Saarimökki lumosi oopperalaulaja Angelika Klas-Fagerlundin: ”Mietin kauhuissani, miten kaltaiseni korkokenkäinen hulmuhelma pärjäisi ilman mukavuuksia”
Angelikan ja Sebastianin kesäkoti Paraisten saaristossa sulautuu kauniisti kallioiden syliin. Muusikkopari viihtyy saarella, jossa luonto tarjoaa päivittäin upeita näytelmiä.
Eräänä kesäpäivänä saarimökille rantautui vene, jolla oli kyydissä suuri paketti. Se oli takka. Kokonainen vuolukivitakka, joka oli tarkoitus kuljettaa kallioiden yli pariskunnan huvilalle.
– Purimme paketin ja lastasimme kivilaatat pressujen päälle, sillä vuolukivi kolhiintuu helposti. Ystävieni kanssa kannoimme yhdessä joka ainoan laatan yksitellen kallioiden yli, Sebastian Fagerlund kertoo.
Perillä tuvassa Nunnauunin asentaja kokosi takan paikoilleen.
Takan kuljetus on hyvä esimerkki siitä, millaisia haasteita saarimökki voi omistajilleen Sebastian Fagerlundille ja Angelika Klas-Fagerlundille järjestää. Suuria projekteja ovat olleet myös rakennusten hirsien ja muiden materiaalien kuljettaminen saarelle.
– Joka ainoa hirsi, muut rakennustarvikkeet ja -välineet on jouduttu kuljettamaan yhteys- veneillä ja rakentamaan paikalla, Sebastian kuvailee.
Kaikki rakennusprojektit on hoidettava kesällä, sillä talvella huvilalla ei juuri voi edes käydä.
Merellinen huvila Paraisilla
Me Oopperalaulaja Angelika Klas-Fagerlund, 50, säveltäjä Sebastian Fagerlund, 51, ja lukiolainen, musiikin opiskelija Maximilian, 17.
Kesäkoti Sebastianin vanhempien 1970-luvulla rakentama talo, sauna ja vaja sekä ulkovessa eli pikkula.
Missä Paraisten saaristossa Saaristomerellä.
Sebastianin ja Angelikan rakastaman saaren löysivät alkuaan Sebastianin vanhemmat, jotka 1970-luvun alussa päättivät rakentaa sinne kesähuvilan. He kuljetuttivat sinne viereisestä saaresta vanhan ladon hirret ja rakensivat niistä saunarakennuksen kamareineen vuonna 1974.
Arkkitehti Carin Bryggman suunnitteli päätalon, joka sekin rakennettiin vanhoista hirsistä 1980-luvulla. Kun talo jäi Sebastianille 2010-luvulla, se remontoitiin täysin.
Sebastianin ja Angelikan yhteinen tarina alkoi, kun molemmat opiskelivat Sibelius-Akatemiassa. Ensi kohtaaminen tapahtui arkisesti raitiovaunupysäkillä.
– Löysimme nopeasti yhteisen sävelen. Hyvin pian Sebastian alkoi puhua myös kaukaisesta saarimökistä, Angelika muistelee.
Angelika kertoo miettineensä melkein kauhuissaan, että miten hän, kaupunkilaiselämään tottunut korkokenkäinen hulmuhelma, pärjäisi karulla saarella, jossa ei ole mukavuuksia. Edes kaivoa ei silloin ollut.
Angelika ihastui paikkaan jo ensi kertaa saarimökille tullessaan.
– Olen syntynyt Virossa, ja vaikka asuin nuoruuteni Turussa, vietin kesiä Virossa. Mökkikulttuuri oli siellä erilainen, sillä yhteisöllisyys oli tärkeää. Vietimme kesät Võsu-nimisessä kesäkaupungissa merenrannalla. Siellä ihmiset kokoontuivat iltaisin yhteen, ja kesäpyhinä puimme kauniisti ja kävelimme rantabulevardilla, Angelika kertoo.
