Meidän Talo

Niinan ja Markun 50-luvun talolle piti riittää pintaremontti – lattian alta paljastuneen homeen takia edessä olikin vuoden täysremontti


Ihan perusremontti, jossa säästetään myös vanhaa. Näin tuumivat helsinkiläiset Niina ja Markku ostaessaan 1950-luvulla rakennetun kivitalon Helsingin Kulosaaresta. Alapohjassa havaittu kosteus mullisti kuitenkin suunnitelmat.
Kuvat Hanna Linnakko
Uudet portaat saatiin täyttämään rakennuslain vaatimukset aloittamalla ne jo eteisaulan puolelta ja poistamalla lohko ensimmäistä askelmaa varten. Lasinen kaide lisää entisestään avaran tilan ilmavuutta.

Yksinkertaisia ja asiallisia, toimivia ja kodikkaita. Sellaisia ovat 1950-luvulla rakennetut kivitalot tyypillisimmillään. Kodikkuuteen ja arkeen panostettiin, edustavuus ei ollut enää oleellista. Vaikka moni remonttia tekevä haluaa päivittää 50-lukulaisen kodin, haaveissa on usein säilyttää myös rakennusajankohdalle leimallisia piirteitä. Näin ajattelivat myös Niina ja Markku ostaessaan 1950-luvulla rakennetun omakotitalon vuonna 2010.

Kun nelihenkinen perhe etsi uutta kotia, vaatimuksina olivat piha ja sijainti vanhoilla kotikulmilla Helsingin Kulosaaressa. Perhe viihtyi vanhassa rivitalokodissaan, mutta kaipasi omaa pihaa. Taloyhtiöllä oli vain yhteinen viheralue. Kiinnostava kivitalo löytyikin kivenheiton päästä silloisesta kodista ja myyjän teettämän kuntokartoituksen mukaan tarvitsi vain pintaremontin.

Rinteeseen rakennetun talon lattiapinnat ovat useassa tasossa. Vanhat portaat oli rakennettu laskeutumaan sivuttain, jotta ne eivät veisi liikaa tilaa tv-tilasta. Niina ei tunnustaudu harrastelijasisustajaksi. Hän ei vaihda huonekalujen järjestystä tai tyynynpäällisiä sesongin mukaan. Materiaalien pitää olla laadukkaita ja pitkäikäisiä. Sohvapöydällä olevassa Ingo Maurerin suunnittelemassa One From the Heart -lampussa on ajastin, ja se on ohjelmoitu syttymään illan hämärtyessä.

Huoneissa oli erilaisia lattiamateriaaleja, muun muassa mäntylautaa ja muovimattoa. Perhe halusi kotiinsa lattialämmityksen, joten vanhat materiaalit joutuisi joka tapauksessa vaihtamaan. Niina suunnitteli silti säästävänsä talosta niin paljon vanhaa kuin mahdollista. Umpitammiset kaapistot ja eteisen punatiilistä pystypäin ladottu lattia saisivat jäädä. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin pian, täytenä yllätyksenä.

– 50-luvulla rakennettua taloamme oli laajennettu 60-luvulla. Kun uuden puolen muovimatot revittiin pois, tilassa haisi kosteus ja home. Siitä se kaikki alkoi, Niina kertoo.

Vastaava rakennusmestari porasi lattiaan reiän nykyisen ruokasalin kohdalle varmistaakseen lattiarakenteen kunnon. Porausreikää jouduttiin suurentamaan, ensin kymmeneen senttimetriin ja sitten vielä metriin. Näin paljastuivat talon alapohjassa lainehtiva vesi ja homeiset rakenteet. Kuntokartoitusraportissa kyllä kerrottiin salaojituksesta, mutta se jäi mainitsematta, että salaojat olivat virheellisesti vain parinkymmenen senttimetrin syvyydessä.

