Pariskunta asuu omissa yksiöissään samassa korttelissa: ”On kiva, että voi tulla töiden jälkeen omaan kotiin ja olla myöhemmin yhdessä”

Asutte omissa kodeissanne mutta samassa korttelissa. Miten se toimii?

Ella: Minusta on kiva, että voin tulla töiden jälkeen rauhassa omaan kotiin ja olla sen jälkeen myöhemmin illalla yhdessä. Arkisin olemme ehkä enemmän luonani, kun taas viikonloppuisin tykkään olla Mikolla. Hän keittää kahvia, tuo sen sänkyyn ja laittaa hyvän levyn soimaan.

Mikko: Pallottelemme paljon, kumman luona ja kuinka paljon olemme. Saamme näin myös omaa rauhaa, mutta olemme toki miettineet muuttamista yhdessä isompaan. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten sisustuksemme fuusioituisivat saman katon alle.

Ellan mielestä sisustamiseen on hyvä purkaa luovuutta. Kun sohvan jalka meni rikki, hän korvasi sen kirjapinolla. Pöytä on pyörivä. Matto on Ellan isoisotädin tekemä 1960- luvulta. Juliste on Artekin.

Kun Mikko muutti, levyhyllyn paikka löytyi heti. Se on näyttävä sisustuselementti, ja kokoelmaan kuuluu kolmisen tuhatta levyä. Kirjahyllyn päällä oleva vasemmanpuoleisin oranssi valaisin löytyi huutokauppahallin kahvihuoneesta Pohjanmaalla. Se on Kartellin ja 1960-luvun lopulta.

Ellan Alkovin päätyseinällä oleva teos on Ellan ystävän Art by Silja S.:n tekemä. Sänky on tehty itse puuseppäystävän kanssa. E-kirjain on löytö vintagemessuilta.

Päiväpeitto on Mikon löytö Facebook-kirppikseltä Tampereelta. Sen värit ovat Ellan mielestä täydelliset.

Mikon yksiön keltainen pöytä on Askon Amigo, jonka päällä punainen Koziolin kerrostarjotin. Pallovalaisinklassikko huoneen nurkassa on kotimaisen Livalin. Sekä Mikon että Ellan luona on Panton-tuolit.

Seinäkoristeina on soittokelvottomia sinkkuja sekä Fidasta ostettu levynkansi, joka päätyi Mikon kokoelmaan komean kantensa vuoksi. Hyllyllä kokoelma minikokoisia Panton-tuoleja Mikon lempiväreissä. Niitä löytyy myös Ellan luota.

Mikko löysi Ellalle oranssin Panton-tuolin ja pyöreän ruokapöydän. Vihreä lipasto on Mikon mummon vanha tv-taso. Juliste on Laura Gröndahlin.

Millaisia sisustajia olette?

Ella: Olen meistä rauhallisempi ja hitaampi shoppailija. Olemme molemmat tarkkoja siitä, mitä haluamme. Mikko on kunnon Tori-haukka ja löytänyt kotiini ruokapöydän, päiväpeiton ja peilejä.

Mikko: Sisustaminen on minulle päivittäistä ja vapaa-ajan harrastus. Olen aina vierastanut minimalistista ja valkoista sisustustyyliä ja haluan, että kodissani on paljon värejä ja yksityiskohtia. Olen kiinnostunut 1960-luvun lopun ja 70-luvun space age -designista. Se on Suomessa pieni skene.

Pidättekö samoista väreistä?

Ella: En pelkää värejä, ja minusta olisi tosi siistiä, jos olisi supervärikästä. Tykkään oranssista, vihreästä ja pinkistä.

Mikko: Minä en ole hirveästi pinkin ystävä, mutta se on tosi hyvä Ellalla. Mietin kuitenkin, miten se sopisi oranssieni ja vahvojen 1970-luvun sävyjeni keskelle. Kotonani olisi sen jälkeen varmaan kaikki maailman värit.

Kaikki Mikon tuolit eivät mahdu kerralla näytille, vaan osa odottaa vintissä. Keltainen Afo-tuoli on suomalainen ja yksi uusimmista löydöistä. Sen suunnittelija on Carl Gustaf Hiort af Ornäs.

Pöytävalaisin on yksi Mikon kokoelman helmistä. Se on tanskalainen Karina by Bent Karlby. Mikolla on jopa kaksi leivänpaahdinta, tosin eri sävyissä. Verhot ovat uustuotantoa vanhasta kuosista, ja tilattu Yhdysvalloista.

Mikko asettelee levylautaselle sydämen muotoista levyä, jota voi myös kuunnella. Etupäässä se on kuitenkin sisustuselementti.

Mikä kirpputoreissa kiehtoo teitä?

Mikko: Minussa on keräilijän vikaa. Aloin kerätä vinyylilevyjä ja 70-luvun musiikkia jo yläasteella, mutta sisustamisesta innostuin vasta viime vuosina. Se lähti liikkeelle oransseista kukkaverhoista ja 70-luvun kesämökkitunnelmasta.

Ella: Arvostan kaikkea vanhaa ja kestävää. Tykkään tuunata ja kunnostaa. Olen perinyt sen varmaan äidiltäni, joka ompelee, neuloo ja on diy-tyyppi. Tykkään myös siitä, että näkee, keneltä ostaa, ja kuulee tavaroiden tarinoita.

Mikon koti on täynnä tavaraa ja yksityiskohtia. Rhythm-merkkinen oranssi kello on löytö Kaunis arki -nimisestä vintagekaupasta, ja se on kauppiaan mukaan ollut mukana useissa suomalaisissa elokuvissa. Ericssonin vihreä Cobra-puhelin oli Ellan löytö Mikolle.

Mitä hinta teille merkitsee, pitääkö aina löytyä halvalla?

Mikko: Joudun jättämään tosi paljon ostamatta ihan rahasyistä. Varsinkin, jos rupean selailemaan Ebayta, pienetkin esineet saattavat olla tosi kalliita. Toisaalta välillä olen valmis laittamaan yksittäisiin tuotteisiin aika isoja summia.

Ella: Olemme monesti puhuneet siitä, että meidän pitäisi perustaa kirpputori.

Teettekö usein löytöjä toisillenne?

Ella: Jos olen kirpparilla ja löydän jotain Mikon tyylistä, lähetän siitä hänelle kuvan. Mutta Torista en voi bongata hänelle mitään, koska Mikko on nähnyt siellä jo kaiken. 

Mikko: Minua kiinnostaa pitää vanhoja esineitä hengissä keräilemällä. Olen fiiliksissä, kun pystyn löytämään Ellalle jotain uutta.

”Ihastuin heti keittokomeron parioviin ja kultaisiin ovenkahvoihin. Minulle tulee väreistä tosi hyvä mieli. En pystyisi asumaan harmaanvalkoisessa kodissa. Olisin varmasti tosi apaattinen”, Ella kertoo.