Oravan pesä sopii kuusen latvaan, mutta ei mökin ullakolle! Näin onnistuu oravan karkotus
Oravan pesä mökin ullakolla tai talon rakenteissa voi aiheuttaa odottamattomia pulmia. Siksi oravalle ei kannata tarjota liian helppoa reittiä tai hyvää ravintolaa.
Niin suloinen kuin pieni ja touhukas orava onkin, sen asettuminen mökkinaapuriksi ei ole yksinomaan ilo ja onni. Jos mökin vintille pääsee jostain sisään, orava voi pujahtaa sinne ja alkaa rakentaa suojaiseen paikkaan pesää. Ahkera pikkueläin saattaa järsiä rakenteita ja eristeitä, ja myös sähköjohdot ja höyrynsulut voivat kärsiä sen terävistä hampaista. Välikatolla vieras voi myllätä villoja, minkä vuoksi niitä saattaa päätyä myös pihapiiriin.
Hiiriä ja myyriä karsastetaan ja niiden riskit ihmisen terveydelle tunnetaan. Pihapuissa hyppivä orava aiheuttaa valitettavasti sekin terveyshaittoja, jos sen jätöksiä pääsee mökkiin tai pesiessä välikatolle. Jos taas se kuolee talon rakenteisiin, hajuhaittaa vielä pahempaa on, että raato houkuttelee paikalle ötököitä, kuten ihrakuoriaisia.
Miten oravan sitten saisi siirtymään muihin maisemiin tai olemaan ainakin tekemättä pesää mökille? Viisasta on huolehtia vähintään kahdesta perusasiasta: että sille ei ole tarjolla helppoa ruokaa eikä liian helppoja, suoria kulkuväyliä mökin rakenteisiin tai sisälle. Muutoin eläin saattaa asettua taloksi ja järjestää talven aikana mökissä mellastaessaan ikävän yllätyksen.
Oravaa ei kannata varta vasten ruokkia, ei ainakaan aivan mökin läheisyydessä.
Vaikka kuinka tykkäisit söpöstä pikku nisäkkäästä, sitä ei liioin kannata varta vasten ruokkia, ei ainakaan aivan mökin läheisyydessä. Muuten orava voi tulkita ravintolan hyödylliseksi ja alkaa etsiä paikkaa, josta päästä taloon asumaan. Lisäksi riskinä on, että ruokintapaikalta maahan putoillut ruoka alkaa houkutella paikalle muitakin ikäviä vieraita, kuten rottia. Tuttavallinen orava voi lisäksi käydä liiankin läheiseksi ja häiritä ulkona syödessä.
Lintujakin on viisasta suojella oravalta. Ruokaa etsivän oravan näkee useimmiten hauskalta vaikuttavissa puuhissa, kuten hyppimässä puusta toiseen tai kaivamassa pähkinää maahan, mutta valitettavasti sillä on myös vähemmän mukavia askareita. Orava voi ryöstää linnunpesiä, nakertaa pöntön suuaukon suuremmaksi ja syödä niissä olevat munat tai poikaset.
Tällaiset kurren ateriat voi estää asentamalla pöntön suuaukolle metallilevyn tai sen alapuolelle metallisen tai kovamuovista tehdyn renkaan.
Jos oravasta ei tunnu olevan mökkitontilla erityistä haittaa, ei ole syytä olla erityisen huolissaan. Sen lisäksi että orava on hauska seurattava, siitä on ekosysteemissä myös paljon hyötyä. Laji on Suomessa melko yleinen ja siksi hyvinkin tavallinen petolintujen ja petonisäkkäiden saaliina.
Koska heiluhäntä sekä rouskuttaa että kätkee käpyjä ja tammenterhoja, se tulee myös samalla levittäneeksi ja istuttaneeksi puiden siemeniä. Vaikka oravalla on hyvä muisti, osa kätköistä unohtuu. Toisinaan orava ei palaa, koska on itse joutunut saaliiksi.
Ja koska orava on kekseliäs, se voi myös asettua itse asumaan linnunpönttöön, jossa on iso tuloaukko. Vaikka joku lintu menettää kotinsa, oravan oma mökki naapurissa voi kuulostaa kivaltakin jutulta.
Oravan karkotus – näin onnistut
Mökinomistaja voi tehdä paljon rakennustaan suojellakseen. Joskus oravan häätö tarkoittaa ammattilaisen kutsumista paikalle.
- Oravalle voidaan laittaa erilaisia loukkuja ja esteitä. Tiheä verkko räystään alla estää pesimisen välikatossa. Varmista ennen esteiden asennusta, ettei rakennuksen sisälle ole jäänyt oravia.
- Loukuttaminen kannattaa jättää ammattilaisen tehtäväksi. Ammattilainen osaa samalla kartoittaa muut mahdolliset tuhoeläinriskit.
- Jos mökki sijaitsee lähellä luontoa, on viisaampaa estää pesiminen kuin ryhtyä karkotuspuuhiin, sillä tilalle tulisi kuitenkin toinen.
- Oravalla on herkkä hajuaisti, joten voimakkaat tuoksut, kuten piparminttu ja sitrus, saattavat pitää sen loitolla.
- Pesivän oravan elämää ei lain mukaan saa häiritä. Laji on rauhoitettu maaliskuusta lokakuuhun saakka. Jos pesivästä vieraasta haluaa eroon, on odotettava, että poikaset ovat lähteneet teilleen.
Asiantuntijoina jutussa toimivat pienriistatutkija Andreas Lindén Luonnonvarakeskus Lukesta ja myyntipäällikkö Mikko Laiti Tuhoeläinhallinta Deleconista.