Ruokasali ja olohuone oli aikaisemminkin yhtenäistä tilaa, mutta remontin yhteydessä väliseinän aukkoa suurennettiin. Avara tila vaatii näyttäviä huonekaluja. Sohvan yläpuolella on virolaisen Jaan Elken työ. Musta lattiavalaisin on Serge Mouillen. Selkeät linjat miellyttävät Niinaa sisustuksessa. Lipasto on hankittu Skannosta ja se on Minotin valmistama. Musta Atollo-pöytävalaisin ja Kimmo Kaivannon työt täydentävät kokonaisuuden. Isot kaktukset ovat helsinkiläisestä Ölanderin kukkakaupasta.
1950-luvulle tyypillinen avaruus säilytettiin remontissa.
Talon keskiössä oleva valoisa olohuone on ahkerassa käytössä: siellä seurustellaan, luetaan ja työskennellään läppäreillä. Kukkapuron Karuselli-tuolin Niina sai äidiltään vasta olleen merkkipäivänsä kunniaksi. Ruskea Flexformin sohvakalusto ja pöytä hankittiin tähän kotiin. Foscarinin Caboche-riippuvalaisin on valaissut jo perheen kahdessa edellisessäkin kodissa. Poltetun oranssin väriset pöytäpallit ovat Minotin. Itämainen matto hankittiin Mattocenteristä.

Lattiapinnan alla oleva betonikerros ja betonipalkkeja ympäröivät puuosat olivat kaikki homeessa. Valumuottipuut oli jätetty betonikehikon ympärille. Talo on rakennettu louhitun kallion päälle, ja kallion halkeamasta pulppusi vesi. Jos salaojitus olisi ollut kunnossa, vesi olisi saattanut ohjautua pois talon alta.

– Talo oli vankasti rakennettu, mutta meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa kaikki kallioon asti lukuun ottamatta kantavia seiniä. Myös vanhat tammiset kaapistot ja eteisen tiililattia joutuivat roskalavalle, Niina kertoo.

Betonikehikoiden homehtuneet puuosat poistettiin, minkä jälkeen niiden pinnat piikattiin ja homeet puhdistettiin. Myös kallio käsiteltiin. Taloa kiertävä salaojitus rakennettiin oikeaoppisesti, ja talon alle tehtiin oma salaojitus, jossa on automaattipumppujärjestelmä.

Avokeittiö on perheen suosituin tila. Beigenvärinen keittiö on italialaisen Binovan Bluna. Työtasot ovat luonnonkiveä. Madeleine-vehnäterrieri vartioi terhakkaasti ruokakuppiaan. Binovan Light-liesituuletin asennettiin laskettuun kattoon tehtyyn syvennykseen, jotta kokkaajalla on näköyhteys ruokasaliin. Baarijakkarat ovat Magisin valmistamat.
Mittava remontti on ollut muistutus siitä, etteivät asiat suju aina suunnitellusti.
Terassiovien edestä, lattiaritilöiden alta, paljastui lämpöpatteri, jonka tehtävänä oli ollut mahdollistaa ovien auki pitäminen pitkälle syksyyn. Ruokasali ja keittiö ovat yhtä avaraa tilaa. Vanhat lasiovet kunnostettiin ja niistä on kaunis näkymä pihalle. Niina hankki suuren ruokapöydän ympärille Eero Saarisen suunnittelemat Tulppaani-tuolit, jollaiset olivat olleet jo hänen isovanhempiensa kotona. Kiinalainen senkki Casuarinasta.

Muuttuneen tilanteen takia perhe halusi tehdä kaiken niin hyvin kuin mahdollista, ehkä jopa vähän liioitellusti.

– Rakennusmestarimmekin vaihtui, sillä projekti oli ensimmäiselle liian iso. Onneksi löysimme hyvän ammattilaisen johtamaan projektia. Hän osasi ratkaista esiin tulevia pulmia nopeasti, Niina kehuu.

Niina uskoo, että mikäli he olisivat olleet etukäteen tietoisia remontin suuruudesta, se olisi voinut valmistua nopeammin. Ajan lisäksi olisi ollut taloudellisempaa tehdä toisenlaisia ratkaisuja etenkin purkutöiden osalta. Niissä perheen apuna oli urheilujoukkueita ja sukulaispoikia. Painavan betonin liikuttaminen kävi kovasta kuntoilusta.

