”Neulon, jotta en tapa ihmisiä” – 5 vannoutunutta neulootikkoa esittelee käsityötatuointinsa
Joskus neulonta on niin tärkeä osa elämää, että lanka ja puikot kulkevat aina mukana myös kuvana iholla. Viisi käsityöharrastajaa esittelee upeat tatuointinsa.
Tatuointeihin on tapana tallentaa jotain itselle tärkeää: yksi haluaa ihoonsa rakkaan lemmikin kuvan, toinen oman voimalauseensa ja kolmas lastensa nimet. Miksipä tatuointiin ei siis ikuistaisi tärkeää harrastusta?
Niin ovat päätyneet tekemään ainakin nämä viisi innokasta neulojaa. Ulla, Nina, Noora, Kirsi ja Minna esittelevät upeat neulonta-aiheiset tatuointinsa ja kertovat tarinat kuvien takaa:
Miljoonien silmukoiden tarina
”Neulontaharrastukseni alkoi jo lapsena. Se on tullut perintönä: äitini ja mummuni olivat kovia neulomaan. Nuorena minulla oli aina kylilläkin villapuseron kudin mukana. Neulonta on minulle rakas harrastus, jossa saa nollata aivot. Olen kutonut paljon lahjoja sukulaisille, myynyt neuleitani ja lahjoittanut villasukkia hyväntekeväisyyteenkin. Tällä hetkellä olen innostunut islantilaisista villapaidoista.
Minulla oli ennestään ruusutatuointi, mutta sen otin vain, kun jotain piti saada. Nyt halusin tatuoinnin ajatuksella. Kaivelin netin saloja ja yhdistin kaksi eri ideaa. Halusin, että kirjoitus jatkuu lankakerästä. Netistä löydetty teksti sopi minulle täydellisesti, koska olen tehnyt varmasti miljoonia ja taas miljoonia silmukoita. Eihän neule edisty, ellei sitä tee silmukka kerrallaan. Haluan joskus vielä jatkaa tatuointiani villasukan kuvalla, koska olen tehnyt pääasiassa niitä.” – Ulla Kankaanniemi, 57
Parasta terapiaa
”Olen neulonut aina – jo yläasteen aikana tein kolme villapaitaa. Neulon aina ja joka paikassa.
Ihmiset kysyvät usein, kannattaako neulominen. Totean siihen, että tulee se halvemmaksi kuin terapia. Siihen liittyy myös tatuointini: neulonta on minulle terapiaa ja sitä kuuluisaa omaa aikaa.” – Nina Karjalainen, 44
Muisto rakkaasta mummista
”Otin tatuoinnin kolme vuotta sitten. Lankakerän vieressä on kukka, joka muistuttaa rakkaan harrastukseni alullepanijasta eli Iris-mummistani. Mummi opetti minut kutomaan, kun olin viisivuotias. Aloitin kaulahuivista, jonka neuloin nallelleni. Mummin kanssa parasta oli neuleideoiden suunnittelu ja se, miten hän aina kehui ja ihasteli tuotoksiani ja kehittyviä taitojani.
Nykyään kudon päivittäin. Se on minulle eräänlaista terapiaa ja tuo hyvinvointia. On ihan parasta, kun saan päivän päätteeksi kaivaa puikot esiin ja kutoa äänikirja korvilla. Kun mummi kuoli, minulle oli erittäin tärkeää saada kutoa hänelle taivasmatkasukat.” – Noora Tihleman, 32
Inspiraatio Pinterestistä
”Olen harrastanut neulomista noin 18-vuotiaasta saakka ja neulonut kaikenlaista villapuseroista vauvanneuleisiin. Nykyään intohimoni on tehdä kirjoneulesukkia.
Halusin harrastuksestani tatuoinnin ja näin Pinterestissä kuvan lankavyyhdistä, jossa oli puikot. Ideoin sen pohjalta tatuoijani kanssa tämän tatuoinnin ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen.” – Kirsi Niemi, 58
Uudelleen syttynyt intohimo
”Olen harrastanut erilaisia käsitöitä nuoresta alkaen. Aikuisena harrastukseeni tuli monien vuosien tauko, kunnes kipinä alkoi poltella 5–6 vuotta sitten ja aloin neuloa sukkia. Kantapää ei onnistunut yhtään! Äiti istui vieressä ja neuvoi ja neuvoi. Päätin tehdä niin monet sukat, että kantapää jää mieleen, joten neuloin 120 paria sukkia vuoden aikana. Siitä harrastus on jatkunut.
Minulla on paljon tatuointeja, ja syntyi idea saada intohimostani kuva iholle. Selailin kuvia netistä ja piirsin kuvan paperille tatuoijaa varten. Äidin puoleiset tätini ovat kovia käsityöihmisiä, ja sama kuva on ehdotuksestani vanhimman tätini hautakivessä.” – Minna Huuhtanen, 56
