsumi tapasivat toisensa vuonna 2002 Chichibun kaupungissa Honshun saarella Japanissa.
Antti-Jussi oli opiskellut teollista muotoilua Walesissa ja Lontoossa ja päätynyt japanilaisen opiskelutoverin matkassa lomailemaan Japaniin. Visiitin oli tarkoitus kestää korkeintaan pari viikkoa, mutta reissu venähti: Antti-Jussi pestautui englanninopettajaksi japanilaiseen kielikouluun ja jäi asumaan maahan.
Tulevaan vaimoonsa Antti-Jussi tutustui eräissä juhlissa, joissa hän sattui istumaan Katsumin viereen. Katsumi tiesi Suomesta monia asioita, sillä hänellä oli ollut nuorena suomalainen kirjekaveri.
Elina Koskenkorvasta, Katsumi kertoo.
– Emme ole koskaan tavanneet, mutta saan häneltä yhä postikortin jouluisin.
Perinteinen leivinuuni on talon sydän. Sen ja makuuhuoneessa olevan pystyuunin rakensi paikan päällä rovaniemeläinen muurari Reijo Ojanperä. Antti-Jussi toimi apupoikana.
Noin kymmenvuotias Tarmo-kissa viihtyy leivinuunin lämmössä.
Pariskunta alkoi seurustella ja meni seuraavana vuonna naimisiin. Kun molemmat saivat vuonna 2007 opiskelupaikan Lapin yliopistosta Rovaniemeltä, he päättivät muuttaa Suomeen. Katsumi alkoi opiskella tekstiilimuotoilua, Antti-Jussi kuvataidekasvatusta.
Katsumi suhtautui ajatukseen Suomeen muutosta alusta lähtien avoimesti. Hän oli nuoresta saakka haaveillut muutosta ulkomaille.
– Kun olin lukiossa, halusin muuttaa Australiaan, mutta se ei silloin onnistunut.
Raanujärvi on pieni, parinsadan asukkaan kylä Ylitornion itälaidalla noin 60 kilometrin päässä Rovaniemeltä. Yliharjut muuttivat sinne vuonna 2011 asuttuaan Rovaniemellä neljä vuotta.
Pariskunta päätyi Raanujärvelle, koska he kaipasivat maaseudun rauhaan. Katsumi olisi halunnut alun perin muuttaa vieläkin syrjempään. Raanujärvi valikoitui kuitenkin perheen asuinpaikaksi, koska Antti-Jussin oli helppo kulkea sieltä töihin Rovaniemelle.
– Tämä oli kompromissi, pariskunta kertoo.
Talon komeat, louhella veistetyt hirret ovat yli satavuotiaat. Kivijalka on graniittia.
Yliharjuilla on kolme lasta, 12-vuotias Miija, 10-vuotias Aatu ja 7-vuotias Katariina. Kaksi vanhinta lasta ovat syntyneet Rovaniemellä, kuopus Raanujärvellä. He ovat kaikki sopeutuneet Raanujärvelle hyvin.
– Lasten koulumatka on metsän halki 70 metriä, Katsumi kertoo.
Yliharjut eivät ole katuneet sitä, että he jättivät kaupunkielämän taakseen. Raanujärvellä he voivat elää oman näköistä elämää luonnonrauhan keskellä. He kokevat sen luksukseksi.
– Emme kaipaa hälinää ympärillemme. Kaupungissa tulee pää kipeäksi, pariskunta pohtii.
Kun Antti-Jussi oli tehnyt kollegansa kanssa talokaupat, hän ryhtyi etsimään sopivaa tonttia. Sellainen löytyi vain vajaan sadan metrin päästä Yliharjujen vuokrakodista. Tontilla oli kokoa 1,2 hehtaaria.
Antti-Jussi alkoi opiskella perinnerakentamista. Hän luki kaikki mahdolliset perinnerakennusoppaat, ja päätti hyödyntää taloprojektissaan vanhoja, hyväksi havaittuja rakennusmenetelmiä.
