Niina Vehmaan ja Jari Toiviaisen perheen rivitaloasunto Vaajakoskella näyttää ulospäin tavalliselta rivarilta, mutta sisällä on yllätyksiä. Isot olohuoneen ikkunat ja kahteen eri tasoon jaetut tilat tuovat pohjaratkaisuun kiinnostavuutta. Sisustus on täynnä jännittäviä yksityiskohtia. Kun jokin on tarpeeksi mauton, se voisi olla Niinan tekemä, sanovat ystävät.

Tiedän, mistä tykkään ja ostan harkiten. En seuraa trendejä, vaan luotan siihen, mikä näyttää omaan silmään hyvältä. Tavaroiden tyylisuunnilla tai nimekkäillä valmistajilla ei ole väliä.

Minua kiehtovat sellaiset asiat kuin muovinen Batman ja 1300-luvun patsas vierekkäin. Ostan vain tavaroita, joille tiedän heti paikan kotona. Pysyn tiukasti tyylilleni uskollisena, vaikka olen joutunut jättämään monta kivaa juttua kirpparilla ostamatta.

Ainakin mittasuhteet katosivat silloin, kun löysin olkkariin sopivan 50-lukulaisen kaapin. Isossa kierrätyshallissa mallailin pikkukaapin sopivan hyvin olkkarin seinälle. Kun kaappi rysäytettiin olohuoneeseen, se tuntui kasvaneen joka suuntaan. Toisaalta minulla on myös sellainen periaate, että en vaihtele tavaroita jatkuvasti, joten kaappi sai jäädä sille suunnitellulle paikalle, ja siinä se nyt palvelee kookkaana.

Näen jatkuvasti silmissäni ikään kuin ruudukon, jonka mukaan asiat menevät linjakkaasti ruotuun. Vaikka yleisilme voi olla huolettoman näköinen, tavarat ovat kuitenkin minun ruudukkoni mukaan suorassa.

Kuulostaa ehkä hullunkuriselta, mutta silmäni etsivät myös jatkuvasti väripareja. Jos punaista on tuolla, pitää sitä olla myös toisaalla. Tämä on minulle luontevaa, ja visuaalisuus menee aina käytännöllisyyden edelle, myös esimerkiksi kengissä.

Ruokahuoneen seinällä oleva kruunupäinen tyttö ja muutama printti ovat omaa tuotantoani, mutta haluan pitää kodin seinillä ennemmin muiden tekijöiden töitä. Kun omia teoksia roudaa näyttelystä toiseen ympäri Suomea, tuntuu liian arkiselta katsella samoja kuvia kotonakin.

Jo pari vuotta olen puntaroinut, laittaisinko seinät lattiasta kattoon ihan täyteen tauluja. Silloin ehkä omiakin töitä mahtuisi enemmän esille. Nyt niitä on kymmenittäin piilossa makuuhuoneen oven takana.

Harkitsen pitkään ja tarkkaan, ennen kuin teen suuria muutoksia, mutta pieni kurkkausikkuna poikien huoneen parvelta olohuoneeseen voisi olla seuraavaksi tehtävä muutos.

Etsinnässä on myös perinteinen rappukäytävän rautainen pinnakaide, joka tulisi ruokahuoneen ja olohuoneen väliselle tasanteelle. Kun muutimme tänne kymmenen vuotta sitten, mietin jopa ruokahuoneen ison takan purkamista. Nyt mietin, voisiko takka olla toisenvärinen.

Myös tilaa kaipaisimme vähän lisää. Sitä on vaikea saada lisää remontoimalla, mutta hyvällä järjestyksellä ja suunnittelulla sitäkin voi ikään kuin loihtia tyhjästä. Tykkään järjestyksestä ja pidän sitä kotona yllä.