Vintagen ystävä levittää pöytään vanhan, kotimaisen pellavaliinan – nyt voi tehdä edullisia löytöjä
Vanha ja korkealaatuinen pellavaliina on hyvä löytö kirppikseltä kevään juhlapöytään.
1900-luvun alkupuolella Suomessa oli tapana levittää juhlapöytään hohtavan valkoinen pellavaliina, joka oli mankeloitu rypyttömäksi ja kiiltäväpintaiseksi.
Pellavaliinojen ilme muuttui 1950-luvun puolivälissä, kun niissä alettiin käyttää muitakin värejä ja niihin alettiin lisätä moderneja kuvioita. Tietä uudenlaiselle pellavatekstiilisuunnittelulle näytti tekstiilitaiteilija Dora Jung, jonka rakastettuja malleja, kuten Anemone, Calendula ja Sata ruusua, kuului runsaasti esimerkiksi Tampereella toimineen Tampellan mallistoon.
Moderneja kuvioita käytettiin myös arkisissa puolipellavaliinoissa, jotka valmistettiin pellavan ja puuvillan sekoituksesta. 1960-luvulta lähtien pellavaliinat alkoivat menettää paikkaansa juhlien vakioliinana, kun värikkäät, isokuvioiset printtikankaat lisäsivät suosiotaan.
Vanhoissa pellavatekstiileissä voi olla kellastumia tai tahroja, joita ei enää saa pois. Mahdolliseen vesipesuun kannattaa käyttää vain neutraaleja pesuaineita, jotka eivät sisällä valkaisuaineiden tai kirkasteiden tapaisia lisäaineita.
