Minua pyydettiin joskus puhumaan ystäväni kolmikymppisissä. Olin niin kauhuissani koko ajatuksesta, että uhkasin olla tulematta, jos joudun puhumaan vieraiden edessä. (Nainen, 36)

Moni on kokenut saman. Useimmat sen pyydetyn puheen kuitenkin pitävät, vaikka ääni täristen ja paperista lukien.

Jännitys on puhetaidon valmentajan Juhana Torkin mielestä täysin luonnollista, sillä tilanne, jossa tuijotetaan tiukasti, tulkitaan biologiassa aggressiiviseksi. Jos sata silmäparia katsoo intensiivisesti, ei ihme, että tekee mieli paeta.

Jännityksestä pääsee kahdella tavalla. Ensiksi täytyy ymmärtää, ettei ole pakoilun vaan kunnian asia, että juuri sinut on katsottu niin rakkaaksi ja läheiseksi, että sinun halutaan kohottavan tunnelmaa toisten juhlahetkellä.

– Kaikki jännittävät! Tärkeintä on asenteen muutos. Jos jankuttaa itselleen joka päivä, ettei tästä tule mitään, pieleen se voi mennäkin. Pitäisi ajatella, että olenpa kiitollinen, kun olen niin arvokas, että saan tehdä muille palveluksen antamalla heille hyvän mielen, Torkki sanoo.

Toinen tapa peitota pahin jännitys on valmistautua hyvin.

– Turhan moni puhuja odottaa edelleen, että puhe tipahtaa taivaasta edellisenä iltana. Ei se tipahda, se pitää tehdä.

Pidimme toisen kaason kanssa morsiamelle puheen, jossa luimme 50-luvun avioliittoneuvoja. Puheen pitäminen jännitti ja se varmasti näkyi, mutta onneksi hääväki naureskeli ohjeille. (Nainen, 32)

Puheeseen kannattaa valmistautua Juhana Torkin mukaan kolme viikkoa. Kynää ei tarvitse ottaa käteen heti, vaan tärkeintä on herkistyä ja eläytyä juhlittavaan. Millaisia muistoja hänestä on? Millaisia yhteisiä tarinoita meillä on?

Inspiraatiota voi hakea myös kirjastosta lueskelemalla sananlaskukirjoja.

– Joku kirjasta löytynyt lentävä lause voi olla kulunut, mutta se voi herättää uuden ajatuksen. Älä pelkää olla omaperäinen! Se tekee puheesta muistettavan.

Puhe kannattaa opetella niin, ettei sitä lue paperista. Mukaan voi ottaa lunttilapun, jossa on pääkohdat ranskalaisilla viivoilla tai vaikkapa muutamana piirroksena. Torkki muistuttaa, että yleisö haluaa aina hyvää puhujalle, joka on aito ja puhuu sydämestään, vaikka jännitys tulisikin esille.

– Anna rohkeasti tunteiden näkyä! Puhujakin saa liikuttua. Se lisää ainutlaatuisuuden tuntua, Torkki sanoo ja jatkaa.

– Vaikka änkyttäisi, yleisö voi sulaa ja haluaa elää mukana. Kuulijat antavat silloin kaiken anteeksi. Sitä he eivät anna, että tulee paikalle ylimielisesti valmistautumattomana, koska ei ole pitänyt sitä vaivan arvoisena.

Olin syntymäpäiväjuhlissa, joissa päivänsankaria muisteltiin kuin hautajaisissa. Kun puheessa ei katsottu eteenpäin, tuntui, että syntymäpäiväänsä viettääkin kuollut. (Mies, 41)

Jyväskyläläinen äidinkielenopettaja Penjami Lehto on pitänyt puheita häissä, hautajaisissa, syntymäpäivillä ja ylioppilasjuhlissa. Hän on sukujuhlien vakiopuhuja.

– Se on minun lahjani päivänsankarille.

