Voiko koti olla valkoisempi kuin tämä? Nadja Helmisen kodissa valkoinen ei ole terävää ja paljastavaa vaan pehmeää ja jopa aavistuksen utuista, eikä sen sävyissä erota hitustakaan keltaista. Yli kolmen ja puolen metrin korkeudelle kohoavan sisäkaton koristelistat, seinien paneloinnit ja valkoiset kaakeliuunit erottuvat edukseen. Tavaroita ja huonekaluja on vähän, ja jokainen on ilo silmälle. Täällä on hyvä hengittää ja antaa ajatusten virrata.
Nadja, miten löysit kotisi?
Asuin aiemmin Tukholman Vasastanissa unelmieni ullakkoasunnossa. Jouduin luopumaan siitä samalla, kun erosin puolisostani. Olin käymässä vanhassa kotikaupungissani vanhempieni Annen ja Markun luona, kun näin paikallisessa sanomalehdessä myynti-ilmoituksen vanhassa kivitalossa olevista huoneistoista. Talo oli sama, jota olin monet kerrat ihaillut kaverini ikkunasta. Vaikka minulla ei ollut mitään tarkoitusta palata pysyvästi Södertäljeen, houkutus kävi liian suureksi. Muuttoon vaikutti ehkä taloa enemmän se, että meidän Ville pelaa aktiivisesti jääkiekkoa ja täällä on yläkoulu, johon perustettiin jääkiekkoluokka.
Olet syntynyt Ruotsissa mutta sukusi tulee Suomesta. Miten perheesi päätyi Södertäljeen?
Isäni muutti perheineen Södertäljeen jo 60-luvulla, kun ukki sai työtä Scanian tehtailta, ja äiti tuli opiskelemaan 70-luvun alussa. Toisensa he tapasivat tansseissa ja ovat siitä lähtien pysyneet yhdessä. Södertäljessä asui ja asuu yhä paljon suomenkielisiä, ja minäkin kävin peruskoulussa suomenkielistä luokkaa. Samassa koulussa opettajana työskennellyt äitini on jo eläkkeellä, mutta isä toimii vielä vahinkotarkastajana. He asuvat nyt tämän talon toisessa kerroksessa asunnossa, jonka he ostivat vuoden kuluttua siitä, kun olin itse asettunut aloilleni. Yhdessä ostimme puoli vuotta sitten talon ullakkokerroksen, josta olemme tehneet vierashuoneiston.
On ylellistä nauttia tilasta ja siitä, että joka nurkkaa ei ole sisustettu täyteen.
Teitkö ison remontin ennen muuttoasi?
Se ei onneksi ollut tarpeen, sillä huoneisto oli huolellisesti peruskorjattu. Uusin vain keittiön samanlaiseksi kuin Tukholman-kotiin suunnittelemani keittiö, koska halusin saada sieltä mukaan jotakin minulle tärkeää. Ovet ulottuvat kattoon asti, sillä kuka nyt haluaisi siivota kaapiston ja katon väliin jäävän tilan? Ovet myös ulottuvat kaksi senttiä yli kaappien alatason siksi, etten pidä vetimistä ja saan piiloon kaappien pohjaan kiinnitetyt valonauhat ja pistorasiat. Itse asiassa koko lautalattiakin on vaihdettu, mutta vain sen takia, että meille sattui alkuvaiheessa iso vesivahinko, joka pilasi alkuperäisen lattian.
Miten sisustustyylisi on hioutunut vuosien varrella?
Olen ollut minimalisti niin kauan kuin muistan. On ylellistä nauttia tilasta ja siitä, että joka nurkkaa ei ole sisustettu täyteen. Nyt kaikki puhuvat ekologisista valinnoista ja kuluttamisen vähentämisestä, mutta oma elämäntapani ja sisustustyylini ovat aina olleet kestävällä pohjalla. Vältän uusien sisustusesineiden ostamista ja kun ihastun johonkin, haluan pitää siitä kiinni trendien vaihteluista piittaamatta.
Joskus mietin, että maalaisin seinät uusilla väreillä, kuten tällä hetkellä beigellä, mutta en halua tehdä edes sitä. Jos joskus haluan tuoda kotiin lisää väriä, voin tehdä sen tekstiileillä. Taidan toisin sanoin olla aika hirveä minimalisti! Kun Ville ja Nelli ovat halunneet ripustaa kuvan oman huoneensa seinälle, olen sanonut, että ei onnistu.
Tyyliisi kuuluvat myös marmori ja messinki. Nehän ovat olleet vuosia pinnalla.
Olen rakastanut messinkiä niin kauan kuin muistan, mutta kun messinkihuuma oli kuumimmillaan ja markkinoille tuli halvannäköisiä versioita klassikoista, siirsin omat esineeni hetkeksi piiloon. Marmorissa minua viehättävät ikuisuus ja eloisuus. Niinpä sitä on niin keittiön tasoissa kuin pöytien pinnoilla.
Sinulla on useita uniikkeja kalusteita, kuten keittiön marmorinen ruokapöytä. Mistä se on?
Pöytä on kreikkalaista marmoria, ja sen toteutti minulle tukholmalainen Public Studios, jonka omistajat tekevät ihmeitä kivestä. Pöytä painaa ainakin 250 kiloa ja pelkään aina, että se putoaa joskus kellarikerrokseen, jossa meillä on sauna. Onneksi niin ei ole vielä käynyt! Olen myös muokannut Ikean kalusteita marmoritasoilla ja olohuoneen sohvapöydän sain, kun teetin Suomen Tori.fi:tä vastaavasta Blocketista löytämääni messinkijalkaan sopivan levyn. Näin edullisista löydöistä tulee henkilökohtaisempia ja niistä haluaa pitää kiinni yhtä pitkään kuin kalliista klassikkokalusteista. Olen myös ehtinyt muodostaa läheisen suhteen koko tähän taloon. Toivon, että saamme asua tässä vielä monta, monta vuotta.
