Avotakka

Outin ja Heikin tunnelmallinen sukutila – "On turvallista tietää kuuluvansa jonnekin, ja me kuulumme tänne"

Outin ja Heikin tunnelmallinen sukutila – "On turvallista tietää kuuluvansa jonnekin, ja me kuulumme tänne"

Kuten pihapiirin vanhat vaahterat, myös Heikki ja Outi Tukkila ovat juurtuneet aloilleen. Sukutilalla ei koskaan tiedä, milloin aasi alkaa varsoa tai ranskalainen turisti koputtaa oveen.
Teksti Mirsa Kaartinen
Kuvat Krista Keltanen
Mainos
Koti on 1830-luvulla perustettu maatila Porvoon Kerkkoossa. Päätalossa on kuusi huonetta, tupakeittiö, lasiveranta sekä kodinhoitotilat. Pihapiirissä on useita rakennuksia. Tilalla on peltoa ja metsää molempia nelisenkymmentä hehtaaria. Tukkilan tilan pihapiiriin kuluvat sympaattiset aasit Lotte, Lumi, Kepponen ja Victoire ovat seurallisia aasikavereita. Makuuhuoneen parvekkeelta aukeaa upea maisema kohti Porvoonjokea.

Lähes kaikki kerkkoolaiset tuntevat reitin Tukkilaan. 1830-luvulla perustettu tila on yksi kylän maamerkeistä. Päärakennusta ympäröivät talousrakennukset, hevostalli, viljasiilot, ratsastusmaneesi ja aitat. Porvoonjoen törmällä on vielä punainen savusaunakin, jossa on tehty maltaita ja savustettu lihaa aina 2000-luvulle asti.

220-neliöistä omakotitaloa asuvat kiinteistönvälittäjä, elämäntapavalmentaja Outi Tukkila ja maatalousyrittäjä Heikki Tukkila sekä lapset Peppiina ja Robert.

– Parasta Tukkilassa ovat historia ja perinteet. Meillä on myös ollut ilo saada pitää tilan vanhempi sukupolvi elämässämme, Outi kertoo.

Tupa on kunnostettu hetki sitten. Sisustuksen mausteiset sävyt ovat saaneet parikseen vaalean lautalattian. Suuri messinkinen PR-homen valaisin ankkuroi salin ruokapöydän tilaan. Tuvan seinää koristaa Porvoon pitäjän ryijy. Harri-koira pötköttelee nahkasohvalla, jonka Outi osti asiakkaaltaan, jonka talon hän myi Tampereella.

Perhe on iso ja tiivis. Heikki Tukkilan vanhempien lisäksi siihen kuuluu tämän viisi siskoa perheineen. Juhlapäivinä pöydän ääressä voi istua yli 30 henkeä.

Varsinkin kesäaikaan tilan lasiverannan ovi käy tiuhaan myös sen takia, että Outi ja Heikki tarjoavat aamiaismajoitusta. Parhaimpina vuosina tilalla yöpyy lähes 3 000 vierasta.

Vieraat yöpyvät aitoissa ja maneesin ylisille rakennetuissa huoneissa. Aamiainen tarjoillaan kodin lasiverannalla. Perheen on myös pitänyt oppia sietämään keskeneräisyyttä.

Heikki rakensi ja verhoili itse pellavakankaisen sängynpäädyn. Pöytävalaisin on Jielden. Isännän wc-tila uudistettiin pilke silmäkulmassa, kalanruotolaatoituksella ja moderneilla kierrätyskalusteilla.

– Juuri kun otat vasaran käteesi ripustaaksesi taulun seinälle, aasi alkaa synnyttää tai oveen koputtaa ranskalainen turisti tai pihaan kaartaa minibussillinen saksalaisia matkailijoita, Heikki kertoo.

Päärakennuksen huoneissa on kodikas tunnelma. Vaikka Outi ja Heikki varjelevat Tukkilan suvussa kulkeneita huonekaluja ja esineitä, tunnelma ei ole museomainen. Remonttia tehdään kaiken aikaa.

Talon välihuoneesta aukeaa kaunis näkymä kohti salia. Kaakeliuuni on ahkerassa käytössä kylmillä ilmoilla. Salin seinää koristaa Eliel Saarisen Ruusu-ryijy, jonka Sirkka Soinio kutoi 93-vuotiaana Outille. Yläkertaan johtavaa portaikkoa somistaa vanha puhelin, joka on ollut VR:n käytössä. Sekä puhelin, että tuoli on hankittu huutokaupasta.

– Viime vuonna ostimme käytettynä italialaisen Snaideron keittiökaapiston. Kaapisto on loistokunnossa, mutta kokonaisuus olisi ollut sellaisenaan hieman liian moderni vanhaan maalaistaloon, Outi kertoo.

Valkoinen kaapisto sai rinnalleen klassisia elementtejä: liesisyvennyksen mustine puukaapistoineen, valkoista käsin tehdyn näköistä laattapintaa ja messinkisiä yksityiskohtia. Samalla hankittiin uusi kaasuliesi.