Niina ja Markku ottivat yhteyttä entisiin omistajiin heti ensimmäisten porausten jälkeen. Yhteisymmärrys korvauksista syntyi, vaikka ne kattoivatkin vain osan remonttikuluista.

– Halusimme tehdä perinpohjaisen remontin ja käyttää laadukkaita materiaaleja, joten oli ymmärrettävää, että kulutkin olivat suuremmat, Niina jatkaa.

Makuuhuone on sisustettu harmaan ja valkoisen eri sävyillä.

Mittava remontti on ollut opettavainen ja antanut muistutuksen siitä, etteivät asiat suju aina suunnitellusti.

– Ihmisten – myyjien, ostajien ja asunnonvälittäjien – pitäisi päästä siitä uskosta, että kuntokartoitukset kertovat koko totuuden. Vanhaa taloa ostaessa pitää varautua yllätyksiin, Niina pohtii.

Ilman porauksia lattioihin, seiniin ja kaakeleihin ei Niinan mukaan voi saada tietää, onko rakenteissa kosteutta. Heidän talonsa rakenteiden kunnon pääsee nyt tarkistamaan kodinhoitohuoneeseen tehdystä luukusta, josta pääsee ryömimään talon alle. Sinne he lupaavat myös viedä mahdollisen tulevan ostajan, jos he joskus malttavat kodistaan luopua.

Vaikka talo myllättiin sisältä lähes täysin ja seiniä siirrettiin, on alkuperäinen avaruus peräisin 50-luvulta. Yhden istuessa lukemassa talon keskellä olevassa olohuoneessa ja toisen katsoessa telkkaria kodin toisessa päädyssä ollaan kuitenkin samassa tilassa.

Kosteusvauriot muuttivat suunnitelmat mutta vuoden remontin jälkeen kaikki oli vihdoin valmista.
Kylpyhuoneen alta löytyivät kalliossa olevat, vettä pulppuavat halkeamat. Kallioon porattiin reikiä, jotka putkitettiin ja näin vesi ohjattiin salaojaan. Remontoidussa kylpyhuoneessa on Antonio Lupin tyylikkäät allastaso, laatikosto, suihkukaappi ja peili. Seinissä on kostealle pinnalle soveltuvaa värjättyä pintalaastia. Kaunis matto on Helanderin huutokaupasta. Tyylikkään pelkistetyn löylyhuoneen kiuas on Tulikiven tuotantoa. Saunatilat suunnitellut arkkitehti Suvi Huttunen halusi vaalia talon henkeä. Pukuhuoneen lattia- ja seinämateriaaliksi valittiin neliölaatta 50-luvun tyyliin. Peili on Finnish Design Shopista.

Tällä hetkellä perheellä ei ole uusia projekteja kotirintamalla. Saunakin on vasta saatu valmiiksi. Se jäi vaiheeseen muun kodin ollessa muuttokunnossa vuoden kestäneen remontin jälkeen.

– Energia ei riittänyt sillä hetkellä enää sen laittamiseen, Niina muistelee.

Saunaosaston suunnittelemiseen Niina sai apua ystävältään arkkitehti Suvi Huttuselta. Laatat he valitsivat yhdessä, mutta muuten Niina luotti Suvin estetiikan tajuun eikä halunnut mitään muutoksia suunnitelmiin.

Tyylikäs saunaosasto on nykyään kovassa käytössä, myös nuorison ja heidän kaveripiirinsä. Perheen kuopus asuu vielä kotona ja on kova järjestämään juhlia, joihin Niina suhtautuu suopeasti.

– Tämähän on myös lapsien koti. Katolle saisi kuulemma makean terassin, mutta siihen emme kyllä suostu, Niina naurahtaa kuopuksen remonttisuunnitelmalle.

Kulosaarelaisperheen talon on suunnitellut arkkitehti Kurt Simberg, jonkä kädenjälki näkyy useissa julkisissa rakennuksissa. Svenska Handelshögskolan Helsingissä on muun muassa Simbergin piirtämä.

Julkaistu: 7.6.2019