Yli 50 vuotta yhteiseloa maailmankuulussa talossa – näin Irmeli ja Yrjö Kukkapuron uniikki ateljeekoti sai alkunsa

’’Minulla oli 1960-luvun puolivälissä työtila Haimin huonekalutehtaalla, mutta taiteilija­vaimoni Irmeli maalasi öljyväreillä makuuhuoneen nurkassa. Haaveilimme yhteisestä ateljeesta. Ajan henkeen kuului vanhan teollisuustilan muuttaminen studioksi. Etsinnöistä huolimatta emme löytäneet sopivaa. Lopulta aikeena oli ostaa vanha navetta Tuusulasta, mutta kaupat peruuntuivat viime hetkellä.

Irmelin isä riensi apuun ja sanoi, että rakentakaa tuohon meidän alatontille oma halli. Irmelin vanhemmat asuivat Kauniaisissa rakentamassaan rintamamiestalossa. Halusin tehdä talon lasikuidusta, olinhan tutustunut siihen materiaalina huonekalusuunnittelun puolella. Tekniikan tohtori Eero Paloheimo teki rakennusta varten laskelmia, ja kolmisenttisen lasikuidun kustannukset olisivat nousseet niin korkeiksi, etten olisi eläessäni pystynyt maksamaan sellaisia summia. Eero kehotti tekemään talon betonista. Rakennuksen muodoksi hahmottui kolmen pisteen varaan rakennettu betonikuori.

Eero utopistisena insinöörinä sanoi suoralta kädeltä, että esijännitetyn teräsverkon päälle valettu kahdeksan sentin betonikatto kestää, kun muoto on kova. Innostuneet kirvesmiehet tekivät laudasta hienon muotin, ja betonin valamiseen meni vain päivä. Eriste on ruiskutettu talon sisäpuolelta betonin pintaan.

Vanhassa joenuomassa sijaitsevaan päh­kinälehtoon noussut itse suunnittelemani ateljeerakennus oli silloin ultramoderni. AIV-rehusäiliöitä valmistavan yrityksen isoista lasikuituisista sylintereistä tehtiin wc- ja suihkutilat. Ateljeessa on avointa tilaa 200 neliötä. Asuimme täällä vuoteen 1990 saakka. Edelleen tulen joka päivä pihan poikki ateljeen puolelle työskentelemään.’’

Yrjö Kukkapuro kertoo videolla elämästään ja urastaan