Meidän Mökki

Pastellisävyihin puettu rintamamiestalo ja Yllin kyllin -piha – Kaisa ja Moritz sisustivat kesäkotinsa söpöys edellä


Kaisa ja Moritz etsivät pitkään siirtolapuutarhamökkiä. Lopulta he päätyivät viljapeltojen reunalle jatkamaan 1950-luvun rintamamiestalon elämää.
Kuvat Krista Keltanen
Kesäkoti on rakennettu vuonna 1952. Paikan hankittuaan Kaisa ja Moritz asensivat juoksevan veden ja uusivat sähköt. Henki on silti pysynyt samana. Kumpuilevien viljapeltojen katseluun ei kyllästy koskaan. Perheen uimapaikka sijaitsee noin kahden kilometrin päässä talolta. Lämpiminä kesäpäivinä matkan taittaa tuokiossa polkupyörän selässä. Herkullisen värinen eteinen kielii siitä, että täällä asuu rentoa ja iloista väkeä.

Söpö on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen, kun astuu porstuaan. Ihan kuin kaikki olisi ollut paikoillaan vuosikymmenten ajan. Talo ei tosin aina ole ollut pastellisävyihin puettu, sillä ostohetkellä huoneet olivat lähes kauttaaltaan kellanruskeiksi maalatut 1970-luvun henkeen.

– Kun etsimme vapaa-ajanpaikkaa, toiveena oli löytää mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä sijaitseva siirtolapuutarhamökki. Tämä talo täytti toiveemme, vaikka ei edes muistuta siirtolapuutarhamökkiä, Moritz kertoo.

Pariskunnan koti sijaitsee Porvoon tuomiokirkon vieressä, ja varsinkin kesäisin heidän talonsa ympäristö kuhisee turisteja ja elämää.

– Halusimme eroon vanhankaupungin kesähälinästä, mutta oli yllättävän vaikeaa löytää paikka, joka on sopivan välimatkan päässä kotoa, tarpeeksi hyväkuntoinen, homeeton ja mahtuu budjettiimme. Olimme onnekkaita, kun päädyimme tänne, Kaisa jatkaa.

Keittiön puuhellalla lämmitetään aamuisin pannullinen vahvaa kahvia. Iltojen hämärtyessä Kaisa sytyttää levyjen päälle kynttilöitä tunnelmaa luomaan.
Kaisan lempihetkiä ovat rauhalliset aamut kuistin rappusilla, kahvikuppi kourassa. Tällaisina hetkinä hän kuuntelee, kuinka tuuli suihkii viljantähkien seassa.

Pihapiiri oli ostohetkellä villiintynyt. Suuri pajukko peitti kaiken alleen, koska edelliset omistajat olivat niin iäkkäitä, etteivät he enää olleet jaksaneet huolehtia kaikesta.

– Saimme talon avaimet juhannuksen aikaan viisi vuotta sitten. Emme kuitenkaan kantaneet muuttokuormaa sisälle heti vaan veimme patjat saunatupaan ja asetuimme sinne. Halusimme hieman remontoida sisätiloja ennen kuin muutimme sisään, Moritz kertoo.

”Hieman” muuttui töiden edetessä ”melkoiseksi”, sillä pariskunta kävi läpi lähes kaikki pinnat. Lisäksi he liittivät talon ja saunan kunnan vesijohtoverkkoon ja uusivat sähkövedot.

Yläkerta oli ostohetkellä raakatilaa, joka oli eristämätön ja siksi vain puolilämmin. Remontissa se eristettiin ja rakennettiin lämpimäksi.

Tilaakin saatiin lisää makuuhuoneiden verran.

Keittiön ja eteisen lattioissa on uusi vihertävä sävy, joka muistuttaa alkuperäistä maalipintaa. Kaisa on halunnut käyttää talon kunnostuksessa värejä ja materiaaleja, jotka ovat tyypillisiä rakennusajalle eli 50-luvulle.
Vain olohuoneen kalustus on hankittu uutena. Vuodesohva on Vepsäläiseltä, ja sille on helppo majoittaa yövieraat. He arvostavat sitä, että voivat aamulla laskea paljaat jalat lämpimälle matolle.
Olohuoneen lattioissa on edellisen asukkaan valitsema maali ja sävy. Alkuperäinen vihreä pilkottaa hieman kuluneimmista kohdista. Sympaattinen istuinryhmä näyttää siltä, kuin se olisi ollut aina samalla paikalla.

– Seuraavaksi kävimme käsiksi julkisivuihin. Toisinaan on kuitenkin hyvä pysähtyä ja nauttia kaikesta siitä, mitä on saanut aikaiseksi. Siksi paljon on vielä kunnostamatta. Pihaakin olemme laitelleet pikkuhiljaa. Pitkän heinän tilalle istutimme apilaa ja perustimme pienen lavatarhan. Aino, 8-vuotias tyttäremme, on ristinyt pihapiirin Yllin kyllin -pihaksi. Hänen mielestään meillä kasvaa kaikkea tarpeeksi ja hieman enemmänkin, Kaisa kertoo ja nauraa.

