Kaikki alkoi vuosikymmeniä sitten hillareissuilla Lapissa. Oululainen Kati Paavola kävi perheineen marjastamassa pohjoisessa nyt jo edesmenneen siskonsa perheen kanssa. Retkeläiset majoittuivat vanhoissa miehistötuvissa. Niissä sai alkunsa Katin ja hänen siskonsa yhteinen rakkaus vanhoihin hirsiin.

– Olin haaveillut sisareni kanssa suvun yhteisestä hirsipirtistä, jossa voisimme viettää porukalla eläkepäiviä. Kun hän menehtyi, minulle syntyi ajatus, että voisin kuitenkin toteuttaa yhteisen haaveemme, Kati kertoo.

Miehensä Jussin ja aikuisen tyttärensä Riikan kanssa he alkoivat tutkia Etuovessa myynnissä olevia kohteita. Kesällä 2016 he bongasivat sieltä Sotkamossa sijaitsevan mökin. Mökki kolahti perheeseen saman tien, mutta ensimmäinen tarjous ei suureksi pettymykseksi mennyt läpi. Kohde jäi kuitenkin Katin mieleen. Vuotta myöhemmin mökki tuli uudestaan myyntiin, ja tällä kertaa omistaja hyväksyi pariskunnan uuden tarjouksen.

Mökki on seissyt paikallaan 1940-luvulta lähtien. Ensimmäisinä vuosikymmeninä sitä asutti paikallinen suksenveistäjä perheineen. Hänen kädenjälkeään näkyy aittarakennuksen koristeellisissa katonreunuksissa ja seiniä koristavissa vanhoissa suksissa.

Aikoinaan mökissä asui ympärivuotisesti myös paikallinen kuvaamataidon opettaja, joka peruskorjasi vanhan tuvan kymmenkunta vuotta sitten. Hän uusi myös alapohjan, purki rakennukseen tehdyn lisäosan ja rakennutti märkätiloille oman uudisosan.

– Lisäksi leivinuuni oli uusittu ja talon ulkoverhoilu vaihdettu, Kati kertoo ja kehuu, että opettaja oli kierrättämisen mestari.

– Hän rakensi vanhoista ikkunaruuduista tunnelmallisen lasikuistin ja remontoi taloa muutenkin vanhaa kunnioittaen.

Paavolat halusivat mökin elävästä maalaismiljööstä. Sotkamo on vireä kunta, jossa tapahtuu paljon ympäri vuoden.

– Rakkauteni Sotkamoon syntyi jo mummolassani, joka on muutaman kilometrin päässä mökistämme, Kati kertoo.

Mökki on paitsi Paavolan pariskunnan myös heidän kolmen aikuisen lapsensa ja neljän lapsenlapsensa käytössä. Parhaimmillaan mökissä vietetäänkin pääsiäistä, juhannusta tai uuttavuotta koko 11 hengen perheen ja kahden koiran voimin. Yläkerta on yhtenäistä, osittain muuta matalampaa tilaa, joka on pyhitetty makuutilaksi ja lasten leikeille. Siskonpeteihin lattialle mahtuu koko serkuskatras.

– Hankimme mökin loma-asunnoksi ja kolmen sukupolven kokoontumispaikaksi. Koska olemme Jussin kanssa eläkkeellä, pystymme halutessamme asumaan mökillä huhtikuusta syyskuuhun ja viettämään täällä aikaa satunnaisesti myös talvisin, Kati kertoo.

Hirsipirtissä on rinnakkain uutta ja vanhaa. Tuvan vanha lautalattia sai harmaan, kiiltävän pinnan. Keittiö meni täysin uusiksi, kun Riikka-tytär suunnitteli mökkiin mustan, modernin keittiön kaikkine mukavuuksineen.

– Halusimme säilyttää myös väriä, joten sininen tuvanovi sai jäädä. Sinisen värin uskotaan karkottavan pahoja henkiä, Kati kertoo.

Mökin sydän on vanhan mallin mukaan rakennettu leivinuuni. Lämpöä tuo myös vanha puuhella.

– Talvella ja muutenkin hämärällä säällä laitamme tulet leivinuuniin ja kynttilöitä palamaan, Kati kertoo. Aamukahvit valmistuvat joka aamu hellalla kaikessa rauhassa.

Talossa pitkään asuneen opettajan vaikutus näkyy myös englantilaistyyppisessä puutarhassa. Kati nauttii puutarhatöistä ja istuttelee pihaan kivikkokasveja, perennoja ja yrttejä. Pihatöihin osallistuu jälkikasvukin. Maisemaa on avarrettu kaatamalla puita.

– Puusavotta on Jussille tärkeää, ja tarvitaanhan polttopuita paljuunkin, Kati naurahtaa.

Yhdessä koko perheen kesken myös kokataan ja leivotaan, saunotaan ja rentoudutaan.

– Lisäksi luemme tai kuuntelemme äänikirjoja. Lapset ja lapsenlapset nautiskelevat paljussa ja käyvät uimassa läheisessä järvessä. Emme ehtineet saada yhteistä sukumökkiä, mutta nyt saan oman perheeni kanssa nauttia hirsimökin tunnelmasta ja muistella sisartani lämmöllä, Kati sanoo.