Avotakka

Kuka oli Ulla-klassikkotuolin suunnittelija Ola Kettunen? Vaiherikkaaseen elämään kuului niin pako Karjalasta, pitkä pankkiura kuin oma farmi New Yorkissa

Kuka oli Ulla-klassikkotuolin suunnittelija Ola Kettunen? Vaiherikkaaseen elämään kuului niin pako Karjalasta, pitkä pankkiura kuin oma farmi New Yorkissa
Ola Kettunen ponnahti muotoilupiirien tietoisuuteen 1950-luvun puolivälissä Ulla-jakkaralla ja -tuolilla. Kuka Kettunen oikein oli, ja mistä hän tupsahti suomalaiseen muotoilumaailmaan – vain kadotakseen pian täydellisesti? Muotoilijan poika Ari Kettunen kertoo nyt ensi kerran isänsä tapahtumarikkaan elämän vaiheista.

Ola Kettusen koko nimi oli Olavi Leo Aleksander Kettunen, ja hän syntyi 27. heinäkuuta vuonna 1928 Impilahden Pitkärannassa Johan Aleksander ja Anastasia Kettusen perheeseen. Ola oli alusta lähtien hänen kutsumanimensä.

Ola Kettunen nuorena opiskelijana. Kuva: Kettusen perhealbumi

Toisen maailmansodan aikana perhe joutui lähtemään evakkoon; Suomi luopui Pitkärannasta lopullisesti jatkosodan vetäytymisvaiheessa heinäkuun 1944 alkupuoliskolla. Ola Kettusen Yhdysvalloissa asuva poika Ari Kettunen kertoo, että isä pääsi myöhemmällä iällä käymään Pitkärannassa siskonsa kanssa.

– Hänen mielestään hyvin vähän oli muuttunut vuosikymmenten aikana paitsi se, että kukaan ei enää näyttänyt onnelliselta.

Kettuset asettuivat Hyvinkäälle, missä Johan-isä työskenteli puuseppänä. Siellä Olaa kohtasi onnettomuus, jossa hän loukkasi oikean kätensä niin pahasti, että menetti useita sormia.

– Mitä tarkalleen ottaen tapahtui, on epäselvää, sillä isä ei koskaan mielellään puhunut noista vuosista. Onnettomuudesta huolimatta hän pystyi piirtämään ja maalaamaan, mikä oli hänelle ilmeisen tärkeää.

Reikien ansiosta Ulla-tuoli oli helppo nostaa ja siirtää paikasta toiseen. Kuva: Bukowskis
Ulla-jakkaran muoto on leikkisän veistoksellinen. Kuva: Bukowskis

Maalarista muotoilijaksi

Oman alansa Ola Kettunen löysi maalariammattikoulusta, ja vuodesta 1951 lähtien hän jatkoi opintojaan Helsingissä Taideteollisuuskeskuskoulussa. Hän valmistui vuonna 1953 koristemaalauksen osastolta, jonka tarjoamat opinnot valmistivat myös teolliseen muotoiluun, kalustesuunnitteluun ja sisustusarkkitehtuuriin.

Ola Kettunen työpöytänsä ääressä. Kuva Kettusen perhealbumi

Ola Kettusen ensimmäiset tuotantoon otetut kalustesuunnitelmat, Ulla-jakkara ja -tuoli, kuuluivat Instrumentarium-konserniin kuuluneen Merivaara Oy:n mallistoon. Ne erottuivat heti joukosta, ja Kettunen suunnitteli lisäksi Kulho-tuolisarjan. Kulhon istuimet olivat Ulla-tuoleja kookkaampia ja tarkoitettu rennompaan istumiseen. Nojatuoleissa oli ajanhenkinen solakka teräsrunko ja istuinmukavuutta lisäävät vaahtomuovipehmusteet. Muodoiltaan Kulhot jatkoivat Ulla-sarjasta tuttua ellipsiteemaa.

Kulho-tuoli on tarkoitettu rennompaan oleiluun kuin Ulla-tuoli. Kuva: Bukowskis
Myös Kulhossa on kevyt metallirunko. Kuva: Bukowskis
Aidon kalusteen tunnistaa näistä etiketeistä. Kettusen designia vietiin myös ulkomaille. Kuva: Bukowskis

Merivaara oli erikoistunut metallirakenteisiin sänkyihin ja sairaalakalusteisiin, mutta oli jo 1930-luvun alusta lähtien tuottanut kalusteita myös yksityiskoteihin, kuten arkkitehti Pauli E. Blomstedtin muotoilemia funktionalistisia teräsputkihuonekaluja. Yhteistyö muotoilijoiden kanssa jatkui 1950-luvulla, jolloin Ola Kettusen lisäksi malleja piirsivät monet aikakauden nimisuunnittelijat: Ilmari Tapiovaara Kiki- ja Nana-tuolit, Seppo Paatero Jaana-tuolin, arkkitehti Aarne Ervi kesäkalusteita ja Esko Pajamies tuoleja ja naulakoita.

