Meidän Talo

Niina ja Jarmo kunnostivat satavuotiaan hirsitalon omin voimin: ”Luotimme, että jos jotain tulee eteen, osaamme sen korjata”


Kertaalleen palanut ja aiemmin kylän merkkimiehen kotina toiminut talo sai remontin myötä uuden elämän. Valtava korjausprojekti poiki kodin lisäksi pelastajalleen uuden työn.
Kuvat Juha Sarkkinen

Keltainen talo seisoo arvokkaana keskellä talvista maalaismaisemaa Kiimingissä. Alun perin samalla paikalla oli Hannuksen kylän ensimmäinen talo, jonka oli rakentanut paikallinen merkkimies Johan Hannus 1900-luvun alussa. Paremmin Hannus-Ukkona tunnettu mies oli taitava hirsirakentaja, jonka kädenjälki näkyy vielä tänäkin päivänä monissa oululaisissa hirsirakennuksissa.

Hannuksen talon pirtissä toimi lähes parikymmentä vuotta kyläkoulu, kunnes tuntemattomasta syystä yläkerrassa syttynyt tulipalo tuhosi koko päärakennuksen vuonna 1939. Uusi talo rakennettiin pikavauhdilla kylältä kerätyistä hirsistä juuri ennen talvisodan syttymistä. Lisäsiipi valmistui vuonna 1975.

Talon vuonna 1975 rakennetussa lisäsiivessä sijaitsevat suihkutila, sauna sekä kodinhoito- ja takkahuone. Talossa on asuinpinta-alaa yhteensä noin 140 neliötä. Tulevassa julkisivuremontissa parannetaan lämmöneristystä ja tehdään koko talon kiertävä terassi.
Pirtti ennen remonttia.
Talon remontti muutti perheen elämän. Jarmo Siltakoskesta tuli käsityöammattilainen, ja hän pyörittää omaa Mielipuu-puusepänliikettään piharakennukseen tehdyssä verstaassa. Alviina-tyttärellä on tilaa leikkiä ja touhuta suuressa pirtissä.

Ajatus maalla asumisesta ei ollut Niina Hepo-ojan ja Jarmo Siltakosken haaveissa vielä viisi vuotta sitten, kun he ajoivat Hannuksessa sijaitsevan maalaistalon pihaan. Sukulaiset olivat vinkanneet talosta jo pariskunnan talonmetsästyksen alkumetreillä, mutta muutto maalle 30 kilometrin päähän Oulusta ei tuntunut silloin edes vaihtoehdolta.

– Ei ikinä, ei varmasti, Niina muistelee todenneensa.

Pariskunta oli etsinyt ahkerasti vuoden ajan kunnostettavaa vanhaa taloa läheltä Oulun keskustaa, mutta sopivaa kohdetta ei ollut löytynyt.

– Kävimme läpi kaikki Oulun rintamamiestaloalueet. Emme edes harkinneet uuden talon rakentamista, sillä vanhan kunnostaminen oli meille yhteinen intohimon kohde. Jarmolla oli kirvesmiestyönsä puolesta osaamista ja ammattitaitoa, minulla tietotaitoa ja intohimoa sisustamiseen, Niina kertoo.

Hirret ja kattopalkit puhdistettiin talkoilla: 10 miestä ja 10 kulmahiomakonetta hioivat yhden päivän aikana kaikki hirret välipohjasta lattiaan. Hionnan jälkeen hirret pestiin. Nyt ne saavat elää omaa elämäänsä ja tummua ajan kuluessa.
1970-luvulla tehdyn remontin jäljiltä iso pirtti oli jaettu kahdeksi huoneeksi. Jarmo ja Niina palauttivat pirtin entiseen asuun. Lastulevyjen alta paljastuneet hirret olivat pääsääntöisesti niin siistissä kunnossa, että ne voitiin jättää näkyville. Tuvan leivinuuni ei ole alkuperäinen, vaan se lisättiin edellisessä remontissa. Vanha puuhella on tallessa ja odottaa entisöintiä.
Perhe viihtyy isossa pirtissä. Ylhäällä käydään vain nukkumassa.

