Suurperheen ratkaisu eron jälkeen: ”Ostimme lapsille kerrostaloasunnon, jossa me aikuiset asumme vuorotellen”

Tiesimme heti, että vaikka me vanhemmat eroamme, viiden poikamme ei tarvitsisi vaihdella kotia. Ero ei ollut lasten syy. Halusimme taata, että heillä on pysyvä koti ja tasapainoinen arki.

Eron hetkellä asuimme itse rakentamassamme suuressa 300 neliön omakotitalossa, jossa lopputarkastus oli tekemättä. Oli siis selvää, että talo ei hetkessä menisi myyntiin. Vuokrasimme läheltä kaksion, jossa me aikuiset asuimme vuoroviikoin.

Talo saatiin vihdoin myyntiin, mutta kun Ukrainan sota alkoi, asuntokauppa hiljeni. Olimme vuokranneet kaksiota puolisen vuotta ja tajusimme, että voimme yhtä hyvin asua samassa talossa erosta huolimatta ja säästää vuokrarahat. Teimme minulle oman huoneen isoon kellariimme, ja eksäni asui entisessä makuuhuoneessamme. Sovimme, että olemme vuoroviikoin vastuussa lapsista, ja kaikki sujuikin hyvin. Oli hienoa, että lapset saivat asua lapsuudenkodissaan ja kokivat samalla pehmeän laskun eroon. Vapaaviikkoni täyttyivät työmatkoista, ystävien tapaamisista ja harrastuksista. Eronjälkeinen arki alkoi muodostua tasapainoiseksi ja hyväksi.

Sadan neliön asunnossa on hyvä pohjaratkaisu, joka mahdollistaa oman huoneen jokaiselle viidelle pojalle. Omalla viikollaan Heidi nukkuu nuorimman lapsen kanssa olohuoneeseen tehdyssä ”pesässä”.

Ostin oman yksiön lopulta hieman yli vuosi eron jälkeen. Sovimme, että talon myyntiin asti minä ja entinen puolisoni asuisimme siellä vuoroviikot.

Kun talo vihdoin meni kaupaksi, ostimme yhdessä pojille kerrostaloasunnon, jossa me vanhemmat asumme vuorotellen. Yksi syy asumismuotoon oli se, että viiden lapsen vanhempina meidän molempien olisi pitänyt hankkia tarpeeksi isot asunnot, jotta kaikilla olisi ollut vuoroviikoilla tilaa. Lisäksi isojen neliöiden pitäminen joka toinen viikko tyhjillään tuntui miltei älyttömältä ajatukselta.

Talon myynti oli lopulta helpotus. Muuton jälkeen tuntui, että voimme vihdoin aloittaa sen oikean eron jälkeisen elämän.

Nyt poikien asunto sijaitsee sopivan välimatkan päässä koulusta, ja kaikilla lapsilla on oma huone. Minä nukun lapsiviikolla olohuoneeseen tehdyssä makuusopessa toisen pojan kanssa, eksäni toisen pojan huoneessa omalla viikollaan.

Heidi on laatinut puolisonsa kanssa sopimuksen: koti jätetään siistiin kuntoon, lapset hoitavat kotityöt ennen vaihtoa ja pyykkikorit pyritään tyhjentämään. ”Lisäksi siirrämme kuukausittain saman summan yhteiselle taloustilille, josta maksetaan kaikki lasten arkeen liittyvät kulut.”

Muutto isosta omakotitalosta sataneliöiseen kerrostaloasuntoon tarkoitti omasta pihasta ja saunasta luopumista. Se oli aluksi vaikeaa. Uudessa asunnossa olemme myös tosi tiiviisti yhdessä, koska yhteistä oleskelutilaa on vähän. Pojat ovat kuitenkin olleet iloisia huoneistaan.

Pienemmän asunnon siivoaminen on myös helpompaa. Tunnen, että olen lapsille enemmän läsnä, kun nyt taloyhtiö huolehtii asioista, joista ennen olin itse vastuussa. Talossa asuessa vaati melkein etäpäivän töistä, jotta kodin ehti saada siistiksi vaihtopäivää varten.

Omia tavaroita minulla ei juurikaan ole poikien asunnossa vaan tuon esimerkiksi vaatteet aina mukanani. Jos jotain unohtuu, teemme lasten kanssa retken yksiööni. He rakastavat käydä siellä, etenkin kun kaapeista saattaa löytyä illanistujaisista jääneitä herkkuja.

Ratkaisumme toimii niin hyvin siksi, että me vanhemmat olemme hyvissä väleissä. Tämä vaatii astetta enemmän kykyä sopia asioista. En tiedä, kuinka pitkään jatkamme näin. Ehkä pohdinnan paikka on sitten, kun poikamme alkavat muuttaa omiin koteihinsa. Vanhin poikani täyttää pian 18 ja olen antanut hänen harjoitella yksinasumista asunnossani.

Yksiö on oikea kotini, jossa rauhoittuessani voin ladata akkuja lapsiviikkoa varten. Olen sisustanut sen itse valitsemillani kalusteilla ja väreillä. Se on minun pesäni.