Unelma Roomassa! Kiia-Lotta ja Luca remontoivat 550 neliön paritaloasunnosta kodin, jossa olo on kuin lomamatkalla

Au pair -vuodet Roomassa mullistivat Kiia-Lotta Vannellan elämän. Siellä hän ihastui nykyiseen mieheensä Luca Vannellaan. Korona-aikana vuoden 2021 lopulla pariskunta muutti takaisin Lucan synnyinseuduille Roomaan Englannista, ajaen läpi autioituneiden autobaanojen mukanaan lapset Lenny ja Leo.

Heidän kotinsa sijaitsee Rooman laitamilla vartioidulla alueella, jota ovat vuosien varrella asuttaneet niin ammattijalkapalloilijat, elokuvatähdet kuin mafiosotkin. Perhe on Lucan työn mukana matkustanut paljon. Kodin remontin kannalta se on ollut siunaus, sillä 550 neliön paritalon puolikkaan remontointiin kului lopulta vuoden päivät, joista puolet perhe saattoi viettää Australiassa perheenisän työkomennuksella.

Kiia-Lotan ja Lucan Roomassa sijaitsevan paritalon puolikkaan etupihan uima-allasta ja koko tonttia ympäröi tuuhea pensasaita, joka tuo yksityisyyttä. Uima-altaalta on pääsy kellarikerroksen saunaan.

Alakerran kaksitasoisessa olohuoneessa on valoisa ikkuna etupihalle. Ikkunan äärellä on Kiian rauhoittumispaikka, jossa hän lukee mielellään kirjoja. Alkuperäinen puulattia saatiin kunnostettua. Takan yllä oleva Wow-valaisin on yksi kolmesta valaisinliikkeestä lainatusta valaisimesta, mutta kaikille löytyikin toistaiseksi pysyvät paikat.

Kiian äidin Karin Björklundin teossarja pohjautuu tämän tutkimuksiin afrikkalaisista kulttuureista. Antiikkiset kristallikruunut on hankittu huutokaupasta Ranskasta.

Olohuoneen alatasolla on Edran Standard-samettisohva ja yllä Le Corbusierin Lampe de Marseille -valaisin. Osa tauluista on Karin Björklundin.

Miksi päätitte palata Italiaan, Kiia-Lotta?

Tapasimme Lucan kanssa Roomassa 2000-luvun lopulla, muutimme yhteen Englannissa vuonna 2012 ja asuimme siellä parissa eri kodissa. Vuosien varrella meistä tuntui, ettemme koskaan viettäneet perheenä aikaa kotona. Kun Luca palasi kotiin työreissuiltaan, lähdimme heti Englannin surkean sään pakottamana lomalle. Perimmäinen syy muutollemme takaisin Italiaan oli, että täällä on vuodenajasta riippumatta lämmintä. Voimme viettää yhteisen ajan kotona eikä aina jossain hotellissa. Lisäksi Lucan vanhemmat asuvat lähellä.

Miten päädyitte juuri tähän asuntoon?

Kävimme läpi noin 40 kohdetta, ennen kuin tämä paritalo osui kohdalle. Olimme tykästyneet Englannissa asuntomme pohjaratkaisuun, mutta kaiken piti olla vain vähän sitä tilavampaa. Pelkään ajatusta murtovarkaista, joten ympäri vuorokauden vartioitu alue rauhoittaa mieltäni.

Talon salainen helmi on atriumpiha. Se sijaitsee paritalojen välissä, mutta vain Vannelloilla on sinne pääsy ruokailutilasta.

Asunnon ostohetkellä sisäpiha oli pelkkää harmaata kaakelia. Nyt siellä kasvavat kookospalmut, banaanit ja saniaiset. Papukaijakoriste on arkkitehdin valitsema.

Mikä tekee paikasta erityisen?

Ensimmäisenä mieleeni tulevat vihreys ja tunne siitä, kuin olisi lomalla. Pihallamme kasvaa oliivipuita, joista saamme 25 litraa oliiviöljyä vuodessa. Lisäksi atriumpihalla on kookospalmuja ja banaanipuita. Lomafiiliksen luovat tietysti Italian lämpö ja etupihan uima-allas. Kun lapset saapuvat koulusta kotiin, vietämme paljon aikaa heidän kanssaan keittiössä, jonka muutimme remontissa viihtyisäksi avokeittiöksi. Oleskeluhuoneen vieressä on elokuvasali, jossa Luca katsoo elokuvia viikoittain ja lapset pari kertaa kuukaudessa.

Suomalaisessa kodissa on tietysti sauna, jonka kiuas on Harvian. Yöt Roomassa voivat talvella pudota jopa pakkasen puolelle, jolloin sauna tulee tarpeeseen.