Kun alkuperäisessä kunnossa olevaa kohtuuhintaista taloa ei löytynyt Oulun alueelta, pariskunta päätti lopulta käydä Hannuksessa. Olihan tilan viimeinen omistaja ollut sukulainen: Jarmon isän täti.

Ensivaikutelma 1970-luvun remontin jäljiltä olevasta talosta oli melko karu, mutta jokin sai ajatukset muuttumaan. Seinissä oli ajan hengen mukaisesti lastulevyä ja lattiassa muovimattoa, mutta talon aihio oli kuitenkin hyvä ja pihamaa riittävän suuri.

Lopullinen sinetti kaupoille syntyi toisella käyntikerralla, kun levypinnan alta paljastui hirsiseinä. Iso hirsitalo ja piharakennukset jokimaisemassa lähes hehtaarin kokoisella tontilla eivät tuntuneetkaan Niinasta ja Jarmosta enää hullulta ajatukselta.

– Emme edes teettäneet kuntokartoitusta. Kurkistin kerran lattian alle ja avasin hieman seinää. Luotimme, että jos jotain tulee eteen, osaamme sen korjata. Kaikki aiottiin kuitenkin purkaa, Jarmo kertoo.

Remontti aloitettiin rivakasti purkutöillä tammikuussa 2015. Tarkoituksena oli muuttaa sisään viimeistään puolen vuoden kuluttua juhannuksena.

– Ihan nappiin ei mennyt, Niina naurahtaa.

Niina, Jarmo ja taloprojektin alkaessa kolmen kuukauden ikäinen vauva asuivat suurimman osan remonttiajasta Jarmon vanhempien luona. Vaikka itse urakka ei kauhistuttanut ammattilaista, ajanpuute aiheutti päänvaivaa. Jarmo vietti kaiken liikenevän ajan rakennuksella ja teki remonttia pääsääntöisesti yksin töidensä ohessa. Perhe ja sukulaiset auttoivat mahdollisuuksien mukaan viikonloppuisin.

– Kaikki ainekset katastrofiin olivat kasassa, mutta selvä päämäärä auttoi jaksamaan, Niina muistelee.

Alun perin eteinen ja yläkerta olivat kylmää tilaa. Vanha eteinen purettiin ja eristettiin remontissa.
Portaat yläkertaan käännettiin nousemaan ulkoseinälle. Niiden alle jäi hyvin tilaa ulkovaatteille. Jarmo teki Alviinalle oman vaatekaapin, jossa naulakko on juuri oikealla korkeudella. Porrasaskelmiin on piilotettu laatikot kengille.
Takkahuone ennen remonttia. Vanha tiilitakka sai lähteä remontissa.
Takkahuoneen vanha takka korvattiin nopeasti lämpenevällä kiertoilmakamiinalla. Lisäsiiven lattioihin asennettiin lattialämmitys ja viemäröinnit uusittiin. Pesuhuoneen liukuovi on Jarmon tekemä.

Pelkkä sisätilojen purkaminen kesti lähes kolme kuukautta. Suurin yllätys paljastui lattioiden alta: kolme seinän alimmaista hirsivarvia oli lahoja.

– Silloin oli usko koetuksella. Minun täytyi opetella hirsien kengitys, sillä alimmat vaurioituneet hirret oli vaihdettava, Jarmo kertoo.

Jarmo oli aikaisemmin vaihtanut yksittäisiä hirsiä, mutta koko talon kengittäminen oli hänellekin uutta. Mies halusi silti tehdä aikaa vievän ja raskaan työn itse, sillä sen teettäminen ulkopuolisella olisi ollut liian kallista. Jarmo oli säästänyt vuosia sitten tuttavan uuden talon alta puretun rakennuksen hirret, joten varaosat löytyivät omasta takaa.

