”Minusta tuli neulesuunnittelija ja yrittäjä aika vahingossa. Viitisen vuotta sitten latasin ensimmäisen ohjeeni nettiyhteisö Ravelryyn, ja neljännen ohjeeni jälkeen irtisanouduin palkkatyöstäni, kun huomasin, että mallini alkavat myydä.

Opin neulomaan ala-asteella. Tein patalappuja, sukkia ja ainaoikein -kaulaliinoja. Sitten harrastus unohtui. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa opiskellessani innostuin neulomisesta uudelleen. Samalla löysin käsinvärjätyt laatulangat, ja edessä aukeni aivan uusi neulemaailma.

Neuloin aluksi muiden malleja, mutta sitten keksin, että pärjään ilman ohjettakin. Kirjoitin yhden oman ohjeeni ylös, ja siitä tuli ilmainen hitti Ravelryssä. Toinen ohjeeni oli maksullinen, ja sitä myytiin jonkin verran, mutta neljäs huivini, Antarktis, kymmenkertaisti huivituloni. Siitä sain kimmokkeen kokeilla tätä oikeasti.

Kun ilmoitin miehelleni, että irtisanoudun palkkatyöstäni, sokki oli melkoinen. Uskoin kuitenkin omaan näkemykseeni niin paljon, että ilmeisesti vakuutin hänetkin.

Alku suunnittelijana oli pennin venytystä. Tiukkaa aikaa kesti kaksi vuotta, mutta koska myynti kasvoi koko ajan, en luovuttanut. Tein uusia ohjeita säntillisesti, ja se kannatti: kolmantena vuonna sain jo yrityksestä hyvää palkkatuloa. Nyt olen ottanut yritykseen yhtiökumppanin bisnespuolta hoitamaan. Työllistämme lisäksi kaksi freelanceria, joista toinen on valokuvaaja.

Uskon, että menestykseni avain on siinä, että katsoin heti Suomen rajojen ulkopuolelle. Kirjoitan ohjeet englanniksi, ja yli 95 prosenttia asiakkaistani tulee ulkomailta. Toinen syy lienee mallien yksinkertaisuudessa. Ajatukseni on, että neulomisen pitää olla nautinto työpäivän jälkeen. Minulla on paljon uskollisia asiakkaita, jotka ostavat mallini aina, kun uusi ilmestyy. Yksi ohje maksaa neulojalle noin 6,50 euroa.

Olen myös alusta alkaen kehittänyt liiketoimintaa ja markkinointia pitkäjänteisesti. Teen vuosisuunnitelman ja mietin tarkkaan, mitä teen missäkin kuussa. Lyhytnäköisellä joka suuntaan räiskimisellä ei menesty, vaan tarvitaan suunnitelmallisuutta ja kristallinkirkkaita tavoitteita.

Tällä alalla pitää näkyä myös Instagramissa, Pinterestissä ja Facebookissa, ja Ravelryssä täytyy olla useita malleja myytävänä. Se lisää uskottavuutta suunnittelijana, vaikka asiakkaat ostaisivatkin vain tiettyjä malleja.

Neulominen on nykyään vain yksi osa työtäni. Suurin osa ajasta kuluu markkinoinnissa, sähköpostiin vastaillessa ja koneen ääressä muuten yritystä hoitaessa. Neulomaan pääsen useimmiten vasta kotona illalla ’töiden’ jälkeen.

En tunne, että olisin pilannut rakasta harrastustani, mutta neulomisesta on tullut erilaista. Ennen neuloin rentoutuakseni, nyt dead­linen lähestyessä yötä myöten.

Olen julkaissut nyt yli 50 huivimallia. Vaikka julkaisen uuden mallin noin kerran kuussa, ideoista ei ole pulaa. Päinvastoin, tuntuu, etten saa toteutettua ikinä kaikkea, mitä päässäni liikkuu.

Suurimmat vaikeudet ovatkin päänsisäisiä: koskaan ei voi miellyttää kaikkia, ja omien töiden asettaminen muiden arvosteltavaksi on aina pelottavaa. Vaikka vain promille palautteesta olisi negatiivista, se jää mieleen paremmin kuin kehut. Toki edelleen ällistyttää se, että joku voi lähettää minulle viestin vain kertoakseen, miten paljon pitää malleistani. Sellaisia viestejä tulee varsinkin Yhdysvalloista.

Ylpein olen siitä, että olen onnistunut tekemään harrastuksestani kannattavaa ja kasvavaa liiketoimintaa, joka työllistää myös muita.”