Vaaleanpunaiset laatat luovat vastapainoa muutoin tummaan pikkuvessaan. Ranskalaisen metrovalaisimen runko on vaihdettu kosteaan tilaan sopivaksi. Juliste on Lucan elokuvasta.

Miten olette sisustaneet kotia?

Muutostöiden alkaessa meillä oli tietyt perusvaatimukset: esimerkiksi leffahuone, iso olohuone, johon saa biljardipöydän, ja lapsille leikkihuone sekä tietysti sauna. Pidän ruskeasta ja tummista sävyistä, joten valkeita seiniä lukuun ottamatta tässä kodissa ei ole valkoista, skandinaavista höttöä vaan tummia sävyjä ja hieman bling blingiä. Muutostyöt ja sisustuksen junailimme etänä Australiasta, mikä edellytti, että meillä oli työmaalla koko ajan luottomies, arkkitehtimme. Lucan työ elokuva-alalla tuo kotiin tiettyjä sisustuselementtejä. Asunnossa on siellä täällä tauluina ja pieninä yksityiskohtina eri elokuvatuotannoista saatuja muistoesineitä, kuten julisteita, lahjoja ja omistuskirjoituksia.

Itse suunniteltu keittiö on Kiian ja lasten lempihuone, jossa he viettävät koulun jälkeen aikaa seurustellen ja syöden. Remontissa kahdesta pienestä tilasta avattiin iso, avara keittiötila. Lemmikkikanit asuvat pääsääntöisesti keittiön verannalla mutta pääsevät toisinaan myös sisälle. Ruokailutilassa roikkuu italialaisen Il Fanalen Galileo-riippuvalaisin.

Alakerran oleskelutilan Nemo-tuoli on saanut vaikutteita antiikin Kreikasta. Driaden kierrätysmateriaaleista valmistaman tuolin on suunnitellut Fabio Novembre. Se sopii Lucan taulujen seuraan. Lasiseinien taakse on tarkoitus toteuttaa zen-puutarha.

Olitteko arkkitehdin kanssa aina samoilla linjoilla?

Aina arkkitehdin ja meidän näkemyksemme eivät kohdanneet, kuten kävi portaikon kanssa, mutta sekin saatiin ratkaistua. Arkkitehti halusi portaikon kulmat piiloon, mutta Lucankanssa emme suostuneet hävittämään siitä alkuperäisiä 70-luvun kaarimuotoja. Kompromissina arkkitehti pyysi taiteilijaystävältään metallisen taideteoksen, joka piilottaa portaikon kulmikkaat muodot.

Arkkitehti halusi portaikon kulmat piiloon, mutta Kiia ja Luca halusivat säästää alkuperäiset 70-luvun kaarimuodot. Ratkaisuna arkkitehti pyysi taiteilijaystävältään tilaan sopivan metallisen teoksen piilottamaan kulmakohdat.

Vanhempien makuualkovin katon kaltevuutta häivyttää seinän ja katon peittävä kultakirjailtu tapetti, joka sopii talon elokuvateemaan. Kultaiset ovet vievät käytävään.

Miten suomalaisuus näkyy kodissanne?

Ennen hamstrasin Marimekkoa, kuten pöytäliinoja ja verhoja, mutta nykyään kodissamme ei ole lasiruukkua lukuun ottamatta perinteistä suomalaista muotoilua, vaan valtaosa on italialaista designia. Suomalaisuus näkyy ja kuuluu kotonamme perheen kautta. Lastemme kanssa pyrin puhumaan suomea, Lucan kanssa keskustelemme italiaksi. Äitini, taiteilija Karin Björklundin teokset muodostavat valtaosan sisustuksen suomalaisuudesta, ja onhan saunakin sitä perinteisimmillään.

Kiian suunnittelemaan yläkerran kylpytilaan on saatu hotellimaista luksusta kultaisilla yksityiskohdilla ja kylpyammeella. Antiikkinen kattokruunu on huutokaupasta Ranskasta.

Tältä näyttää kodin pohjapiirros.

Mitä vielä on tekeillä kotiin?

Kellarikerroksen tasolla, pihan alla on kuisti, jonne olemme suunnitelleet zen-puutarhaa. Aiemmin se oli lähinnä varastona, mutta sinne on pihalta kaunis lasinen kattoikkuna, josta lankeaa kauniisti auringonvaloa. Rakensimme juuri pihalle terassin ja ulkokeittiön, jossa voi grillata. Kesällä täällä on lämmintä pahimmillaan 46 astetta mutta syys-marraskuussa hieman alle 30 astetta, joten pihalla on hyvä viettää aikaa kuumimman ajan ulkopuolella. Vaikka arki lopulta koittaa täällä Italiassakin, olemme viimeinkin löytäneet perheellemme kodin, jossa voimme viettää yhtä ikimuistoisia hetkiä kuin lomamatkoillamme.