
Miten päädyit perinnekäsitöiden pariin?
Olen aina ollut kiinnostunut suomalais-ugrilaisesta ja kalevalaisesta perinteestä ja halunnut ammentaa luovuutta myös käsillä tehden: olen valanut kynttilöitä, sitonut risu- ja tuohitöitä, kehrännyt lankaa koiran villasta ja valmistanut luu- ja kallotöitä. Kun loukkaannuin noin kymmenen vuotta sitten ja päätin jättää tanssija-koreografin työt, laajensin luovaa ilmaisuani kädentaitoihin. Kouluttauduin perinnenahkuriksi, ja nyt olen suorittamassa käsityömestarin näyttötutkintoa.
Mikä vanhoissa taidoissa kiehtoo?
Kiertotalous on välttämätöntä, sillä meidän on vähennettävä maapallon kapasiteetin ylittävää jätekuormaa. Ratkaisu löytyy vähän vanhahtavasta elämäntavasta: ennen mitään ei ollut liikaa, eikä mitään heitetty hukkaan. Sota-aikaan, kun vuodat menivät armeijalle, laukkuja, kenkiä, vaatteita ja asusteita tehtiin kalannahasta. Meillä on hämmästyttävää perinnetietoa jo olemassa olevan materiaalin hyödyntämisestä, miksi emme käyttäisi tuota viisautta nykyäänkin?
Mitä kalannahasta voi tehdä?
Vaatteita ja asusteita, koristeita ja sisustusesineitä – melkein mitä vain! Ehkä ei patalappuja, sillä materiaali kestää huonosti kuumuutta. Eri kalojen nahat sopivat eri käyttötarkoituksiin. Vaikka haarukka menee nahan läpi, niin parkituksella siitä saadaan tosi kestävä ja monikäyttöinen materiaali.
Onko parkinta ekologinen tapa työstää luonnonmateriaalia?
Muotiteollisuudessa käytettävä kalannahka parkitaan maailmalla usein ympäristöä kuormittavalla kromilla. Se ei ole minun tapani, eikä perinteinen tapa. Parkinta ei vaadi myrkyllisiä aineita, vaan tarvikkeet löytyvät kodin ruokakaapista tai luonnosta: tarvitaan munaa, ruokaöljyä, mäntysuopaa ja puunkuorta. Nahka värjätään luonnon omilla väriaineilla. Myös savustamalla ja nisäkkäiden aivoilla voi parkita, niitä saan lähellä asuvilta metsästäjiltä.
Mitkä kaikki kalanosat voit käyttää?
Hyödynnän koko kalan. Se on tapani kunnioittaa niitä, jotka ovat menettäneet henkensä ihmisen toimesta. Se on myös keino luoda yhteys vedenvaltakuntaan. Syön lihan ja parkitsen nahan ja suomut. Evät ja pyrstö taipuvat koruiksi. Silmän linssit käytän hartsikorujen valmistamisen yhteydessä ja luista teen koruja ja taide-esineitä. Ainoa, mikä menee lähimetsästäjien mukana haaskalle, on kalan sisuskalut.