Hiljattain uudistetun keittiön juju on näyttävä liesisyvennys sekä tiililadonnalla laatoitetut seinäpinnat. Näyttävä kaasuliesi on Ilven mallistosta. Keittiön mustat kaapistot modifioitiin Ikean kalusteista. Keittiöremontissa kaikki keittiön seinät laatoitettiin luunvalkoisella tiililadotulla laatalla. Kattoon asennettiin messingin väriset lampunkannat, joihin sähkö tuotiin pintavedolla tekstiilijohdolla. Keittiö ja sen vieressä sijaitseva tupa ovat perheen lempipaikkoja.

– Heikki on meidän perheemme kokki, ja majoitus vieraille on lähes aina tarjolla hänen leipomaansa tuoretta leipää, Outi sanoo.

Heikin isovaarin Artturin aikaan tila eli maataloudesta, ja sillä oli noin parikymmentä lehmää. Lypsykarjan lisäksi oli sikoja sekä lampaita. Outi ja Heikki keskittyvät suomenhevosiin. Tilalla on 14 hevosta.

– Olemme perehtyneet luonnolliseen hevosmiestaitoon. Tarkoitus on saada ihmiset ymmärtämään, että läsnäolo ja hetkessä eläminen ovat tärkeitä kaikkien eläinten kanssa toimiessa.

Outi on aivan erityisen ihastunut aaseihin.

– Ratsastaminen on monelle ainut syy pitää hevosia tai touhuta niiden parissa. Siksi hankimme tänne aaseja, Outi kertoo.

Tilan yhdeksää aasia on vaikea olla huomaamatta – varsinkaan Lottea, joka saa käyskennellä vapaasti pihapiirissä. Outin mukaan Lotte on paitsi hyvin seurallinen myös hieman huonotapainen. Se pitää tupakasta ja lyöttäytyy mielellään tupakoitsijoiden porukkaan.

– Se viihtyy ihmisten seurassa ja seuraisi heitä mieluusti sisälle asti, Outi sanoo ja nauraa.Perheen lempihuone on keittiön vieressä oleva tupa. Outi johtaa kiinteistönvälitystoimistoa ja levittää usein paperinsa tuvan pöydälle. Yrityksen varsinaiset toimitilat ovat hevosmaneesin yhteydessä, mutta kaunis näkymä pitkin Porvoonjokilaaksoa houkuttelee työskentelemään myös kotona. Syksyisinä pakkasaamuina joen pinta höyrystyy ja sumukiehkurat tekevät maisemasta kuin maalauksen.

Hevostalli on rakennettu vuonna 1928 ja siinä on aikaisemmin ollut navetta, sikala, lampola ja nyt talli. Tallin seinustan viiniköynnökset hehkuvat upeassa syysvärissä.

Heikki tekee pitkää päivää majoitusasiakkaiden ja tallitöiden parissa. Aamun työt alkavat kuuden aikaan. Lopulta, puolenyön aikaan, ei unta tarvitsekaan odotella.

– Energiani tulee puhtaasta suomalaisesta kaurapuurosta, Heikki vitsailee.

Astiakaapin aarteet katetaan perhejuhlissa käyttöön.

Kaikkialle hänkään ei aina ehdi. Kesällä siivoustöihin palkataan lisävoimia, ja myös perheen lapset osallistuvat tilan askareisiin.

Majoitusasiakkaat hakevat tilalta hetken pakoa arjesta. Tukkilasta on aiemminkin haettu turvaa ja rauhaa, sillä se toimi jatkosodan aikaan vuonna 1944 majoituspaikkana taisteluita paenneille kaupunkilaisille.

Tilan pitkä historia velvoittaa ja tuo taakkaa, mutta Heikki ja Outi tekevät kaikkensa, että toiminta jatkuu.

– Ilman juuria ihminen on onneton. On turvallista tietää kuuluvansa jonnekin, ja me kuulumme tänne.

Rannassa sijaitseva savusauna lämpiää kiireisimpänä turistisesonkina parhaimmillaan joka päivä. Savusaunan pirttiä koristaa massiivinen pahkapöytä. Saunaa on lämmitetty vuosien varrella monelle eri kansalaisuudelle. Saunatupaa valaisee kynttilänvalo. Osa talon pellavapyyhkeistä on 1800-luvulta saakka. Paksut pellavapyyhkeet jaksavat palvella vuodesta toiseen

Lue lisää:

Hirsiseiniä, pönttöuuneja ja vanhoja aarteita – Linda ja Kalle remontoivat 150-vuotiaan sukutalon uuteen kukoistukseen

Siskonpeti ja peltomaisemat! Annun ja sisarusten yhteinen torppa lapsuudenmaisemissa

Hirsitalon kunnostaneet Anu ja Jaakko: "Tämä on projekti, työleiri ja unelmien täyttymys"

Julkaistu: 26.10.2017
Katso myös nämä