Näitä kevytrakenteisia, moderneja kalusteita markkinoitiin lähinnä ravintoloiden, kahviloiden ja hotellien sisustuksiin. Niitä varten oli oma myymälä Helsingin keskustassa ja yli 30 jälleenmyyjää eri puolilla maata. Suomen lisäksi kalusteita vietiin ulkomaille Merva-tuotemerkillä.

Ola Kettusen kalusteita myytiin Instrumentariumin showroomissa Helsingin keskustassa ja lukuisissa muissa paikoissa eri puolilla maata. Kuva: Kettusen perhealbumi
Erilaiset pintakäsittelyt muuttavat Ulla-tuolin ilmettä. Kuva: Bukowskis
Ola Kettusen Merivaaralle suunnittelemat 1950-luvun tuotteet oli tarkoitettu julkitiloihin, mutta nyt ne ovat suosittuja vintage-hankintoja tavallisiin koteihin.
Ulla-tuolin ilme muuttuu sen mukaan, mistä kulmasta sitä katsoo. Kuva: Bukowskis

Näyttävä ura Pohjois-Amerikassa

Näin Ola Kettusen kalusteet löysivät tiensä Yhdysvaltoihin ja Kanadaan saakka ja toivat hänelle aivan uudenlaisen työtilauksen:

Kulho-nojatuolisarjan tyylikäs muotoilu on herättänyt huomiota maamme rajojen ulkopuolellakin. Juuri tämän työnsä perusteella suunnittelija, sisustustaiteilija Ola Kettunen sai kutsun Kanadaan erään sikäläisen huomattavan huonekalutehtaan suunnittelijaksi”, paljastaa mainos Helsingin Sanomissa vuonna 1956.

Sodanjälkeisessä Kanadassa oli suuri tarve luoda raikkaampaa ja edistyksellisempää muotoilua raskaana ja tunkkaisena pidetyn perinteisen huonekalumuotoilun sijaan. Ihanteita haettiin niin Tanskasta, Ruotsista kuin Suomesta, ja pohjoismaalaisten muotoilijoiden osaamiseen kiinnitettiin paljon huomiota. Heidän tehtävänsä oli luoda maahan toisenlaista sisustuskulttuuria.

– Isä näki tässä loistavan tilaisuuden ja muutti työn perässä Montrealiin. Minä muutin äidin kanssa perässä vähän myöhemmin. Ola sai Kanadassa näyttävän tunnustuksenkin, National Industrial Design Councilin jakaman kunniakirjan laadukkaasta muotoilusta, Ari Kettunen kertoo.

Naapurimaassa Yhdysvalloissa vauhti, resurssit ja modernin muotoilun tarve olivat kuitenkin omaa luokkaansa, ja Kettunen muutti New Yorkiin jo vuonna 1958. Siellä hän työskenteli lähes koko työuransa sisustusarkkitehtina amerikkalaisen investointipankki Irving Trustin (myöhemmin Bank of New York) palveluksessa. Tämä lienee pitkälti syy siihen, että hänen nimensä ei esiinny aikakauden muotoilua esittelevissä kotimaisissa designteoksissa. Ola Kettunen vastasi pankin toimitilojen rakennuttamisesta ja sisustamisesta niin Yhdysvalloissa kuin kansainvälisesti.

– Suunnittelutyöt veivät hänet usein niin Japaniin, Singaporeen, jonka kaupunkisuunnittelua hän arvosti suuresti, kuin Etelä-Amerikkaan.

Ola Kettunen palkittiin Kanadassa laadukkaasta muotoilustaan. Kuva: Kettusen perhealbumi

Oman maatilan rauhaan

Kun Ola Kettunen jäi eläkkeelle, hän siirtyi asumaan maaseudulle New Yorkin ulkopuolelle ja hoitamaan sieltä hankkimaansa 300 vuotta vanhaa farmia.

– Isä pysyi edelleen kiireisenä ja vireänä hoitaessaan hevosia ja kunnostaessaan rakennuksia. Hän yhdisti mielellään modernilla tavalla käsiteltyä puuta, lasia ja uutta muotoilua siirtomaa-ajan amerikkalaiseen arkkitehtuuriin. Hänellä oli tapana yhdistää uuden ja vanhan parhaat puolet toisiinsa.

Ikääntyessään Ola Kettunen luopui maatilastaan ja muutti Kalifornian Denvilleen, missä hänen poikansa jo asui. Kettunen kuoli siellä 87-vuotiaana 23. marraskuuta vuonna 2015. Lopulta hän palasi Suomeenkin, sillä Ari Kettunen laski isänsä tuhkan sukuhautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Ola Kettusen Merivaaralle suunnittelemat 1950-luvun tuotteet oli alun perin tarkoitettu julkitiloihin, mutta tänä päivänä ne ovat suosittuja vintage-hankintoja tavallisiin koteihin. Niiden arvokin on noussut tasaisesti jälkimarkkinoilla. Yksi syy jatkuvaan suosioon on varmasti Kettusen muotokielessä, jossa on hauskaa, helposti tunnistettavaa veistoksellisuutta.

Ulla ja Kulho ovat merkittävä osa modernin suomalaisen huonekalumuotoilun historiaa. Samoin niiden muotoilija, joka ei ole enää pelkkä nimi.

Julkaistu: 17.4.2020
Kommentoi »