Kotivinkki

"Kaktuksista tulee hienoja, kun ne saavat uurteita ja ikävuosia" – näin kaktuksiin hurahtanut Marko hoitaa upeita kasvejaan


Marko Suomen, 48, kuistilla kasvaa kymmeniä kaktuksia. Paras paikka hankkia uusia kasveja on hänen mukaansa kirpputori. Jokainen kasvi kaipaa hieman omanlaistaan huolenpitoa, mutta kukoistus ja joidenkin lajien kukkiminen palkitsee.
Teksti Outi Tynys
Kuvat Hanna Marttinen

"Minulla oli jo lapsena kaktuksia. Äitini mielestä ikkuna näytti kauhealta, sillä vuorasin sen valon ja lämmön takia foliolla.

Tätä nykyä minulla on noin 60 kaktusta. Vanhin kasveistani on ’’anopinjakkara’’ eli kultasiilikaktus, jonka ostin 25 vuotta sitten noin kymmensenttisenä. Sen halkaisija on nyt noin 25 senttiä.

Valkopiikkinen jänönopuntia näyttää suloisen pehmeältä, mutta pienet ja huomaamattomat piikit on vaikea poistaa ihosta.
Markon vanhin kasvi on kultasiilikaktus, joka tunnetaan myös anopinjakkarana. Hidaskasvuinen laji viihtyy laakeassa ruukussa, sillä sen juuristo kasvaa pinnanmyötäisesti.

Kukkakaupan kasvit ovat uutena liian täydellisiä ja virheettömiä. Kaktuksista tulee hienoja, kun ne saavat uurteita ja ikävuosia. Kirpputorilta vuosia sitten ostettu syyläkaktus täyttää nyt kokonaisen laatikon ja kukkii runsaasti joka vuosi.

Amppelissa roikkuvan käärmekaktuksen sain ystävältä, jolla se kasvoi liian hämärässä paikassa. Jos minulla olisi vain pimeä pohjoisikkuna, lopettaisin kaktusten kasvattamisen. Riutuvia kasveja olisi ikävä katsella.

Kaverini pitävät kaktusharrastusta tervehenkisenä. Itsestäsi tämä ei edes tunnu harrastukselta. Kaktukset vain kasvavat täällä – en hoida niitä yksilöllisesti.

Kaktusten kasvutapa vaihtelee pallomaisista pilarimaisiin ja mätästäviin. Gracilis-laji kasvaa tiiviinä mättäänä. Syyläkaktukset ovat yleisiä kaktuksia ja sopivat helppohoitoisina aloittelijalle.
Gracilis-syyläkaktus kypsyttää hedelmiä. Se pitää niukasta kastelusta ja pärjää viileällä kuistilla talven yli tyystin ilman vettä.

En vaihtele kaktusten multia. Kun kaktuksen ruukku on täynnä juuria, vaihdan sen vähän entistä isompaan ruukkuun. Juuristo on tiheä ja menee helposti rikki, joten ravistelen vain hieman vanhaa multaa pois. Otan kaktuksille kasvihuoneesta kasvuturvetta, johon sekoitan sen hiekkaa ja kompostimultaa. Pieni saviruukku antaa anteeksi, vaikka ruukussa olisi tiiviimpääkin tavaraa. Tykkään myös siitä, kun ruukun pintaan tulee kulumaa ja patinaa.

Toukokuun alussa siirrän kaktukset pikku hiljaa kasvihuoneeseen. Kaikki lajit pärjäisivät myös ulkona, mutta sadetta ne eivät kestäisi.

Kesällä kaktukset tarvitsevat paljon vettä, mutta mullan pitää kuivua kunnolla kastelujen välillä. Kastelen kaktukset ronskisti letkulla. Kun aluslautasia ei ole, ylimääräinen vesi valuu samantien pois. Lannoitan kasveja tavallisella puutarhakasvien kastelulannoitteella, jota kaktukset saavat todella mietona liuoksena.

Kookkaimmat opuntiat kasvavat omassa nurkkauksessaan. Piikkien väri vaihtelee vaaleista keltaisiin ja ruskeisiin lajin mukaan. Opuntiat kasvavat melko nopeasti, kun ne saavat mietoa lannoiteliuosta. Etualalla olevan hopeapylväisiin kuuluvan Cleisto­cactus winterin kasvutapa on riippuva.

Kun yöpakkaset tulevat, tuon kaktukset takaisin kuistille, jonka ikkunat avautuvat länteen ja etelään. Lämpötila on 5–10 astetta ja niin alhainen, että voin unohtaa kastelun lähes kokonaan. Kastelu riippuu kaktuslajista ja lämpötilasta. Jos kaktukset olisivat normaalissa huoneenlämmössä, niitä pitäisi kastella harvakseltaan.

