Yhtäkkiä Kalevin huonekasvin ruukusta ”tökötti sormi” – kysyimme asiantuntijalta, onko harvinaista, että palmuvehka kukkii
Kalevi Mäkinen yllättyi, kun hänen palmuvehkansa juurelta pukkasi erikoinen, etusormen näköinen lehti, joka ei ottanut auetakseen. Sitten hän hoksasi, että 20 vuotta vanha kasvi kukkii ensimmäistä kertaa. Kysyimme kasvitieteilijä Visa Lipposelta, miten se on mahdollista.
Visa vastaa: Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) on yksi yleisimpiä huonekasveja, mutta kuinka moni on nähnyt sen kukkivan? Kukinta ei ole kovin yleistä, mutta tavatonta se ei ole.
Minulla on kolme erilaista palmuvehkaa. Niiden jokaista kukintaa en ole kirjannut ylös, mutta tämän tiedän: vuodesta 1999 lähtien kasvattamani Tansaniasta kerätty luonnonkanta on kukkinut ainakin kerran, vuonna 2000 marketista ostamani yksilö useamman kerran ja kahdeksan vuotta minulla ollut pienikokoinen lajike ’Zamicro’ ei koskaan.
”Kuinka moni on nähnyt palmuvehkan kukkivan?”
Markettikasvi on siis kukkinut useimmin, mutta ei kuitenkaan joka vuosi tai edes peräkkäisinä vuosina. Palmuvehkani ovat aina kasvaneet samassa paikassa valoisalla kuistilla jokseenkin vierekkäin ja samalla hoidolla. Koskaan ei kukinta ole osunut kahdella eri yksilöllä samalle vuodelle.
Palmuvehka kuuluu vehkakasvien heimoon Araceae. Monet heimon lajeista ovat tunnettuja siitä, että ne kukkivat harvoin niin luonnossa kuin kasvihuoneissa. Varmasti en tiedä, mutta oletan, että palmuvehkakin on tällainen – eli kukkii ilman mitään näkyvää syytä, jos sattuu sille tuulelle.
”Kukinto kehittyy aina nuorimman lehden tyveltä.”
Palmuvehkan mehevät lehdet kasvavat suoraan juurakosta. Ne ovat liuskoittuneet samalla tavalla kuin vaikkapa pihlajalla tai palmuilla. Mehevyytensä takia niitä kutsutaan usein virheellisesti ”oksiksi”. Kukinto kehittyy aina nuorimman lehden tyveltä, ja kukinta ajoittuu Suomessa omien havaintojeni mukaan maalis- ja toukokuun välille.
Nuppuvaiheessa kukinto on pysty, mutta kukkien avautuessa kukintoperä on taipunut kyljellään olevan s-kirjaimen muotoiseksi. Ensin avautuvat pienet emikukat, jotka näkyvät vihertävinä pieninä pallukoina kukinnon violetissa tyviosassa. Niiden kuihduttua avautuvat valkeassa kärkiosassa sijaitsevat hedekukat, joiden olemassaolon huomaa oikeastaan vain siitä, että niistä varisee siitepölyä. Kukinta on ohi 2–3 viikossa, minkä jälkeen kukinto kääntyy alaspäiseksi. Sellaisena se voi säilyä useita kuukausia.
Siemeniä kasvista ei saa, sillä emi- ja hedekukkien eriaikainen kukkiminen estää itsepölytyksen. Jos siemeniä haluaa, pitää olla kaksi samaan aikaan kukkivaa kasvia, joista toisessa on sillä hetkellä auki emi- ja toisessa hedekukat, jotta emikukkiin voi siirtää siitepölyä.
