Vaarallista lasia? Onko keräilijöiden rakastama lysteri- eli myrkkylasi nimensä veroista?
Lysterilasiesineiden taika piilee erikoisessa valmistustekniikassa, joka tuo niihin hohtoa. Näitä vanhoja aarteita voi löytää ihmeellisen edullisesti.
Myrkky- eli lysterilasin suurin suosio ajoittuu 1920-luvulta 1950-luvulle. Perinteisesti myrkkylasi on puristelasia, ja tutuista puristelasiesineistä myrkkylasiesineet erottuvat vain kiehtovan pintakäsittelynsä ansiosta. Suomessa tätä lasityyppiä valmistivat monet lasitehtaat, varsinkin Riihimäen Lasi.
Myrkyllisyys liittyy valmistukseen, jossa kuuma lasiesine altistetaan metallioksideille, jotka höyrystyneessä muodossaan ovat erittäin vahingollisia. Suomen lasimuseosta kerrotaan, että metallin hohto voidaan saada aikaan myös maalaamalla, ja joidenkin lasimassojen ominaisuuksiin kuuluu pintaan oksidoituva metalli. Valmista myrkkylasiesinettä voi vaikka nuolla, koska siitä myrkky ei enää välity.
Lysteri-nimitys viittaa yksinomaan esinetyypin irisoivaan pintakiiltoon. Myös nimitys hohtolasi tarkoittaa samaa asiaa.
Tarkkasilmäinen erottaa myrkkylasissa selviä vivahde-eroja. Suomessa on valmistettu niin sanottua sinihohtoista ja punahohtoista myrkkylasia. Sinihohtoisessa pohjalasi on sininen ja punahohtoisessa kirkas.
