Vanhassa talossa, jossa on alun perin ollut paperitapetti, on luontevaa jatkaa sillä. Uusi paperitapetti on helppo liisteröidä vanhan tapetin päälle, ja sama mahdollisuus säilyy myös seuraavalla tapetoijalla. Muovitapetin päälle uusi tarttuu huonommin. Paperitapetti on toimiva ja tyylikäs myös uuden pinkopahvituksen kanssa. Jos rakennuksessa on hengittävä puinen seinärakenne, paperitapetin hengittävyydestä on etua.

Paperitapettien teollinen valmistus alkoi 1800-luvulla, ja vuosisadan lopulta 1950-luvulle tapetointi oli yleisin huonetilojen seinien käsittelytapa. Hirsiä ei jätetty paljaaksi, vaan ne peitettiin ulkonäkösyiden lisäksi vedon estämiseksi. Tapetin alla on käytetty sanomalehtipaperia, erilaisia pahveja, pinkopahvia ja levytyksiä.

Muovi yleistyi tapeteissa 1970-luvulla. Silloin tulivat myös lasikuitutapetit, jotka on mahdoton irrottaa vaurioittamatta seinäpintaa. 1970-luvun pvc-muovitapetit saattavat sisältää asbestia ja metallipitoisia pigmenttejä. Nykyiset nonwoven- eli kuitutapetit ovat selluloosa-polyesterikuitua, ja pinnoitus on 1980-luvulta asti ollut pääosin vinyyliä.

Monissa paperitapeteissa on aavistuksenomainen suojalakkatyyppinen muovikalvo. Paperitapeteissa on eriasteista pesunkestävyyttä, ja se kertoo muovin määrästä. Valmistajat ilmoittavat tästä yleensä hyvin.

Mieti huoneen käyttöä. Puhdas paperitapetti ei kestä yhtään kosteutta, joten kevyt muovipinnoitus voi olla tarpeen keittiössä tai lastenhuoneessa. Tapetin hengittävyyttä voi tutkia näytepalan kanssa esimerkiksi Perinnemestari-nettisivujen ohjeiden mukaan.

Pyyhi pölyt ja roskat kuivalla, esimerkiksi mikrokuituliinalla tai villaisella pölyhuiskalla, tai imuroi. Tahran poistoa voi kokeilla pyyhekumilla. Muovittomaan paperitapettiin tulee helposti ruskeareunaisia kosteusjälkiä, joten tarvittaessa kokeile tahran pyyhkimistä hyvin varovasti. Vanhan paperitapetin värit saattavat olla vesiliukoisia, nykytapeteissa ne kestävät paremmin.

Sopii kyllä. Paperitapetti on varsin joustavaa ja kestävää, se elää ja hengittää puurakenteen mukana. Pakkanen ei vaurioita perinteistä paperitapettia ja liisteriä. Tapetoi hyvissä ajoin ennen talvea, niin että liisteri ehtii kuivua. Normaali sisäilman kosteuden vaihtelu ei haittaa, mutta erityisen kosteissa oloissa saattaa olla homehtumisvaara.

Paperitapetti vettyy ja venyy toisin kuin kuitutapetti, joka on samanmittainen märkänä ja kuivana. Liisterillä kostutettu paperitapetti on armollinen asennettava, koska pientä vinoutta pystyy korjaamaan paremmin kuin uusien liimojen kanssa. Aidon, varmasti liimoja sisältämättömän liisterin saa jauheesta. Liisteri on helppo sekoittaa pakkauksen ohjeen mukaan vaikka keittiövispilällä.

Valmisliisterit voivat aiheuttaa pinkopahvin pintapaperin irtoamisen, joten tapetoi pinkopahville vain aidolla liisterillä. Älä käytä pinkopahvin kanssa kuitutapettia, joka ei elä samalla tavalla kosteuden mukaan. Pinkopahvin päällä tapetin ei kannata jatkua kulman yli, koska se jää helposti pussittamaan. Jos tausta on vaalea ja tapetti tumma, vuotien saumakohtiin saattaa jäädä ohut valkoinen raita. Sen voi välttää mittaamalla vuotien paikat ja maalaamalla saumakohtiin ennen tapetointia tummat raidat.

Osta riittävästi tapettia varsinkin, jos valitset harvinaisemman paperitapetin, jota ei ehkä löydy myöhemmin lisää. Kuvion kohdistukseen voi kulua arvioitua enemmän tapettia. Älä leikkaa kaikkia vuotia kerralla, vaan mittaa työn aikana, sillä vanhan talon lattia ja katto saattavat olla hyvinkin vinossa. Jos kuvio on iso, mieti, missä kohdissa se katkeaa ja miten se menee kulmissa. Ota kuvioissa huomioon myös isojen huonekalujen paikat.

Tapetit ovat kaivanneet uusimista muutenkin kuin siksi, että kuviota on haluttu vaihtaa. Täysin muoviton paperitapetti kerää helposti likaa, ja kun on poltettu tulia, tapetit ovat mustuneet. Myös valonkestävyys on voinut olla heikko, ja kuviot ovat haalistuneet.

1950-luvulla pula-aikana puutetta oli myös painoväristä, ja suosittuja olivat vähäkuvioiset, rapattua seinää muistuttavat tapetit. Niiden alta löytyvät kukkatapetit ovat todennäköisesti edellisiltä vuosikymmeniltä. 1900-luvun alkupuolella olivat muodissa jugendkuviot, joiden kevyen rytmin voi aika helposti erottaa 1800-luvun runsaista kukkakuvioista. Katso eri aikojen tapettiesimerkkejä Museoviraston Tapettitietokannasta ja Tapettien historiaa -korjauskortista.

Jätä vanhat paperitapetit mieluiten uusien alle, mutta jos haluat niistä näytteitä esiin koristeeksi, leikkaa irti pala huomaamattomasta kohdasta. Liuota kerrokset erilleen varovasti, jotta värit eivät lähde liisterin mukana. Kostuta sumutuspullolla tai laita tapettipino vuorokaudeksi kostutettujen sanomalehtien väliin muovin alle.

Vaikka alkuperäiset tapetit olisi poistettu, niistä saattaa löytyä pieniä palasia kertomaan historiasta. Liikkeelle voi lähteä myös talon rakentamisen tai muutetun huonejaon vuosikymmenestä. Jos vanhat tyylitapetit eivät ole omaan makuun, historiasta voi muistuttaa myös muuten. Esimerkiksi jos talossa tiedetään olleen sininen ja punainen huone, ne voi toteuttaa moderneilla kuvioilla. Sisustuksessa on ennen käytetty kirkkaita ja tummia värejä, joita voi nyt löytää moderneista tapeteista, kun taas uusvanhat ovat usein hillittyjä ja pastellisia. Jos talo ei ole suojelukohde, kokeile rohkeasti. Paperitapeteilla ei voi pilata rakennusta.