
Niinan ja Markun 50-luvun talolle piti riittää pintaremontti – lattian alta paljastuneen homeen takia edessä olikin vuoden täysremontti
Ihan perusremontti, jossa säästetään myös vanhaa. Näin tuumivat helsinkiläiset Niina ja Markku ostaessaan 1950-luvulla rakennetun kivitalon Helsingin Kulosaaresta. Alapohjassa havaittu kosteus mullisti kuitenkin suunnitelmat.

Yksinkertaisia ja asiallisia, toimivia ja kodikkaita. Sellaisia ovat 1950-luvulla rakennetut kivitalot tyypillisimmillään. Kodikkuuteen ja arkeen panostettiin, edustavuus ei ollut enää oleellista. Vaikka moni remonttia tekevä haluaa päivittää 50-lukulaisen kodin, haaveissa on usein säilyttää myös rakennusajankohdalle leimallisia piirteitä. Näin ajattelivat myös Niina ja Markku ostaessaan 1950-luvulla rakennetun omakotitalon vuonna 2010.
Kun nelihenkinen perhe etsi uutta kotia, vaatimuksina olivat piha ja sijainti vanhoilla kotikulmilla Helsingin Kulosaaressa. Perhe viihtyi vanhassa rivitalokodissaan, mutta kaipasi omaa pihaa. Taloyhtiöllä oli vain yhteinen viheralue. Kiinnostava kivitalo löytyikin kivenheiton päästä silloisesta kodista ja myyjän teettämän kuntokartoituksen mukaan tarvitsi vain pintaremontin.



Huoneissa oli erilaisia lattiamateriaaleja, muun muassa mäntylautaa ja muovimattoa. Perhe halusi kotiinsa lattialämmityksen, joten vanhat materiaalit joutuisi joka tapauksessa vaihtamaan. Niina suunnitteli silti säästävänsä talosta niin paljon vanhaa kuin mahdollista. Umpitammiset kaapistot ja eteisen punatiilistä pystypäin ladottu lattia saisivat jäädä. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin pian, täytenä yllätyksenä.
– 50-luvulla rakennettua taloamme oli laajennettu 60-luvulla. Kun uuden puolen muovimatot revittiin pois, tilassa haisi kosteus ja home. Siitä se kaikki alkoi, Niina kertoo.
Vastaava rakennusmestari porasi lattiaan reiän nykyisen ruokasalin kohdalle varmistaakseen lattiarakenteen kunnon. Porausreikää jouduttiin suurentamaan, ensin kymmeneen senttimetriin ja sitten vielä metriin. Näin paljastuivat talon alapohjassa lainehtiva vesi ja homeiset rakenteet. Kuntokartoitusraportissa kyllä kerrottiin salaojituksesta, mutta se jäi mainitsematta, että salaojat olivat virheellisesti vain parinkymmenen senttimetrin syvyydessä.


”1950-luvulle tyypillinen avaruus säilytettiin remontissa.”


Lattiapinnan alla oleva betonikerros ja betonipalkkeja ympäröivät puuosat olivat kaikki homeessa. Valumuottipuut oli jätetty betonikehikon ympärille. Talo on rakennettu louhitun kallion päälle, ja kallion halkeamasta pulppusi vesi. Jos salaojitus olisi ollut kunnossa, vesi olisi saattanut ohjautua pois talon alta.
– Talo oli vankasti rakennettu, mutta meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa kaikki kallioon asti lukuun ottamatta kantavia seiniä. Myös vanhat tammiset kaapistot ja eteisen tiililattia joutuivat roskalavalle, Niina kertoo.
Betonikehikoiden homehtuneet puuosat poistettiin, minkä jälkeen niiden pinnat piikattiin ja homeet puhdistettiin. Myös kallio käsiteltiin. Taloa kiertävä salaojitus rakennettiin oikeaoppisesti, ja talon alle tehtiin oma salaojitus, jossa on automaattipumppujärjestelmä.



”Mittava remontti on ollut muistutus siitä, etteivät asiat suju aina suunnitellusti.”


Muuttuneen tilanteen takia perhe halusi tehdä kaiken niin hyvin kuin mahdollista, ehkä jopa vähän liioitellusti.
– Rakennusmestarimmekin vaihtui, sillä projekti oli ensimmäiselle liian iso. Onneksi löysimme hyvän ammattilaisen johtamaan projektia. Hän osasi ratkaista esiin tulevia pulmia nopeasti, Niina kehuu.
Niina uskoo, että mikäli he olisivat olleet etukäteen tietoisia remontin suuruudesta, se olisi voinut valmistua nopeammin. Ajan lisäksi olisi ollut taloudellisempaa tehdä toisenlaisia ratkaisuja etenkin purkutöiden osalta. Niissä perheen apuna oli urheilujoukkueita ja sukulaispoikia. Painavan betonin liikuttaminen kävi kovasta kuntoilusta.
Niina ja Markku ottivat yhteyttä entisiin omistajiin heti ensimmäisten porausten jälkeen. Yhteisymmärrys korvauksista syntyi, vaikka ne kattoivatkin vain osan remonttikuluista.
– Halusimme tehdä perinpohjaisen remontin ja käyttää laadukkaita materiaaleja, joten oli ymmärrettävää, että kulutkin olivat suuremmat, Niina jatkaa.


Mittava remontti on ollut opettavainen ja antanut muistutuksen siitä, etteivät asiat suju aina suunnitellusti.
– Ihmisten – myyjien, ostajien ja asunnonvälittäjien – pitäisi päästä siitä uskosta, että kuntokartoitukset kertovat koko totuuden. Vanhaa taloa ostaessa pitää varautua yllätyksiin, Niina pohtii.
Ilman porauksia lattioihin, seiniin ja kaakeleihin ei Niinan mukaan voi saada tietää, onko rakenteissa kosteutta. Heidän talonsa rakenteiden kunnon pääsee nyt tarkistamaan kodinhoitohuoneeseen tehdystä luukusta, josta pääsee ryömimään talon alle. Sinne he lupaavat myös viedä mahdollisen tulevan ostajan, jos he joskus malttavat kodistaan luopua.
Vaikka talo myllättiin sisältä lähes täysin ja seiniä siirrettiin, on alkuperäinen avaruus peräisin 50-luvulta. Yhden istuessa lukemassa talon keskellä olevassa olohuoneessa ja toisen katsoessa telkkaria kodin toisessa päädyssä ollaan kuitenkin samassa tilassa.
”Kosteusvauriot muuttivat suunnitelmat mutta vuoden remontin jälkeen kaikki oli vihdoin valmista.”




Tällä hetkellä perheellä ei ole uusia projekteja kotirintamalla. Saunakin on vasta saatu valmiiksi. Se jäi vaiheeseen muun kodin ollessa muuttokunnossa vuoden kestäneen remontin jälkeen.
– Energia ei riittänyt sillä hetkellä enää sen laittamiseen, Niina muistelee.
Saunaosaston suunnittelemiseen Niina sai apua ystävältään arkkitehti Suvi Huttuselta. Laatat he valitsivat yhdessä, mutta muuten Niina luotti Suvin estetiikan tajuun eikä halunnut mitään muutoksia suunnitelmiin.
Tyylikäs saunaosasto on nykyään kovassa käytössä, myös nuorison ja heidän kaveripiirinsä. Perheen kuopus asuu vielä kotona ja on kova järjestämään juhlia, joihin Niina suhtautuu suopeasti.
– Tämähän on myös lapsien koti. Katolle saisi kuulemma makean terassin, mutta siihen emme kyllä suostu, Niina naurahtaa kuopuksen remonttisuunnitelmalle.