Sisätilat on sisustettu pitkälti kierrätetyin huonekaluin ja esinein. Siellä täällä on myös jotain uutta ja jotain lainattua: olohuoneen vuodesohva ostettiin uutena, sillä yövieraille halutaan tarjota kunnon nukkumapaikka. Matot puolestaan ovat lainassa ystävältä. Ruokapöytä ja siihen kuuluvat tuolit ovat entisten omistajien perua. Muutoin sisustus on haalittu kiertämällä ahkerasti nettikirpputoreja ja vanhan tavaran liikkeitä.

– Olemme säilyttäneet paljon 50-luvun hengelle tyypillisiä elementtejä, kuten sormipaneeleja ja listoja. Myös vanhat kynnykset ovat paikoillaan, vaikka ne ovat silminnähden kuluneet. Pieni rosoisuus ja rouheus kuuluvat vanhaan taloon, Kaisa sanoo.

Sisätilat on sisustettu pitkälti kierrätetyin huonekaluin ja esinein.

Sisustus on muodostunut söpöys edellä, huolettomasti fiilispohjalta ja sisustusostoksia tarkemmin suunnittelematta.

– Kun löydän jotain kaunista, se saattaa ykskaks tarttua mukaani, Kaisa kertoo.

Jotta mökki ei täyttyisi hänen löydöistään, perhe pitää kotona pientä varastoa, jossa on mökille ennemmin tai myöhemmin sopivia esineitä.

– On mukavampaa olla, kun kaikki paikat eivät ole tukossa, eikä meillä riitä neliöitä tuhlattavaksi asti.

Eristyksen ansiosta kylmätilana olleessa vintissä nukkuu nyt lämpimästi. Unentuloa auttaa myös William Morrisin klassinen Blackthorn-tapetti.
Yläkerran makuutilan vihreä seinämaali on pellavaöljypohjainen ja sävytetty sopimaan ikkunaseinällä olevaan tapettiin.

Rintamamiestalo on täysin vetäytymistä ja rauhoittumista varten, ja se on käytössä ympäri vuoden. Mökillä voi puuhastella kaikenlaista oman mielensä mukaan, mutta yksi rutiini Kaisalla ja Moritzilla on, ja siitä pidetään kiinni.

– Lämmitämme saunan joka ilta. Kiukaan tulipesässä ritisevä tuli rauhoittaa ja vie kiireen pois mielestä, Kaisa sanoo.

Aamuisin ei juoda pikakahveja, sillä kahvit keitetään keittiön puulieden tulella. Tuoreet aamiaisleivät asetetaan leipuri-Kaisan itse tekemille keramiikkalautasille.

– Vaikka leivon leipää työkseni, se ei tarkoita, että leipoisin myös maalla, vaan otan mielelläni valmista mukaan.

Lämmin ruoka valmistuu usein terassilla grillissä, jota Moritz hallitsee perheen kiistämättömän grillimestarin ottein. Varsinkin juhannuksen aikaan terassin pöydän ääreen kokoontuu myös ystäviä nauttimaan hyvästä ruoasta ja yhdessäolosta.

Talon yhteyteen rakennettu terassi on kesäolohuone. Siinä seurustellaan, syödään, nautitaan aamukahvit ja grillataan. Perheen grillimestarina toimii mökillä Moritz.
Kaisa tekee itse keramiikkaa pajassaan, joka sijaitsee Porvoon vanhassakaupungissa. Astioita riittää myös mökkikattauksiin.

Peltojen keskellä sijaitsevalta talolta ei näy vettä, mutta uimarannalle on matkaa vaivaiset pari kilometriä. Naapurissa sijaitseva Porlammin kylä on myös mukavan vilkas, ja siellä tulee käytyä säännöllisesti. Toinen suosikkipaikka on Lapinjärven idyllinen kirkonkylä.

– Hassua, kuinka lähikaupan vaihtaminen tuo pientä vaihtelua arkeen. Tuntuu, kuin olisi minilomalla, kun astuu maaseutukaupan ovesta sisään oman arkikaupan sijaan, Kaisa tuumaa ja naurahtaa.

Pienet asiat ovatkin tärkeimpiä Kaisalle ja Moritzille, kuten varpaiden upottaminen vastaleikattuun, vihreältä tuoksuvaan nurmikkoon tai metsämansikoiden poimiminen ja pujottaminen yksitellen heinänkorteen.

Toisinaan on hyvä pysähtyä ja nauttia kaikesta siitä, mitä on saanut aikaiseksi.

Myös uusille mökkihaaveille riittää Porlammin-talossa aikaa.

– Unelmoimme kesäpaikasta merenrannalla, jossakin pienessä ja hiljaisessa saaressa. Ehkä seuraava vapaa-ajankotimme on siellä. Sen tyyli on hieman nykyistä pelkistetympi, ja lähiympäristö on täysin luonnontilaista, Kaisa miettii.

Ehkä jonain päivänä kaikki kolme upottavat varpaat nurmikon sijasta rantahiekkaan ja suolainen merituuli puhaltelee vasten heidän kasvojaan.

– Toistaiseksi nautimme kaikesta suloisuudesta, jota tämä paikka tarjoaa.

Julkaistu: 25.3.2019