Toissakesänä Lehto, 41, piti puheen isoäitinsä 90-vuotisjuhlissa. Hän huomauttaa, että puhujan pitää ymmärtää aina juhlan luonne: miten puhua iäkkäälle juhlijalle, ettei mieleen tule tahattomasti muistotilaisuus.

Juhana Torkki kehottaa ottamaan selvää myös muista vieraista. Kun tietää, keitä paikalle saapuu, puheeseen pystyy ripottelemaan kivoja yksityiskohtia myös muista vieraista.

– On takuuvarma tapa saada yleisö puolelleen, kun osaa mainita osan heistä luontevasti puheessa. Hääparin isovanhemmat myhäilevät, jos heitä kiittää kesämökin lainasta.

Kiitimme tyttäremme nimijuhlissa vieraita näyttämällä valokuvasarjan. Se tuntui enemmän meiltä kuin pelkkä puhe. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (Mies, 38)

Viime vuosina yleistynyt tapa käyttää puheessa valokuvia tai videoita on Torkin mukaan ihan viihdyttävä, mutta hyvä puhe ei tarvitse kikkailua.

– Olemme jo päivittäin Youtube-virrassa, joten juhla on hyvä hetki irrottautua sellaisesta. Pelkällä sanalla voi saada huomion.

– Näissä esityksissä tulee aina myös tekniikkaongelmia. Juhlaan tulee keskeytys, kun aletaan miettiä, että miten tämän saikaan näkymään tuolta valkokankaalta.

Nykyaikaa voi tuoda puheen sisältöönkin. Sitaatteja paljon puheissaan käyttävä Penjami Lehto muistuttaa, ettei aina tarvitse lainata filosofia tai ”suurta ajattelijaa”. Tunteita voi herättää tutun laulun sanoillakin.

– Viisikymppisen syntymäpäivillä voi lukea sitaatin esimerkiksi rockklassikosta.

Tai miltä kuulostaisi aikuisuutensa alussa olevan nuoren ylioppilaan korvissa tämä: ”Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo, virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo?” Sanat edustavat nuorta ajattelijasukupolvea, ne ovat Haloo Helsinki -yhtyeen kappaleesta Vihaan kyllästynyt.

Torkki kehuu nuorten puhetaitoja ylipäätään.

– Varsinkin 1990-luvulla syntyneet ovat rohkeita, eivätkä pelkää heittäytyä puheeseen. He ovat kasvaneet sellaiseen kulttuuriin, että ansaitsevat omastakin mielestään tulla kuulluiksi.

Torkin mielestä puhumisen tavat ovat muuttuneet.

– Se ei ole enää miesten asia. Vaikka häissä ensimmäisen puheen pitää perinteisesti morsiamen isä, kuka sanoo, ettei puhuja voisi olla äiti?

Miten koskettava puhe sitten rakennetaan? 

Se on pääsääntöisesti lyhyt. Pituuteen vaikuttaa, onko muita puhujia ja missä vaiheessa juhlaa yleisön huomio halutaan.

– Hyvä mitta on 5–10 minuuttia. Jos on ainoa puhuja, pidempikin käy. Mutta jos ilta on jo pitkällä, kaksi minuuttia riittää. Pitää miettiä, joko kahvihammasta kolottaa tai haluavatko vieraat jaloittelemaan, Juhana Torkki listaa.

Penjami Lehto aloittaa puheen jollakin yksityiskohdalla. Hän kertoo päivänsankarista arkisia muistoja, jotka myös muut kuulijat tunnistavat.

Sitten hän miettii, miten voisi nostaa puheen yleiselle tasolle.

– Ei senkään tarvitse olla mikään korkealentoinen tai hienosteleva ajatus. Kunhan miettii, mikä sanoma on oikeasti ja että se osuu tunteisiin.

Loppuun Lehto rakentaa nousun, jonka sisällön määrittää se, miten arvokas tilaisuus on. Se voi olla hauska kevennys nuoren valmistujaisissa tai kaunis runositaatti iäkkäämmän juhlissa.