– Ne ovat hirveän helppoja ja pomminvarmoja menetelmiä, jotka pystyy oppimaan kuka tahansa.
Yliharjujen kolmella lapsella on tuvan vieressä yhteinen makuuhuone. Katsumi on ommellut kaikki talon verhot itse.
Antti-Jussi halusi rakentaa talon alusta alkaen omin käsin perinnerakentamisen oppeja noudattaen. Talon runkoon hän ei halunnut kajota. Kaikkien rakenteiden piti olla luonnonmukaisia ja hengittäviä.
– Ainoat muovit, jotka talosta löytyvät, ovat rännit ja juoksuputket.
Etukäteen Antti-Jussi arveli, että rakennustöihin menisi kolmisen vuotta. Aikaa on kulunut lopulta paljon enemmän: kun perhe pääsi muuttamaan taloon lokakuussa 2019, rakennustöiden aloittamisesta oli mennyt seitsemisen vuotta.
– Aikaa ei ole voinut ennakoida. En osannut esimerkiksi ajatella, että katon tekemiseen menisi kolme vuotta, Antti-Jussi sanoo.
Yliharjut eivät ole kuitenkaan ottaneet talon valmistumisesta stressiä. Periaatteena on ollut, että talo nousee vähitellen muun elämän ohessa. Antti-Jussi on käynyt töissä ja edistänyt rakennusprojektia sitä mukaa kuin on pystynyt.
Yliharjut järjestivät vuosia sitten japanilaisturisteille tuohityöpajoja, joita veti tuohityömestari Martti Rajala. Parin mukaan japanilaiset arvostavat suuresti tuohitöitä. Talon seinällä roikkuvat tuohivirsut ovat kirpputorilöytö.
Yliharjujen perheessä musisoidaan. Urkuharmoni on peräisin Raanujärven kyläkoululta. Yliharjut ostivat sen, kun koulussa myytiin vanhaa irtaimistoa.
Varsinaisia takapakkeja tai pahoja ongelmatilanteita matkan varrella ei ole tullut vastaan. Kaikki on mennyt Antti-Jussin mukaan ”juuri niin kuin piti”. Hankalin ja stressaavin vaihe osui aikaan ennen varsinaisten rakennustöiden alkua.
– Kaikkein vaikeinta oli saada lupa lähteä rakentamaan ekologista perinnetaloa, joka poikkeaa valtavirrasta. Myös lainan saaminen oli vaikeaa: monet pankit eivät ottaneet edes haastatteluun.
Talon rakentamisesta on vastannut Antti-Jussi, mutta vähitellen myös Katsumi on alkanut opetella erilaisia rakennustöitä ja kokenut siinä onnistumisen iloa.
– Olin mukana lattian tekemisessä, ja nyt olen opetellut kirveen ja moottorisahan käyttöä, Katsumi kertoo.
Emme kaipaa hälinää ympärillemme. Kaupungissa tulee pää kipeäksi.
Wabi-sabi on japanilainen estetiikan käsite, jolla tarkoitetaan epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden kauneutta. Ajattelun mukaan kodissa saavat näkyä elämän jäljet.
– Asiat ovat kauniita sellaisina kuin ne ovat, Antti-Jussi avaa käsitettä, jonka hän kokee omakseen.
Yliharjujen talo on nyt asumiskunnossa muttei valmis. Yläkerta on vielä tekemättä ja pihasauna rakentamatta. Pihakin on laittamatta.
– Talo on vaiheessa vielä hyvän aikaa. Menee ainakin pari kesää, että saamme kaikki palaset paikoilleen, Antti-Jussi sanoo.
Wabi-sabi-ajattelun mukaisesti tämä ei kuitenkaan haittaa Yliharjuja.
– Tämä talo saa kehittyä ajan kanssa, he sanovat.
