Harva vanhasta omakotitalosta kauppoja tekevä tietää niin tarkkaan ostamansa talon historian, kunnon ja tehdyt remontit kuin Olli Rokkanen. Hänen äitinsä Inari Uusimäki osti Helsingin Koskelassa sijaitsevan omakotitalon 1980-luvun alussa, ja Olli on pikkupojasta asti ollut enemmän tai vähemmän mukana toteuttamassa talon jokaista remonttia ja korjausprojektia.

Talosta tuli Ollille niin rakas, että jo 15-vuotiaa­na hän ilmoitti äidilleen muuttavansa siihen aikuisena oman perheensä kanssa. Äiti suhtautui dramaattisesti asiaan, eikä ollut valmis luopumaan talostaan 20 vuoteen – kunnes koitti kevätmyrsky vuonna 2021.

– Äitini seisoi perintöhuvilansa pihalla Heinolassa 34 kaatuneen myrskypuun keskellä. Puhelimeni soi ja äidin ensimmäiset sanat olivat ’Nyt olen valmis, haluan muuttaa Helsingissä kerrostaloon.’ Äiti alkoi raivata miehensä kanssa kaatuneita puita, ja me aloimme Jonnan kanssa suunnitella omakotitalon remonttia, Olli muistelee.

Ollin puoliso Jonna Salo otti ajatuksen anopin kotiin muuttamisesta positiivisesti vastaan. Kodista tehtäisiin omannäköinen ja avuksi remontin suunnitteluun palkattaisiin sisustussuunnittelija sekä toteuttamiseen ulkopuoliset ammattilaiset.

Ollilla on paljon kokemusta remontoinnista, mutta pariskunta ei halunnut ottaa riskiä parisuhteen hajoamisesta vaativan remontin myötä. He kilpailuttivat kesällä sisustussuunnittelijat ja päätyivät lopulta Jutta Karihtalaan. Samaan aikaan Inari alkoi etsiä itselleen ja puolisolleen Markku Salolle uutta kotia, joka löytyi yllättävän nopeasti 800 metrin päästä vanhasta kodista.

– Remontti aikaistui puolella vuodella ja aiheutti aikataulupainetta. Saimme Jutan suunnitelmien toteuttajaksi Finnralian Vilja Schepelin johdolla. He aloittivat hommat tammikuun alussa ja muutto­tavarat kannettiin sisään maaliskuun puolivälin jälkeen, Jonna kertoo.

Ollille ja Jonnalle oli selvää, että talo vaatii mittavan remontin. Keskikerroksen edellisestä kunnostuksesta oli vierähtänyt jo 30 vuotta, ja talo oli kulunut eletyn elämän mukana.

Isoimmat remontit, esimerkiksi katon uusiminen, putkiremontti, talon salaojitus, ulkomaalaus, lattia­lämmitys ja sauna kylpyhuoneineen, olivat kuitenkin jo tehtynä. Inari oli pitänyt talosta hyvää huolta vuosi­kymmenten aikana.

Talon pohja miellytti muutoin Jonnaa ja Ollia, mutta arkea helpottamaan he halusivat kodinhoito­huoneen alakertaan. Sille järjestyikin tila vanhan keittiön paikalle, kun uusi päätettiin tehdä olohuoneen yhteyteen.

Remontissa vaihdettiin ikkunat, lautalattiat maalattiin ja kaikki seinät saivat uuden sävyn pintaan. Yläkertaan rakennettiin lisää väliseiniä, jotta kaikille perheenjäsenille saatiin omat makuuhuoneet. Olli on aina tasaisin väliajoin pyöritellyt mielessään suunnitelmia, miten taloa voisi muokata oman näköiseksi. Tässä remontissa kaikki valinnat tehtiin kuitenkin lapsiperheen tarpeiden mukaan.

– Annoimme Jutalle vapaat kädet ja sanoimme, että mitään vanhaa ei tarvitse säilyttää. En miettinyt remonttia tehdessä lainkaan äitini tunteita. Meillä oli Jonnan kanssa vahva konsensus siitä, että kodista tehdään meidän näköisemme ja täydellisesti tarpeisiimme sopiva, Olli kertoo.

Vaikka remontti oli iso, suurimmilta yllätyksiltä vältyttiin. Pieniä ongelmia ilmeni esimerkiksi sähköjen jo suunnitelluissa reitityksissä, ja eteisen kattoon jouduttiin tekemään yli 200 milliä suurempi alaslasku taloteknisistä reitityksistä johtuen. Kellarissa rakennusporukka huomasi, että umpeen laitettava kulkuaukko ei ollutkaan suora. Sen takia seinää piti purkaa suunniteltua enemmän.

– Viljalla oli kuitenkin ongelmiin heti ratkaisuvaihtoehdot, joten ne eivät juurikaan hidastaneet etenemistä, Jonna sanoo.

Ollin äiti Inari päätti jo projektin alussa, ettei halua tietää mitään poikansa ja tämän puolison remonttisuunnitelmista. Hän ei halunnut puuttua yhtään lopputulokseen, sillä talo ei kuulunut enää hänelle. Inari päätti, ettei käy edes katsomassa remontin etenemistä kuin vasta sen valmistumisen jälkeen. Kun hän näki valmiin lopputuloksen, ei itku ollut kovin kaukana.

– Olen niin iloinen, että Ollin lapsena sanottu lausahdus kävi toteen. On hienoa, että hän on viihtynyt talossa niin, että halusi siitä kodin myös omalle perheelleen. Tämä on nyt heidän kotinsa, ja ihan erilainen kuin meidän elämässämme. Ja niin sen pitääkin olla. Minun elämäni oli tässä, ja nyt se on jossain muualla, Inari sanoo hymyillen.