Jo ensi kertaa saarimökille tullessaan hän kuitenkin ihastui paikkaan.
– Nyt tämä on meille ja myös pojallemme tärkeä kesäkoti.
Yhteistä taivalta ja Angelikan totuttelemista saarielämään on kestänyt jo 23 vuotta.
”Olemme tyytyväisiä, sillä suuret remontit ovat takana. Nyt tänne voi vain tulla.”Sebastian
Vanhan saunamökin ympärille on ajan mittaan rakennettu kaunis, huvilamainen kokonaisuus. Saunarakennusta ja päätaloa on korjattu paljon ja myös varastorakennus ja ulkovessa on kunnostettu. Viime kesänä yhdestä makuuhuoneesta tehtiin yövessa pienten tarpeisiin.
– Varsinkin Sebastianin sisaren lapset ovat innoissaan, kun ei enää tarvitse joka kerta juosta kauas ulkovessaan, Angelika kertoo.
Kunnallistekniikkaa ja kiinteää sähköä huvilalla ei edelleenkään ole. Keittiössä on kaasuliesi ja -uuni, vesi kannetaan kaivosta ja tiskit hoidetaan käsin.
– Nyt olemme tyytyväisiä, sillä suuret remontit ovat takana. Nyt tänne voi vain tulla, Sebastian iloitsee.
– Aurinkopaneelit ja akkupankki talon alla mahdollistavat sen, että saamme valoa kaikkiin rakennuksiin, voimme käyttää jääkaappia ja pakastinta sekä ladata puhelimia ja muita laitteita.
”Anoppini oppeja on, että yleisilmeen tulee olla harmoninen.”Angelika
Taloa ympäröi kaksi terassia, joista merenpuoleinen on aamukahvin ja lekottelun paikka. Metsänpuoleisella terassilla voi grillata, ruokailla ja vaikkapa istua iltaa ystävien kanssa.
Huvilan ulkovuoraus on metsän ja kallioiden sävyihin sointuvaa harmaata lautaa. Laudat suojaavat hirsiä suolaisilta pärskeiltä ja tuulelta. Saunakamari toimii nykyisin vierasmajana.
Angelika on suunnitellut kesähuvilan sisustuksen, jossa toistuvat maanläheiset sävyt. Hän halusi, että värimaailma on valoisa ja rauhallinen.
– Valitsimme laadukkaat, eleettömät kalusteet ja tekstiilit, jotka kestävät tyyliltään aikaa. Suosin kotimaista, jos mahdollista, vaikka on meillä Ikeaakin. Suosikkini ovat Pentik ja Vallila. Anoppini oppeja on, että yleisilmeen tulee olla harmoninen.
Anopiltaan Angelika oppi myös, että mökki ei ole vanhojen astioiden viimeinen sijoituspaikka.
– Käytämme kauniita Arabian astioita, jotka nekin kestävät aikaa. Serviettejä pitää olla aina, sillä kaunis kattaus on tärkeä osa nautinnollista ruokailua.
Aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta ja kimaltava meri on melkein tyyni. Isäntäväki tietää, että sää voi kuitenkin muuttua hetkessä pilviseksi, tuuliseksi tai jopa myrskyksi.
– Silloin ymmärtää ihmisen pienuuden ja luonnon armottoman voiman. Muutaman kerran olemme joutuneet siirtämään kaupunkiin lähtöä myrskyn takia, Sebastian kertoo.
Laiturin vieressä on tänä kesänä pesinyt joutsen, jonka pesä on ohitettu mahdollisimman huomaamattomasti.
– Alkuun se nousi uhkaavasti siivilleen, mutta nyt se on tottunut. Polulla on tullut vastaan puolestaan kyykäärme. Sekin sihisi muistutuksen kunnioittaa alkuperäisasukkaita, kertoo Sebastian nauraen.
