Meidän Mökki

Pappamopolla kyläkauppaan! Muotoilu ja vauhti siivittivät Pappa-Tunturin suomalaisten rakastetuimmaksi menopeliksi

1

Kaupunkien kaduille ja mökkipihoille ilmestyivät ensimmäiset mopedit 1950-luvun lopussa. Suosikki oli Tunturi, joka käyttäjäkunnan mukaan sai lempinimen Pappa-Tunturi.
Kuvat valmistajat

Vuonna 1962 Suomessa oli enemmän mopoja kuin henkilöautoja. Mopoista innostuivat niin työssäkäyvät aikuiset, nuoret pojat kuin vanhat papat. Kun suurin mopoinnostus hiipui, siirtyivät vanhat mopot vähitellen mökkikäyttöön. Tämä oli erityisesti nuorison mieleen, koska mopolla saattoi huristella kyläkaupalle tai vaikka pitää nopeusennätyskisoja hiekkateillä ja metsäpoluilla.

Mopoilu löi läpi Suomessa vuonna 1957. Tuolloin astui voimaan mopoja koskeva laki, jonka mukaan alle 50-kuutioista mopoa saattoi ajaa ilman ajokorttia, eikä mopoa tarvinnut edes rekisteröidä.

Mopokauppa vilkastui 1960-luvun alussa, kun mopoja hankittiin menopeleiksi työmatka-ajoon. Kätilöt, postinjakajat, mittarilukijat ja metsurit taittoivat pitkiäkin matkoja mopolla niin kesät kuin talvet. Mopon pystyivät hankkimaan myös ajokortittomat ikämiehet sekä nuoret, joiden rahat eivät riittäneet autoon. Ei ihme, että 1960-luvusta muodostui mopojen kultakausi. Vuosikymmenen lopulla Suomessa oli yli 350 000 mopedia.

Huippuvuosina yli puolet myydyistä mopoista oli Tuntureita.

Kotimaiset mopot tulivat laajemmin myyntiin samoihin aikoihin lakiuudistuksen kanssa. Helkama sai oman Hopeasauma-mallinsa myyntikuntoon jo 1957. Pian sillä oli kilpailijana kymmeniä eri ulkomaisia ja kotimaisia mopomerkkejä, suurimpina kotimaisina haastajina Tunturi ja Solifer.

Isoimmaksi nousi 1960-luvun alussa Tunturi. Huippuvuosina yli puolet Suomessa myydyistä mopoista oli Tuntureita. Aluksi Tunturin mallit muistuttivat aiemmin samalla tehtaalla valmistettuja putkirunkoisia polkupyöriä, mutta 1958 insinööri Esko Kotamäen johdolla kehiteltiin uusi levyrunkoinen malli. Tästä seuraavana vuonna myyntiin tulleesta ”Pappa-Tunturista” tuli menestys, joka pysyi tuotannossa, aina uudelleen muokattuna, 1980-luvulle saakka.

Tunturit menestyivät näppärän muotoilun ja vauhdin vuoksi – ne nimittäin kulkivat kovempaa kuin muut mopot. Niiden Puch-moottorit olivat jopa niin tehokkaita, että viranomaismittauksissa ne osoittautuivat säädösten vastaisiksi ja moottoreita jouduttiin muokkaamaan. ”Nopeuskohu” teki Tuntureista entistä halutumpia. Vuoteen 1967 mennessä niitä oli valmistettu yli satatuhatta.

Tunturi-malleissa käytettiin itävaltalaisen Puch AG:n tehtaan kaksitahtista moottoria. Moottorimallin valmistus loppui 1987.

Pappa-Tunturi sai kilpailijoita, joista näyttävimpiä oli Soliferin Export-malli (1960). Sen suunnitteli Arabian keraamikkona työskennellyt Richard Lindh. Hän käytti mallin suunnittelussa työvälineenä savea, mikä näkyi menopelin veistoksellisina muotoina.

1960-luku oli mopomyynnin huippuaikaa, mutta jo vuosikymmenen lopulla myynti hiipui. Levyrunkoisten mopojen imago himmeni, ja mallit miellyttivät enää lähinnä ikämiehiä.

Valmistajat kyllä toivat tilalle sporttisempia malleja, jotka oli tarkoitettu urheilulliseen ajoon, mutta myynti jatkoi laskuaan, sillä aikuisväestö oli siirtynyt moposta auton rattiin.

1970-luvulla mopoja kävi kaupaksi vain noin 30 000 vuodessa. Valmistajat saivat myös kovia kilpailijoita Aasiasta, kun japanilaisten edulliset mopot, pienet monkeyt ja etenkin kevytmoottoripyörät tulvivat markkinoille. Viimeinen Pappa-Tunturi valmistui tehtaalta vuonna 1987.

Kotimaisen Tunturi-mopon ensimmäinen, levyrunkoinen malli tuli myyntiin vuonna 1959. Mopon suunnittelua johti insinööri Esko Kotamäki.
Julkaistu: 30.4.2019