Mehikasvit ovat kaktuksia vaikeampia talvettaa, joten niitä on kuollut talvella. Osalle lajeista, kuten paunikoille ja tyräkeille, kuisti on liian kylmä talvipakkasella. Lisäksi mehikasveilla on todella pienet juuret, joten kastelun kanssa saa olla tarkkana. Liiallinen kosteus on iso riski viileällä ikkunalla. Osa mehikasveista näyttää keväällä kurttuisilta ja nahistuneilta, mutta ne toipuvat, kun aloitan kastelun kevätpuolella.

Osa kasveista kukkii kevätpuolella pian kastelun aloittamisen jälkeen. Kerran ihmettelin huoneessa leijuvaa mädän hajua. Lakkasin etsimästä rotan raatoa vasta, kun löysin raatokukan, jonka kukka oli kasvanut ikkunaan päin ja jäänyt huomaamatta.

Syyläkaktukset myydään usein valmiiksi kukkivina. Pinkit, ruusunpunaiset tai vaaleat kukat ovat pieniä mutta kestävät useita päiviä. Pilvisellä säällä kukat pysyvät supussa.

Joskus tulee mieleen, onko mitään järkeä raahata kymmeniä kaktuslaatikoita kasvihuoneeseen ja takaisin sisälle. Se on kuitenkin palkitsevaa. Vaikka kaktukset ovatkin aina esteettisiä, kukkiminen on bonusta.

Lempikaktuksiani ovat pyörökaktukset eli Rebutiat, jotka kukkivat jo pieninä. Niiden kukat ovat värikkäitä ja isoja kaktuksen kokoon nähden.

Pallokaktuksen eli ’’vanhanpojan’’ kukka on todella kaunis ja sen koko suhteessa varteen voi olla järisyttävä. Nuppujen kehittyminen vie kauan, mutta yksittäinen kukka kestää vain yhden vuorokauden. Sitä kautta tulee tapahtuman kauneus.

Pyörökaktukset ovat Markon suosikkeja, sillä ne kukkivat ahkerasti joka vuosi. Talvinen viileys edistää kukintaa, mutta laji voi kukkia huoneenlämmössäkin. Kellertävä tai oranssi kukinta kestää parisen viikkoa.
Pallerokaktuslajin tunnistaa parhaiten sen erikoisista kukista, jotka avautuvat keväällä tai kesällä.
Pallerokaktukset ovat kokoelman varmimpia kukkijoita.
Nystysarviaaloe (vas.) kasvaa viuhkamaisesti. Sivuversoista voi juurruttaa uusia taimia. Anna kasvin kuivahtaa pari päivää ennen istuttamista multaan. Juurruta alut pienessä ruukussa hiekkapitoisessa kaktusmullassa ja kastele niukasti.
Cristata-kallio­tyräkki ja keltainen mansikkakaktus vartetaan lehtikaktukseen, sillä lehtivihreättöminä ne eivät pysty yhteyttämään omin voimin.
Mehikasveja lisätään pistokkaista ja sivuversoista. Ne juurtuvat yleensä helposti hiekkaisessa mullassa. Kevät ja kesä ovat parhaita aikoja lisätä kasveja.

Markon vinkit kaktusten kasvatukseen

  • Kastele harvoin. Vältä liikakastelua talvella, sillä se mädännyttää juuret tai innostaa kaktuksen hentoon kasvuun, jolloin kaktuksen luontainen kasvutapa kärsii. Kesällä kaktukset tarvitsevat paljon vettä, mutta mullan pitää kuivia kunnolla kastelujen välillä.
  • Lannoita miedosti. Lannoita kaktuksia kesällä miedolla lannoiteliuoksella. Kaktukset pitävät hiekkapitoisesta kaktusmullasta ja pienestä saviruukusta.
  • Malta mielesi. Vaikka lämpötila olisi sopiva ja kastelu oikea, kaktuksen pitää olla tarpeeksi vanha kukkiakseen. Kultasiilikaktus voi kukkia vasta kymmenien vuosien ikäisenä.
  • Käy kirppiksellä. Parhaita paikkoja hankkia kaktuksia ovat kirpputorit, jolta löytää mielenkiintoisia lajeja ja elämää nähneitä kasveja.

Markon kaktukset huilivat talvet viileällä kuistilla lähes ilman kastelua. Isot etelä- ja länsi-ikkunat ovat ihanteelliset. Amppelissa roikkuu ystävältä saatu käärmekaktus. Kookas vihreä pehko on ripsiaaloe.
Julkaistu: 17.10.2018