"Kaktuksista tulee hienoja, kun ne saavat uurteita ja ikävuosia" – näin kaktuksiin hurahtanut Marko hoitaa upeita kasvejaan

"Minulla oli jo lapsena kaktuksia. Äitini mielestä ikkuna näytti kauhealta, sillä vuorasin sen valon ja lämmön takia foliolla.

Tätä nykyä minulla on noin 60 kaktusta. Vanhin kasveistani on ’’anopinjakkara’’ eli kultasiilikaktus, jonka ostin 25 vuotta sitten noin kymmensenttisenä. Sen halkaisija on nyt noin 25 senttiä.

Kukkakaupan kasvit ovat uutena liian täydellisiä ja virheettömiä. Kaktuksista tulee hienoja, kun ne saavat uurteita ja ikävuosia. Kirpputorilta vuosia sitten ostettu syyläkaktus täyttää nyt kokonaisen laatikon ja kukkii runsaasti joka vuosi.

Amppelissa roikkuvan käärmekaktuksen sain ystävältä, jolla se kasvoi liian hämärässä paikassa. Jos minulla olisi vain pimeä pohjoisikkuna, lopettaisin kaktusten kasvattamisen. Riutuvia kasveja olisi ikävä katsella.

Kaverini pitävät kaktusharrastusta tervehenkisenä. Itsestäsi tämä ei edes tunnu harrastukselta. Kaktukset vain kasvavat täällä – en hoida niitä yksilöllisesti.

En vaihtele kaktusten multia. Kun kaktuksen ruukku on täynnä juuria, vaihdan sen vähän entistä isompaan ruukkuun. Juuristo on tiheä ja menee helposti rikki, joten ravistelen vain hieman vanhaa multaa pois. Otan kaktuksille kasvihuoneesta kasvuturvetta, johon sekoitan sen hiekkaa ja kompostimultaa. Pieni saviruukku antaa anteeksi, vaikka ruukussa olisi tiiviimpääkin tavaraa. Tykkään myös siitä, kun ruukun pintaan tulee kulumaa ja patinaa.

Toukokuun alussa siirrän kaktukset pikku hiljaa kasvihuoneeseen. Kaikki lajit pärjäisivät myös ulkona, mutta sadetta ne eivät kestäisi.

Kesällä kaktukset tarvitsevat paljon vettä, mutta mullan pitää kuivua kunnolla kastelujen välillä. Kastelen kaktukset ronskisti letkulla. Kun aluslautasia ei ole, ylimääräinen vesi valuu samantien pois. Lannoitan kasveja tavallisella puutarhakasvien kastelulannoitteella, jota kaktukset saavat todella mietona liuoksena.

Kun yöpakkaset tulevat, tuon kaktukset takaisin kuistille, jonka ikkunat avautuvat länteen ja etelään. Lämpötila on 5–10 astetta ja niin alhainen, että voin unohtaa kastelun lähes kokonaan. Kastelu riippuu kaktuslajista ja lämpötilasta. Jos kaktukset olisivat normaalissa huoneenlämmössä, niitä pitäisi kastella harvakseltaan.

Mehikasvit ovat kaktuksia vaikeampia talvettaa, joten niitä on kuollut talvella. Osalle lajeista, kuten paunikoille ja tyräkeille, kuisti on liian kylmä talvipakkasella. Lisäksi mehikasveilla on todella pienet juuret, joten kastelun kanssa saa olla tarkkana. Liiallinen kosteus on iso riski viileällä ikkunalla. Osa mehikasveista näyttää keväällä kurttuisilta ja nahistuneilta, mutta ne toipuvat, kun aloitan kastelun kevätpuolella.

Osa kasveista kukkii kevätpuolella pian kastelun aloittamisen jälkeen. Kerran ihmettelin huoneessa leijuvaa mädän hajua. Lakkasin etsimästä rotan raatoa vasta, kun löysin raatokukan, jonka kukka oli kasvanut ikkunaan päin ja jäänyt huomaamatta.

Joskus tulee mieleen, onko mitään järkeä raahata kymmeniä kaktuslaatikoita kasvihuoneeseen ja takaisin sisälle. Se on kuitenkin palkitsevaa. Vaikka kaktukset ovatkin aina esteettisiä, kukkiminen on bonusta.

Lempikaktuksiani ovat pyörökaktukset eli Rebutiat, jotka kukkivat jo pieninä. Niiden kukat ovat värikkäitä ja isoja kaktuksen kokoon nähden.

Pallokaktuksen eli ’’vanhanpojan’’ kukka on todella kaunis ja sen koko suhteessa varteen voi olla järisyttävä. Nuppujen kehittyminen vie kauan, mutta yksittäinen kukka kestää vain yhden vuorokauden. Sitä kautta tulee tapahtuman kauneus.