Pannunalunen kivistä

Tilastojen mukaan 90 prosentilla mökeistä on edelleen tulipesä. Tulisijoista tyypillisimpiä ovat takat, mutta hyvänä kakkosena tulevat kamiinat. Lämpöä kouluihin ja korsuihin Kamiinojen valmistus alkoi Suomessa 1800-luvulla. Tuolloin kamiinoita käytettiin julkisten tilojen, kuten koulujen, kirkkojen, rautatieasemien, työväentalojen ja junanvaunujen sekä laivojen lämmittämiseen. Myöhemmin 1900-luvun alkupuolella niitä tarvittiin karuissakin oloissa, kuten tukkikämpillä ja sotavuosina korsuissa. Kamiinat löysivät tiensä myös kesämökin kaltaisiin alkukantaisiin rakennuksiin. Kevytrakenteiset kamiinat olivat käteviä, koska ne eivät tarvinneet yhtä vahvoja perustuksia kuin suurikokoiset tiilitakat, ja niiden asennus oli helppoa. 1900-luvun kuluessa valimot kehittivät pieniin kaupunkiasuntoihin ja mökeille sopivia kamiinoita. Samalla niiden ilme muuttui virtaviivaiseksi: uutuuskamiinoita kuvailtiin mainoksissa ”funkisuuneiksi”. Suomessa kamiina on antanut pika-apua kylmyyttä vastaan 1800-luvulta saakka. Monet uudet mallit ovat nykyään reilusti retroja. Porin Matin menestystarina Suuren suosion saavutta esimerkiksi Porin Rosenlewin tehtaiden valmistama Porin Matti, josta tuli suosittu lämmitysuuni vuosikymmeniksi. Teollisesti sarjavalmistetun lämmitysuunin kehitti Porin konepajalla teknikko Svante Palkola, ja sen valmistus aloitettiin 1939. Menestystuote siitä tuli vasta sotien jälkeen, kun Suomea ryhdyttiin jälleenrakentamaan. Uunia valmistettiin neljää eri kokoa. Kompakti lämmitysuuni sopi erityisesti rintamamiestalojen ja kesäasuntojen lämmittämiseen. Ennätysvuonna 1951 uuneja myytiin 13 000. Porin Matin menestys pakotti muut kamiinavalmistajat kehittämään omat funkismallinsa. Esimerkiksi Högfors otti olympiavuonna 1952 tuotantoon Olympia- ja Marathon-kamiinat. Muodoiltaan yksinkertaisissa malleissa oli hyvin käyttöä kestävä emalipinnoite. Uusi ja modernimpi Porin Matti Porin Mattia modernisoitiin 1960-luvun alussa, kun muotoilija Timo Sarpaneva suoraviivaisti uunin linjat. Samalla uudistettiin värisävyjä. Uunia sai myös harmaana, oliivinvihreänä ja punaisena. Myynti alkoi hiipua 1960-luvun kuluessa, kun sähkö- ja öljylämmitykset haastoivat onnistuneesti puu-uunit. Rosenlewin ja Högforsin tehtaat lopettivat kamiinojen valmistuksen 1970-luvun alussa. Porin Matti on kuitenkin herännyt uudelleen henkiin, ja sitä valmistaa nykyään PK-Levy Nurmeksessa. 2000-luvulla takkojen ja kamiinoiden merkitys kakkoskotien lämmittämisessä on vähentynyt. Hyvin varustellussa sähköllä lämpiävässä mökissä ei enää ole samanlaista tarvetta suurelle varaavalle tiilitakalle, saati kamiinoille. Mutta elävä tuli kuuluu yhä mökkielämään – jos ei muuten niin ainakin ainutlaatuisena tunnelman tuojana.