Suihku ja sauna yhdistyvät saumattomasti tunnelmalliseen takkahuoneeseen.
Wc:n taustaseinä on ainoa paikka, jossa näkyy talon vanhan osan alkuperäistä ulkoseinää. Saunaremontista ylijääneillä päreillä päällystetty seinä tuo takkahuoneeseen lämpöä.
Seinään kiinnitetty poronsarvi toimii pyyhekoukkuna.
Saunan upea päreseinä jatkuu kattona läpi suihkutilan. Idea oli Niinan ja palapelin toteutus Jarmon. Päreet saatiin Jarmon serkulta, jonka aittojen kattoremontista ne jäivät yli. Pärepinnat on suojattu värittömällä saunasuojalla. Lauteet ovat saunavahalla valkoiseksi käsiteltyä kuusta.
Näyttävä pärekatto jatkuu saunasta suihkutilaan.

Niina ja Jarmo suosivat perinteisiä korjaustapoja ja materiaaleja aina, kun se oli mahdollista. He eivät halunneet muuttaa alkuperäisiä ratkaisuja, sillä jos ne olivat toimineet hyvin lähes sata vuotta, ne toimisivat jatkossakin ja talo pysyisi terveenä. Tämä toimi parin ohjenuorana läpi remontin.

– Pyrimme välttämään muovia. Käytimme alapohjan ja seinien eristeenä ekovillaa. Yläpohjaan laitoimme SPU-uretaanilevyä lähinnä siksi, että se toimii samalla tuulensuojalevynä, Jarmo perustelee valintoja.

Talo lämpenee suoralla sähkölämmityksellä ja kahdella ilmalämpöpumpulla. Kovilla talvipakkasilla apuna on leivinuuni.

– Emme halunneet peittää kauniita hirsiseiniä, joten seinien tarvitsema lisäeristys laitetaan ulkopuolelle tulevan ulkovuoriremontin yhteydessä.

Vanhan hirsitalon kunnostus kesti kokonaisuudessaan vuoden. Sähkö- ja putkitöitä lukuun ottamatta kaikki tehtiin omin voimin.

Ennen remonttia yläkerta oli kylmää tilaa.
Yläkerrassa on nykyisin vanhempien ja Alviina-tyttären makuutilat. Hormiseinä on kaunis tausta sängylle. Alkuperäinen rappauspinta maalattiin mustaksi. Katto on maalattua mäntylautaa.
Yläpohja eristettiin SPU-uretaanilevyllä. Välipohjan ja seinien eristeenä on ekovillaa. Koko yläkerran lattiarunko tehtiin uusiksi ja ikkunat vaihdettiin. Rungon päällä oleva mäntylauta on maalattu Uulan valkoisella puulattiamaalilla.

Muutamassa vuodessa keskusta-asukit ovat kotiutuneet maaseudun rauhaan.

– Emme lähtisi täältä enää minnekään, Jarmo ja Niina toteavat.

Pariskunta on tyytyväinen remontin lopputulokseen ja siihen, että nyt on tilaa touhuta. Edes alussa Niinaa kauhistuttanut puolen tunnin ajomatka töihin Ouluun ei tunnu enää miltään. Jarmo olisi jopa valmis tekemään samanlaisen projektin uudestaan, tosin ilman kiirettä.

Vanhassa pihapiirissä ei remontoitava lopu. Seuraavaksi suunnitelmissa on tehdä mittava piha- ja julkisivuremontti, mutta sitä ennen he vetävät vähän henkeä. Remontin myötä Jarmon halu tehdä jotain omaa kasvoi. Niin syntyi Mielipuu-puusepänliike.

– Ennen pirtissä veisteli Hannus-Ukko, nyt minä. Ympyrä ikään kuin sulkeutuu, Jarmo kiteyttää.

Julkaistu: 1.3.2019