Pieni puiseva pussinperä. Siinä kolmeen sanaan tiivistettynä Oulaisissa asuvan perheen vanha keittiö. Vuonna 1946 rakennetun omakotitalon keittiö oli remontoitu edellisen kerran parikymmentä vuotta sitten. Aikansa muodin mukainen keittiö yhdisti lämpimän kirsikkapuun valkoiseen ja teräkseen.

Kokonaisuus näytti raskaalta, sillä niukkoihin neliöihin oli ahdettu liikaa kaapistoja. Keittiön ulkonäköä suurempi ongelma oli kuitenkin tilan koko, sillä keittiöön ei mahtunut nelihenkiselle perheelle riittävän isoa ruokapöytää. Keittiössä askaroidessa sai vain haaveilla sujuvasta arjesta.

Perhe pyysi apuun sisustussuunnittelija Kirsi Luttisen. Uuden keittiön lähtökohdaksi otettiin koko alakerran uudelleen organisointi. Koska erillinen keittiö ja olohuone tuntuivat turhilta, ratkaisu oli kahden tilan yhdistäminen.

Remontin suurin yksittäinen muutos oli huoneiden välisen kolmimetrisen seinän purkaminen. Vanha väliseinä ei ollut kantava, mutta osa seinästä oli talon keskellä sijaitsevan uunimuurin tavoin muurattu tiilistä. Puretun seinän tilalle kattoon asennettiin kantava palkki ja sen pariksi ulkoseinään upotettiin runkotolppa. Ne tuettiin toisiinsa isoilla kulmaraudoilla.

Keittiöremontti haluttiin pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Vesipiste sai jäädä vanhalle paikalleen, ja keittiön toiminnot tiivistettiin yhdelle seinälle. Kaiken keskipisteeksi tuli saareke, jonka ääressä syödään aamiaista ja välipalaa.

Ruokailut siirtyivät olohuoneen puolella sijaitsevan suuren ruokapöydän ääreen. Olohuone ja keittiö yhdistyvät nyt toisiinsa myös uuden lattian myötä. Lattian materiaaliksi valittiin koiraperheen kovaa kulutusta kestävä laminaattilankku. Minimalistisen keittiön ilmeen kruunaa marmorikuvioitu laminaatti, jota käytettiin niin tasoissa kuin keittiön takaseinässäkin.