Yliharjut ovat halunneet rakentaa lapsilleen paikan, jonne heillä olisi juuret ja siteet. Antti-Jussi muutti kotoa 19-vuotiaana ja eli vuosia maailmalla. Sekä Antti-Jussi että Katsumi kokevat Raanujärven nykyisin kodikseen.
Talo sijaitsee keskellä ylitorniolaista mäntymetsää. Pääsisäänkäynti on etelän puolella. Lapset kulkevat 70 metrin koulumatkan polkua pitkin.
Ensimmäisen talven Yliharjut opettelivat elämään talon kanssa. He näkivät, miten talo toimi ja mikä vaati muutosta.
– Opimme ainakin sen, että ikkunoita pitää tiivistää. Helpointa se olisi uretaanilla, mutta sitä en ole halunnut käyttää, Antti-Jussi kertoo.
Yliharjut ovat pyrkineet perinnetalossaan omavaraisuuteen. Alkuperäinen ajatus oli, että perhe olisi omavarainen niin sähkön kuin vedenkin suhteen: vesi nostettaisiin kaivosta ja sähköä varten rakennettaisiin oma sähköjärjestelmä, joka toimisi aurinko- ja tuulivoimalla.
Kun kaivosta loppui ensimmäisenä talvena yhtäkkiä vesi, pariskunta totesi, että pelkän kaivoveden varassa eläminen oli vaikeaa. Rinnalle tarvittiin jokin vararatkaisu. Onneksi tähän oli varauduttu ennalta.
– Tein jo rakennusvaiheessa taloon kaiken varalta vesiliittymän, jotta tarvittaessa voimme ottaa kunnan veden käyttöön. Todennäköisesti otamme sen hätävararatkaisuksi, Antti-Jussi kertoo.
Antti-Jussi päätyi lopulta ottamaan taloon myös sähköliittymän, ja talo on nyt kytketty sähköverkkoon.
– Tulin loppumetreillä järkiini, hän sanoo.
– Ajatus sähköomavaraisuudesta oli romanttinen. Kävi ilmi, että se olisi vaatinut hirveästi investointeja, eikä kukaan olisi osannut lopulta rakentaa sellaista järjestelmää. Törmäsin tässä asiassa seinään.
Talo on Antti-Jussin mukaan ollut alusta lähtien ”korkean riskin konsepti”. Sen eteenpäin vieminen on vaatinut jonkinlaista Lapin-hulluutta tai kylähulluutta.
Yliharjujen perhe on kasvanut talon rakennusvuosien aikana: kuopus Katariina (vas.) on syntynyt Raanujärvellä. Vanhimmat lapset Miija ja Aatu käyvät Raanujärven kyläkoulua. Perheeseen kuuluu myös kaksi koiraa, whippet Vincent ja punavalkoinen irlanninsetteri Jake.
Talo on Antti-Jussin mukaan ollut alusta lähtien ”korkean riskin konsepti”, jonka onnistumisesta ei ole ollut täyttä varmuutta. Sen eteenpäin vieminen on vaatinut jonkinlaista Lapin-hulluutta tai kylähulluutta. Antti-Jussi on halunnut kokeilla omavaraisuutta, mutta tarvittaessa hän on ollut valmis joustamaan siitä.
– Tämä on ollut totuttelua ja opettelua – eräänlainen elämäntaparemontti, jossa olemme pyrkineet omavaraisuuteen niin pitkälle kuin mahdollista. Olemme oppineet taitoja, joita emme ole ennen osanneet. Esimerkiksi pärjäämme tarvittaessa vaikka ilman vettä.
Antti-Jussin mielestä uusien asumistapojen ja -tottumusten opetteleminen on tärkeää, koska vain siten on mahdollista vähentää kulutusta.
– Pelkkä puhuminen ei riitä. Olemme olleet monissa asioissa aikaamme edellä.
3 kommenttia